Suurin osa hankinnoista on vauvalle tehty mitä olimme aikeissa hankkia.
Imetystyyny on vielä tilaamatta ja sen aion seuraavaksi tilata.
Lisäksi jotain pientä uupuu vielä vauvan hoitoa varten kuten vedenlämpömittari, korvakuumemittari, kaikki vauvan hoidossa tarvittavat öljyt ja voiteet jne.
Mutta suurin osa on hankittu ja valmiina meidän pientä tyttöä varten <3.
Osan hankinnoista toki olimme jo tehneet Linneaa odottaessa, kuten esim. vaatteita ja rintarepun ostimme silloin.
Koska ollaan jo viikolla 32, ollaan ylitetty myös se ihan pikku keskosten raja. Toki alle 37 viikkoiset luokitellaan vielä keskosiksi, mutta ihan niinkuin lääkärikin meille viime viikolla sanoi, on nyt pikkukeskosuuden yli menty hienosti ja ns. pikku keskosten riskit ohitettu jos vauva päättää syntyä aiemmin.
Mitään merkkejä ei vielä toistaiseksi ole joka on todella hienoa. Mitä pidempään hän pysyy masussa, sen parempi.
Pakkasin vihdoin myös omaa sairaalakassiani sen verran mitä etukäteen sitä pystyin pakkaamaan. Kassin sisälle kirjoitin vielä muistilapun mitä kassista vielä puuttuu.
Myös vauvalle on hoitolaukku pakattu sairaalaa varten jossa on mm. hänelle muutamia vaatteita pakattu missä hänet kotiin tuomme <3.
Voi, on tämä kuulkaa ollut semmoinen matka että. Kotona olen ollut sairaslomalla jo tasan 17 viikkoa. 17 pitkää viikkoa jotka on kuitenkin vähän helpottunut henkisesti tässä matkan varrella mitä pidemmälle ollaan raskaudessa päästy.
Laskettuun aikaan on vähän reilu 8 viikkoa aikaa, eli paljon vähemmän on edessä kuin takana. Ja vaikka tämä raskaus riskiraskaudeksi luokitellaankin, voi tämä mennä myös yliajalle siinä missä mikä vaan muu raskauskin.
En voi muuta todeta kun että olen todella helpottunut ja kiitollinen siitä että olen saanut tämän ajan kotona olla. Jos olisin joutunut sairaalaan jo viikkoja sitten, en tiedä miten olisi pääkoppa kestänyt. Tai eihän siinä olisi vaihtoehtoja ollut, mutta kyllä olisi käynyt päivät pitkiksi.
Nyt kun olen ns. vuodelevossa kotona, mutta mun on joka päivä liikuttava edes vähän etten saa mitään veritulppia tms., menee aika edes jotenkuten eteenpäin.
Se että saan poistua kotoota "mihin vaan", esim. kauppaan tai kylään, helpottaa paljon. Toiset päivät menee ihan ok kotosalla, mutta välillä kyllä seinät meinaa kaatua päälle ja tällöin me lähdetään käymään aina jossain. Ja siihen mulla on lupa (ja käskykin), rauhallisesti saan liikkua ja elää.
Toivonmukaan kaikki menisi loppuun asti yhtä hyvin kuin tähän mennessä, eikä jouduttaisi sairaalaan pitkiksi ajoiksi. Ennen tai jälkeen vauvan syntymän.
Mutta vauvan ehdoilla mennään ja me sopeudutaan sitten siihen sen mukaan mitä tuleman pitää :).
Odotamme pikkuista jo niin paljon, mutta toivomme ettei hän pidä mitään kiirettä meidän luo. "Ei ennen Juhannusta", sitä ennen ei ole lupaa tulla ;).
Joku kysyi minulta miten olen voinut noin muuten raskausaikana, jos ei oteta huomioon tätä tukilanka projektia ja siitä aiheutunutta kohdunkaulan avautumista ja sairaslomaa?
No ilman tosiaan tätä lisähuolta mitä kohdunkaulan avautuminen itselle aiheutti, sekä kovia alapääkipuja jotka johtuvat siitä kun joku lanka on hermossa kiinni kohdunkaulalla tai nojaa hermoon, olen voinut suht hyvin. Toisina päivinä kipu on tosiaan niin kova että hyvä kun sängystä vessaan pääsen kun tuntuu että repeän. Tämä kipu tulee oikeastaan aina jossain määrin kun olen ylhäällä, käydään esim. kaupassa. Kaupan jälkeen joudunkin aina mennä makuulteen koska kipua on sen verran.
Mutta seuraava päivä saattaakin olla taas paljon helpompi ja kivuttomampi. Aina mun voinnin mukaan mennään ja tehdään tai ollaan tekemättä asioita.
Käsky todella on lääkäriltä liikkua rauhallisesti joka päivä koska mullahan ei ole mitään veritulppia ehkäisevää lääkettä. Joten en edes saa vaan maata 24/7.
Pahoinvoinnista kärsin edelleen. En onneksi mistään semmoisesta että oksentaisin aamusta iltaan joka päivä, mutta kyllä mä viikottain voin edelleen pahoin ja vähintään pari kertaa päivässä hampaita pestessä. Hampaiden pesu aiheuttaa välillä harmaita hiuksia koska se saa voimaan mut erittäin pahoin.
Harvemmin enää onneksi muuten oksennan!
(Pahoittelut jos aiheutin jollekkin tällä huonovointisuutta)!
Kunhan parin tunnin välein syön jotain pientä, pysyy pahoinvointi yleensä hallinnassa.
Ruoka on toinen mikä on aiheuttanut harmaita hiuksia. Lämmin ruoka ei sitten uppoaisi millään ja ainut lämmin ruoka mitä saan välillä alas on kuulkaa purkki hernekeitto :D. Sitähän sitten on täytynyt pitää kaapissa kokoajan koska välillä menee muutamakin päivä kun en saa muuta ruokaa kunnolla alas.
Luonnonjugurtti, kirsikkatomaatit, appelsiinimehu, hedelmät ja marjat, smoothiet, persikka Vichy, juotavat sokerittomat jugurtit, sekä Red berries murot, ne on ollut koko raskauden ajan varmoja juttuja mitä saan alas ja mitä tekee mieli. Pikku tomaatteja olen syönyt niin paljon että me aina vitsaillaan miten syön meidät konkurssiin kun mulle ei kelpaa nyt kuin Närpiön helmitomaatit ja talvella söin niitä varmaan "100€:lla viikossa" :D. Että Närpiölle vaan terveisiä ;).
Nyt tomaattien hinnat on onneksi laskeneet alle puoleen, sillä niitä täällä menee edelleen 1-2 purkkia päivässä :).
Jos vauva ei syö tomaattia, niin on kyllä ihme ;).
Väkisin olen kyllä syönyt ja pitänyt huolen että vauva saa kaiken tarvittavan, proteiinit, vitamiinit jne., mutta monesti on kyllä hammasta purren pitänyt syödä.
Vähän jännitin turpoanko aivan hillittömän paljon raskauden aikana koska olen suurimman ajan vuodelevossa, mutta onneksi kiloja on tullut nyt tähän mennessä näiden seitsemän kuukauden aikana "vaan" 10kg:a. Äidilläni oli tullut meistä kaikista kolmesta tytöstä 20kg / raskaus ja niinhän se monella on. Toisilla ei tule juuri mitään, osa jopa laihtuu pahoinvoinnin takia, osa saa 20kg:a, osa 30kg:a ja osa sen 15kg:a joka kuulemma noin keskimääräisesti suurimmalla osalla ainakin vähintään tulee. Kyllähän tässä vielä mullekin se 5kg:a kerkiää lisää tulla jos on tullakseen, jos vauva vielä kahdeksan viikkoa laskettuun aikaan asti meinaa masussa olla tai yli, kasvaahan hänkin vielä lisää painoa :).
En nyt tässä kohtaa kuitenkaan ole siitä yhtään huolissani, se ei ole "huolista" suurin :).
Raskausarvilta olen säästynyt tähän mennessä täysin vaikka masuni on kyllä TODELLA ISO :). Sekin on kuulemma monesti ihosta ja perintötekijöistä kiinni, äidilläni ei tullut niitä yhdessäkään kolmessa raskaudessa vaikka hän on ollut huomattavan(!) paljon hoikempi kuin minä ennen yhtäkään raskautta.
Ihan ruhtinaalliset kaksi kertaa olen masuani rasvannut ja eipä ne arvetkaan ole huolettanut yhtään.
Tämä raskaus on laittanut arvot ns. kohdilleen ja asiat tärkeysjärjestykseen.
Aika on kulunut viikko viikolta kotona aavistuksen nopeammin. Telkkaria en ole avannut ensimmäisen 1-2 viikon jälkeen kertaakaan, vaan kyllä aika on 100%:sti sängyssä kotona mennyt ja äänikirjoja kuunnellessa tai blogia kirjoittaessa. Itseasiasa tämä että mulla on ollut aikaa taas enemmän blogille, on ollut ihanaa. Töissä käydessä ja yritystä pyörittäessä se kuitenkin jää väkisinkin vähän vähemmälle kun aika ja energia ei silloin kaikkeen riitä.
Nyt kun tätä 45m2:n pientä kaupunki kotia on lapsiperheelle sopivaksi muutettu, on tässä monesti se ajatus mielessä, että olisipa meillä edes se yksi huone lisää tai edes 60m2:n kaksio.
Tähän asunto- ja koti asiaan voisin palata ihan omassa jutussa tässä lähipäivinä. Mitä sille asialle kuuluu :).
Iloista alkanutta viikkoa kaikille!
Tiina
Facebook
Instagram
