Rakas Joulupukki

Mä harvoin menen hiljaiseksi tai hämilleni. 

Mä olen ihmistyyppi kuka ajattelee aina ensin muita, vielä vähän lisää muita ja vasta ihan viimeiseksi, jos silloinkaan itseäni. 

Moni saattaa pitää mua vaan pinnallisena ihmisenä, koska pidän kaikesta kauniista. 

Sisältä, sydämeltäni olen kaikkea muuta kuin pinnallinen. 

Tähän postaukseen innosti lukijani, jonkun teidän, minulle täysin tuntemattoman ihmisen kommentti edellisen, "Joulu eteisessä" juttuun jätettynä.

Tämän kommentin pääsee jokainen näkemään halutessaan!

Kommentti ja kysymys joka juttuun oli minulle jätetty kuului näin:

"JOS KIRJOITTAISIT JOULUPUKILLE KIRJEEN NYT, MITÄ SIINÄ LUKISI <3"? 

Tämä oli todella IHANA kommentti ja kysymys, ja se tosiaan inspiroi minua kirjoittamaan heti tästä kokonaisen jutun, ei pelkästään vastaamaan tähän ihanaan kommenttiin tuikituntemattomalle Jasminille <3.

Se miksi tämä niin kovaan meni syvälle sisimpään, mä olen aina ollut se kuka rakastaa ilahduttaa muita antamalla muille lahjoja. 

Oli sitten "joulu tai juhannus". 

Toki vanhempani ovat aina muistaneet minua esim jouluisin, vielä aikuisenakin, mutta mä en ole koskaan esimerkiksi ollut parisuhteessa jossa mies ostaisi minulle lahjoja jatkuvasti tai aina edes merkkipäivinä ja jouluina. 

Monesti olen toki ihan itse sanonut, ettei mulle tarvitse ostaa mitään, ei multa puutu mitään. 

MÄ olen se kuka ostelee yllätyksiä ympäri vuoden.

En ole tottunut itse saamaan lahjoja niinkään. 

Ja se on ollut mulle aina oikeastikin OK! 

Mutta mitä mä kirjoittaisin joulupukille jos nyt kirjoittaisin hänelle kirjeen? 

Mikä olisi mun toive? 

Mun joulutoive? 

No ihan alkuun on sanottava, että vaikka meiltä puuttuu meidän kodista vaikka mitä. 

Niin imuri, mattoa, sängynpäätyvalaisimia, hyllyjä, ruokapöytä, ehjä lavuaari sekä kylpyhuoneen peilikaappi...

Mä en toivoisi näistä mitään. 

Vaikka ne haluankin, mä pystyn olemaan ilmankin.

Pystyn elämään ihan hyvin ilmankin niitä, ja hankkia niitä pikku hiljaa tulevaisuudessa kun siltä tuntuu. 

Mä en toivoisi mitään materiaa. 

En edes, vaikka oikeasti tarvitsisin mm. housuja. Mulla ei ole kaapissa kun kahdet nilkkapituiset kesäfarkut ja yhdet neule collarihousut.

Aika vähän siis housuja.. 

Pärjään niilläkin, vaikka täysipituiset farkut olisi kivat näin talvella. 

Myös joku pidempi, paksu talvitakki tulisi tarpeeseen, koska edellinen hajosi viime vuonna. 

Vaikka maailma on täynnä kaikkea ihanaa ja  kaunista, mistä kovasti pidän, mitään materiaa en nyt toivoisi joulupukilta. 

Mutta tiesin heti kun tämän kommentin/ kysymyksen luin, mitä oikeasti toivoisin ja mitä tähän vastaisin.

Mitä mä haluaisin? 

Mun kirje joulupukille kuuluisi näin:

"Rakas joulupukki. 

En ole kirjoittanut sinulle vuosiin, varmasti lähes 30-vuoteen.

Ehkä minun olisi pitänyt tämä tehdä ja kirjoittaa sinulle jo aiemmin. 

Mutta nyt on se joulu, joulu 2020 kun kirjoitan sinulle vuosien jälkeen, sillä minulla olisi sinulle toive, vain yksi toive. 

Yksi toive minulle. 

Mitä minä oikeasti haluaisin koko sydämestäni. 

En toivo nyt maailman rauhaa, terveyttä ja ruokaa muille. 

Vaan toivon tällä kertaa täysin itselleni. 

Vain yksi toive, koska se on suurin ja ainut  toiveeni. 

Tämä olisi suurin lahja mitä voisin koskaan saada jos se toteutuisi. 

Mun lahjatoiveella olisi kymmenen varvasta ja kymmenen sormea.

Pieni suppusuu ja pyöreät silmät. 

Pehmeät jalkapohjat jota suukotella. 

Pyöreät posket jota silitellä. 

Pieni nyytti, kuka myöhemmin kutsuisi minua nimellä ÄITI <3.

Toivoisin, että sylini ei olisi enää "tyhjä"! 

Tämä on ainoa toive mitä joulupukki toivoisin!"

<3

Se miksi tämä Jasminin kommentti ja kysymys meni suoraan sydämeen, johtui paljolti siitä, että olin suorastaan hämilläni kun joku kysyi minulta, 

"Mitä SINÄ Tiina toivoisit Joulupukilta"? 

Toisekseen vaikka tätä toivetta on pitkään pidetty yllä, eikä se ole varsinaisesti arka aihe minulle puhua, vaikka en sitä tässä kohtaa haluakaan avata enempää, se on ainut lahja mitä elämältä toivoisin. 

Ihan hurjan iso kiitos sinulle Jasmin, kun jätit tämän kommentin.

Se todella oli valtavan kaunis ja sydäntä lämmittävä kysymys <3.

Osui ja upposi! 

KIITOS! 

Joulun taikaa, kimallusta ja kultahippusia kaikille joulupukkiin uskoville! 

Rakkaudella, 

Tiina

Facebook

Instagram

Joulu eteisessä

Eteisen joulutunnelman luo havukranssi välioven sisäpuolella, kultainen kuusi sivutasolla, sekä joulusukka kaapin ovella.

Lisäksi tuossa sivutasolla meillä palaa kynttilä hyvin usein, joka tuo lisää sitä kodikkuuden tunnelmaa. 

Myös meidän ulko-ovessa rapun puolella on tämä samainen kranssi mitä makuuhuoneen, sekä tämän eteisen välioven ovissa.

Muistatte varmaan sen huomattavan paljon suuremman havukranssin valoineen mikä meillä oli edellisessä kodissa korkealla ruokailutilan seinällä pöydän päädyssä?

Sen haluaisin vielä olohuoneeseen laittaa, mutta katsotaan jääkö se seuraavaan jouluun. 

Riippuen nyt miten saadaan ennen joulua tauluja ja hyllyjä seinille, koska tarkoitus olisi tälle havukransssille käyttää jonkun taulun tilaa ja seinäkoukkua joulun ajan :).

Pianon päälle se sopisi varmasti hienosti peilin tilalle, mutta peili on taas niin vaikea saada säilytettyä muualla kun seinällä sen ajan, joten sen ajatuksen kuoppaan. 

Joko jonkun taulun tilalle tai sitten ei tänä jouluna mahdollisesti esille ollenkaan. 

Ellen laita sitä keskeneräisen, ns. remontin alla olevan keittiön seinälle, koska ne seinät ylitasoitetaan kuitenkin kun remontti tehdään, eli yksi ruuvin kokoinen reikä seinässä ei sen mahdottomampaa ylitasoitustyötä vaatisi kun nyt muutenkaan.

Ehkä harkitsen tätäkin vaihtoehtoa.

Haen siis ison kranssin viikolla ystäviemme varastosta

(se päätös syntyi tätä kirjoittaessa) .

Tänä vuonna Tiina-tonttu downsiftaa myös Samun "joulukalenterin" osalta.

Tämä vuonna meinasin täyttää tuota joulusukkaa vain viikonloppuisin, sekä jouluaattona <3.

Tänä jouluna mä pidän joululoman koko jouluaattoviikon verran.

Ja siihen ei itseasiassa ole kuin neljä viikkoa, koska tämä aika menee ihan hurjaa vauhtia. 

Viime joulu meni mulla aivan pieleen kun jouduin aatonaattona sairaalaan sappitulehduksen takia useiksi päiviksi. 

Tänä jouluna paremmalla onnella ;).

Mukavaa viikkoa kaikille!

Meillä on vaikka mitä kivaa tällä viikolla tiedossa. 

On ystäväperheen kanssa / luona pikkujoulut, sekä rakkaan ystäväni kanssa Helsinki-päivä kun ei päästy nyt ulkomaille joulureissulle <3.

Ensin työt, sitten huvit :).

Tiina

Facebook

Instagram

Joulukuusi

"Tärkeimmät ensin"...

Meidän muutossa ihan ensimmäisenä muutettiin meidän joulutavarat. 

Sekä kodin, että kampaamoni joulukuuset, sekä muut joulutavarat muutettiin meidän ystävien varastoon koska emme tässä vaiheessa olleet varmoja, mahtuvatko nämä tavarat muiden tavaroiden kanssa toiseen varastoon.

Perjantaina näin Ihanaa ystävääni, sekä kummipoikaamme kun haimme joulutavarat heidän luotaan.

Kun tulimme heiltä illalla kotiin, päätin, että laitetaan kuusi heti paikoilleen. 

Samalla väriteemalla mennään kun viime vuonnakin koristeiden suhteen.

Neljä "kultahippuista" palloa ostin tuossa pari viikkoa sitten Vepsäläiseltä kun olimme huonekaluja katsomassa.

Ne ovat kyllä todella kauniit ja saattaisin haluta niitä vielä toiset neljä lisää ;).

Meidän joulu on ollut vuosia koristeiden puolesta runsas, 

Enemmän on enemmän kuvaa parhaiten meidän joulutyyliä ainakin kuusen koristelun osalta. 

Niin havukranssit kun kuusi on meidän juttu!

Itse joulutunnelma toki tulee perheen ja ystävien kanssa vietetystä ajasta, joulun tuoksuista ja mausta.

Eilen join tämän vuoden ensimmäisen glögin piparin kanssa ystäviemme luona ja kyllähän ne joululta maistui <3.

Meillä on parhaillaan pyykkitupa vuoro jonka jälkeen lähdetään laittamaan kampaamolle joulu. 

Ostin kampaamolle tammikuun lopussa joulun alennusmyynneistä kultaisen joulukuusen ja se pääsee nyt ensimmäistä kertaa esille. 

Olisitteko muuten halunnut nähdä minkälainen joulusisustus kampaamolleni tulee :)? 

Rauhallista sunnuntaita!

Tiina

Facebook

Instagram

Tyhjyyden tunne & joulua

Kaikki on hyvin, mitään ei ole tapahtunut... 

Tai no todella paljonkin on tapahtunut lyhyen ajan sisään kun miettii... 

Mulla on ollut muutaman viikon ajan ihmeellinen olo.

Olen samaa aikaa ihan super onnellinen Helsinkiin ja varsinkin Käpylään muutosta, mutta jostain syystä pienessä osassa musta on ollut toisinaan "tyhjä" olo.

En osaa sitä paremmin sanoittaa tai selittää.

En vaihtaisi mihinkään tällä hetkellä asuinaluetta, kotia tai mitään muutakaan elämässä. 

Siis todella RAKASTAN Käpylää, ja tämän hetkiset tuntemukset sitä kohtaa onkin, että täältä en halua pois, päinvastoin.

Mun koti on täällä <3.

Ja mikä parhainta, Samu tuntee ihan samoin, meidän koti on täällä!! 

Eli uskon meidän viihtyvän täällä PITKÄÄN, vuosia. 

Enää en sano, että tänne me nyt jäädään loppuelämäksi, koska kuvittelin viime kodin olevan meidän loppuelämän koti. 

Mutta se tyhjyys mun sisällä. 

Uskon tietäväni mistä se johtuu. 

Kaikki on siis hyvin, erittäin hyvin. 

Mitään ei ole sattunut tms. 

Iines voi päivä päivältä paremmin leikkauksen jälkeen jne. 

Tyhjä olo siis koskee lähinnä kotia.

Ei ole ahdistusta kuusi kertaa pienemmistä neliöistä edes, mitä voisi ihan aluksi luulla.

Päinvastoin

Tämä asunto on lisäksi aivan huippu sijainnilla meidän elämää kokonaisuudessaan ajatellen.

Mitä Käpylään tulee, alue on meidän silmissä aivan mieletön. 

Siksi en usko, että täältä ihan helposti muutetaan pois, korkeintaan isompaan asuntoon joskus.

Ainakin nyt tuntuu siltä :).

Tyhjyys johtuu siis varmasti tästä keskeneräisyydestä. 

Näin uskon.

Ei edes siitä, että keittiön remontti on vielä edessä ja luulen, että se siirretään suosiolla ensi vuoteen. 

Kyllä tässä on niin paljon touhuttu nyt sekä muuton, vanhan kodin tyhjentämisen, pakkaamisen, siivouksen ym kanssa, sekä koko muuton varastoon, varastosta tänne jne, remontin, kuukauden asumisen mun vanhempien luona...

Nyt kaipaan vaan normaalia elämää.

Ja sitä sohvaa ja ruokapöytää. 

Voiko tyhjyys tulla siis niinkin "pienistä" asioista kun sohvasta ja ruokapöydästä mitä meillä ei siis vielä ole.

Mä uskon, että voi. 

Kaikki muu elämä on mallillaan, ja meidän elämä on muuttunut ihan hurjan paljon viimeisten 3kk:n aikana.

En ole kertaakaan ikävöinyt vanhaa kotia. 

En ole kertaakaan miettinyt tehtiinkö virhe talon myynnin kanssa. 

(ei tehty!!)

Kaikki tuntuu niin omalta nyt kun olla ja voi, paitsi kotona oleminen.

Koska asuntokin on useilta vuosilta entuudestaan tuttu, meille kummallekin, ja mulle vielä reilu 5v. enemmän kun Samulle.. 

Se ei johdu tästä asunnostakaan varmasti koska olemme remontoineet tämän juuri meidän näköiseksi. 

Mutta niinkin "pienet" asiat kun sohva ja ruokapöytä, kun ne puuttuu.

Meidän kodista puuttuu nyt se ns. perheen oleskelualue. 

Se on itseasiassa hyvin tärkeä osa-alue kotona!

Tultiin juuri meidän ystäväperheen luota viettämästä iltaa. 

Tämä kyläily piti toteuttaa jo viikko sitten, mutta Iineksen sairastuminen siirsi tätä. 

Tänään sitten oltiin tällä hyvällä ystäväperheellä viettämässä iltaa ja näkemässä heidän uusi, upea talo. 

Totesin ystävälleni kun oltiin siinä yhdistetyn olohuoneen ja keittiön, sekä sen keittiönpöydän äärellä istuttu tunteja ja rupateltu, niin siinähän perheet kokoontuu. 

Oli sitten oman perheen kesken tai vieraiden kanssa. 

Näinhän se menee. 

Me aikuiset höpöteltiin ja nautittiin hyvästä seurasta, ruuasta jne siinä ruokapöydän ja sohvan äärellä, samalla kun lapset leikkivät siinä vieressä. 

Se oikeastaan vahvisti mulle sitä tyhjyyden tunteen syytä. 

Olin tässä talossa toista kertaa.

Ensimmäinen kerta oli kun taloa vielä rakennettiin.

Ei se ollut mulle yhtään ns. tuttu paikka. 

Mutta se tuntui kodilta <3.

Toki heillä oli valtavan upea ja iso talo, mutta siellä me ruokapöydän ja sohvan äärellä koko kyläily vietettiin. 

Koska en pidä tästä tyhjyyden tunteesta sisälläni kotona ollessa, päätin eilen, että nyt laitetaan meille joulua kotiin.

Jospa se edes vähän helpottaisi?

Kuvissa näkyi nyt makuuhuoneen joulun sisustus ja se koostui niinkin pienistä asioista kun havukrannssista ovessa, sekä parista havuoksasta maljakossa. 

Myös kuusi laitettiin jo olohuoneeseen ja kuusen tilalta tuo tarjotinpöytä tuli nyt makuuhuoneeseen joulun ajaksi. 

Ei ne toki siihen sohva- ja ruokapöytä asiaan helpotusta tuo, mutta jospa tutut tavarat toisi enemmän sitä kodin tuntua sydämeen.

Ja se toimii. 

<3

Jos joku ihminen väittää, että ei sillä ole väliä minkälaisessa ympäristössä sitä asuu, niin mulle ainakin on. 

Tavara on tavaraa, eikä tavaraan hyvä ole liikaa kiintyä, mutta jokaisella meistä on ne omat tärkeät tavaransa. 

Yhdelle se on kitara ja toiselle onnen hattu jne.

Jokaisella meillä on kuitenkin ne tärkeät tavarat kotona, mikä meille tekee kodin. 

Lattialla istuminen ja sylissä syöminen onnistuu vaikka kuinka kauan vielä,

Siitä ei ole kyse. 

Vaan siitä, että koti tuntuu sydämessä kodilta <3.

Sohva on luvattu "jouluksi kotiin" ja ruokapöydön saa kunhan menee kauppaan ;). 

Muutto on jo itsessään aina iso muutos elämässä, mutta kun lähes koko kalusto menee uusiksi yhdellä kertaa, voi uusien odottaminen ja keskeneräisessä kodissa asuminen tuoda jopa tyhjyyden tunnetta sisälle. 

Taas olen oppinut itsestäni jotain uutta. 

Näihin tunnelmiin, 

Hyvää yötä <3.

Rakkaudella,

Tiina

Facebook

Instagram

Olohuone nyt

Niinkuin viime viikolla napatuista kuvista näkyy, meidän olohuone on aivan kesken. 

Ensimmäisenä ostettiin tv-taso joka löytyi Ikeasta. 

Sohva ja kattovalaisin on tilattu ja odotamme niitä saapuvaksi marras-joulukuulle.

Uudet Dsr Eames, ruokapöydän tuolit vilahti hyvin vähän yhdessä kuvassa. 

Ruokapöytää vieläkin etsimme. 

Tosiaan jo yksi pyöreä, jatkettava Tammipöytä ostettiin ja jouduttiin se valitettavasti palauttamaan koska se näytti aivan keltaiselta tämän meidän valkolakatun lattian rinnalla.

Mikäli emme löydä nyt ruokapöytää "muutaman viikon sisään", ostamme mahdollisesti yhden valkoisen, edullisen, pyöreän, ei jatkettavan pöydän ja eletään sen kanssa niin kauan kun oikea, jatkettava pöytä osuu kohdalle.

Tämä lautanen sylissä syöminen alkaa jo vähän tuntumaan tylsältä ;).

Sohva on tilattu jo muutama viikko sitten ja päädyttiin HT Collectionin sohvaan. 

Luonnonvaaleaa kankaista sohvaa, mustilla rautajaloilla odotamme.

Kerron sohvasta lisää sen saatuamme :)!

Myös Flos valaisin on tilattu ja sen pitäisi saapua marraskuun aikana. 

Nyt meidän sohvana toimii kuten kuvista näkyy meidän toinen tuplapeitto :D.

Hieman takapuoli puutuu tuossa lattialla istuessa jo myös ;).

Ruokapöydän tuoleiksi ostettiin Dsr Eamesit valkoisena kromijaloilla. 

Itse tykkäsin myös valkojalkaisista tuoleista mutta Samu halusi ehdottomasti nämä kromijalat.

Mattoja olemme myös katsoneet olohuoneeseen ja toivomme löytävämme jonkun itämaistyylisen maton. 

Taulut kiinnitämme seinään vasta kun huonekalut ovat kotiutuneet. 

Lisäksi olemme myös miettineet yhtiä tiettyjä seinään kiinnitettäviä hyllyjä tähän tilaan.

Mukavaa viikkoa kaikille!

Tiina

Facebook

Instagram

Painajainen

Herään lauantai aamuna painajaisuneen. 

Unessa Iineksellä ei ole kaikki hyvin. 

Nousen ylös sängystä ja Iines kipittää olohuoneesta sängystään vastaan. 

Huokaisen helpotuksesta, kaikki on hyvin. 

Tällä kertaa enneunelta vaikuttanut uni, olikin vaan painajainen. 

Vai oliko?

Samu herää myös ja kerron tästä aivan järkyttävästä unesta. 

Unessa oltiin viemässä Iinestä lääkäriin ja sanoin siinä Samulle, "maksaa mitä maksaa, Iines on saatava kuntoon".

Samu "rauhoitteli" mua, että tämä nyt näytti olevan vain perus painajainen tällä kertaa, ei enneuni. 

Samu jäi keittämään kahvia kun mä puin päälle ja lähdin viemään Iinestä aamupissalle. 

100m:n päästä kotitalolta huomaan, että Iineksen peräpäästä vuotaa paksua keltaista limaa taukoamatta ensimmäisen pissan jälkeen. 

(anteeksi tämä ällö kuvaus!)

Tajuan saman tien, 

"Ei voi olla, mutta aivan varmasti siis on, Iineksellä on kohtutulehdus".

Kierretään vaan talo ja mennään pikaisesti takas kotiin. 

Hyvä, että sain oven auki kun sanoin Samulle "hätääntyneenä": Iineksellä on kohtutulehdus, juo kahvi mä soitan eläinsairaalalle..

Soitan, kerron tilanteen ja saan käskyn lähteä sinne heti. 

Iines kainaloon ja menoksi. 

Onneksi sairaala on alle 10 minuutin ajomatkan päästä meiltä. 

Näin ajattelin. 

Saataisiin nopeasti apua!

Meidän edellisen nartun, Nasun kanssa olen kokenut ja nähnyt kuinka nopeasti kohtutulehduksen tila voi edetä ja muuttua hengenvaaralliseksi.

Nasu meinasi tällöin kuolla meidän syliin, mutta hän selvisi nipin napin tilanteesta ja eli vielä monta vuotta tämän leikkauksen jälkeen. 

<3.

Päästään sairaalalle. 

Odotetaan yli 3h ennen kun tapahtuu yhtään mitään. 

Sitten Iines haetaan meidän luota verikokeisiin ja ultrattavaksi.

Meille sanotaan, että voidaan mennä kotiin odottamaan lääkärin soittoa.

Kolmen tunnin päästä lääkäri soittaa ja kertoo, että ultrassa näkyy märkäkohtu ja Iines on leikattava päivystyspotilaana. 

Tunnin päästä tulisi toinen lääkäri ja Iines valmistellaan nyt leikkaukseen ja leikataan kun toinen lääkäri saapuu. 

Muutamia tunteja menisi ennen kuin saisimme puhelun, että voidaan noutaa tyttö kotiin. 

Reilu neljän tunnin päästä alan soittelemaan sairaalalle ja kysyn mikä tilanne, joko voidaan lähteä Iinestä hakemaan kotiin.

Saan vastauksen, Iinestä ei ole vielä leikattu, menee yöhön ennen kuin Iines leikataan. 

Iines on tässä kohtaa odottanut jo sairaalalla yli 11h:a.

Olen siinä kohtaa jo aivan turhautunut tähän odotteluun, mutta en voi muutakaan. 

7.30 sunnuntaina, eli tänä aamuna saisin puhelun Iineksen noudosta.

8.10 soitan sairaalalle ja kysyn mikä tilanne kun en ole saanut puhelua. 

Puhelimessa oleva ei osaa sanoa. 

Kertoo, että minuun otetaan pian yhteyttä.

10 minuutin päästä lääkäri soittaa ja kertoo, että Iines on leikattu vasta aamulla. 

Olen koko yön valvoneena, erittäin väsynyt, kiukkuinen, ihmeissäni, ärsyyntynyt jne.

10:ltä noudetaan Iines kotiin. 

Paikanpäällä mulle kerrotaan, että Iineksen kohtu olikin ihan siisti. 

Tulehdus olisikin voinut olla emättimessä, mutta hyvä kun kohtu ja munasarjat on nyt poistettu. 

Saan syliini erittäin tokkuraisen kullannupun.

Apteekin kautta kotiin. 

Tärisevä neiti lämpimien vällyjen väliin nukkumaan! 

Siitä asti, tähän hetkeen saakka tuhina on kuulunut peiton alta. 

Luin esitietoja, sairaskertomuksia ja tutkimustuloksia jossa Iineksen esitiedot ovat puoliksi aivan väärin, sekä ultran kohdalla ei luekaan märästä kohdusta mitään, toisin kun mulle puhelimessa sanottiin. 

Oon jo niin kiukkuinen ja väsynyt ollut eilisestä asti, että en edes tiedä yllättikö tämä teksti edes enää mua. 

Pankkitili on huomattavan paljon laihempi ja tähän rahaan olisin odottanut edes vähän parempaa palvelua. 

Neiti on nyt elossa ja kotona mikä on pääasia, mutta jatkossa emme tätä sairaalaa enää IKINÄ käytä. 

Tänään me otetaan koko perhe päiväunia ja hyvin rennosti kotona. 

En tiedä uskallanko ääneen enää ikinä sanoa, että olen onnellinen.

AINA, ihan joka ikinen kerta käy jotain. 

Rauhallista sunnuntaita kaikille.

Mä yritän nukkua mun kiukkua ja väsymystä pois! 

Tiina

Facebook

Instagram

Satumainen (synttäri)kävely

Erittäin hyvä ystäväni täytti viikolla 40v. ja tänään sain viettää satumaista aikaa tämän ystäväni kanssa <3.

Hänen "virallisia" syntymäpäiväjuhlia vietetään myöhemmin, mutta halusin muistaa häntä pienellä lahjalla jo tällä oikealla syntymäpäiväviikolla.

Ystäväni tuli meille katsomaan miltä "uusi" kotimme alkaa näyttämään.

Hän on toki tässä asunnossa viettänyt kanssani aikaa monesti silloin ennen kun täällä asuin, sillä olemme tunteneet n. 20v.

Sen sijaan näin paljon näillä meidän kotikulmilla ei olla aiemmin kuljettu ja tänään käveltiin ristiin rastiin näitä satumaisia katuja ja käytiin välillä syömässä.

Aivan ihanaa laatuaikaa vietettiin ja varmasti tulen näkemään ystäviäni nyt huomattavan paljon enemmän Helsinkiin muuttamisen ansiosta.

Suurin osa ystävistäni kun täällä Helsingissä ( ja pääkaupunkiseudulla) asuu. 

Huomenna päästään kyläilemään toisen, myös erittäin hyvän ystäväni ja hänen perheensä luokse ja näkemään ensimmäistä kertaa heidän upouusi omakotitalo. 

Meidän viikonloppu menee siis ystäviä nähdessä ja kotona <3.

Tässä näkyi samalla myös vähän meidän olohuonetta joka muuten sisustukselta on sohvan ja ruokapöydän osalta kesken. 

Oikein ihanaa viikonloppua!

Tiina

Facebook

Instagram