sunnuntai 29. syyskuuta 2019

Minnin ja Oliverin matkassa











Tarkoitus oli kurkata seuraavaksi kaappien sisälle, mutta kerkiäähän sitä. 


Kurkataankin ensin meidän tämän päivän metsäretkeen kera rakkaan ystävän, kummipojan, sekä pienen Minni hiiren.

 <3  <3  <3


Päästiin siis tänään sieneen, sateisesta päivästä huolimatta. 

Sateet väistyivät ja jopa aurinko pilkisti. 



Ajattelin tähän juttuun nyt koota parhaat sienireseptini. 

Niistä jokainen sienien ystävä voi poimia haluamansa reseptit talteen :).



SIENISALAATTI

SIENIPASTA


SIENIRISOTTO


SIENIPIIRAKKA






Pastaan, risottoon ja piirakkaan sopii varmasti yhtä hyvin niin Kantarellit, Suppilovahverot, Mustatorvisienet kuin Tatitkin.

Näitä sieniä itse lähinnä kerään ja käytän!



Salaatin olen tehnyt ainoastaan Suppilovahveroista.


Suolasieniä pitäisi kyllä opetella laittamaan vielä joskus :).


Metsässä oleminen on jotain aivan super ihanaa ja rentouttavaa <3.




Nyt mä menen nauttimaan takan lämmöstä ja pianokonsertista,

Ihanaa iltaa!




Tiina











Aamushotit

















Hyvää huomenta <3.


Pikainen postaus... 

Täällä aamu alkoi mustikkaisella omena-inkiväärishotilla.


Odotellaan tänään ystäviämme ja pientä kummipoikaamme kylään ja jännitetään onnistuuko meidän tälle päivälle suunniteltu sieniretki <3.

Metsään vie siis tie jos sää vain suinkin sallii!!


Palailen vielä toisen postauksen merkeissä pian, jossa kurkistellaan meidän kaappeihin.



Ihanaa sunnuntaita <3.




Tiina



maanantai 23. syyskuuta 2019

Metsurin hommissa ja keittiössä
































Hello!

Edellisestä tekstistä on vierähtänyt jo kolme viikkoa ja tämä kolme viikkoa on mennyt täällä todella nopeasti, suorastaan yhdessä hujauksessa.

Viime postauksen aikoihin jalassani oli vielä kesäsandaalit, mutta nyt on jo ensimmäiset pakkaset koettu ja sandaalit päässeet varastoon. 


Siinä samalla kun eteisen kaappi koki kausiluonteisen muutoksen takkejen ja kenkien osalla, on täällä käyty kohta talon jokainen kaappi ja lipasto läpi. 


Tämä siivousmyllerrys iskee muhun joka kevät, sekä syksy. 


Saan jonkun aivan vimmatun "pesänrakennus" kipinän ja mun on käytävä kaikki kaapit läpi.

Siivottava ne perusteellisesti ja otettava sieltä kaikki "turhat" pois.

Laittaa kukin "turha" asia sitten jollain tapaa kiertoon.
Mikä hävitykseen, kirppispussiin jne.. 


Kolmessa viikossa on siis tapahtunut siivouksen osalta kotona paljon. 


Myös pihalla on käynyt myllerrys nimeltä 
"Samu ja Tiina".


Tuossa yhtenä viikonloppuna, muutaman päivän sisään kaadettiin vajaa tuhat puuta, kyllä 1000, kaksisteen!

Pienimmät näistä oli toki käsivarren paksuisia, ja muutamat suuremmat sitten isompia.

Nämä kaikki puut kaadettiin meidän pihatieltä. 
Eli levennettiin sitä reilusti. 

Harmi kun en tajunnut ottaa siitä kuvaa ennen, mutta kapea se oli!

Puun kaadon jälkeen tilattiin vielä uusi hiekka tielle ja se viimeisteli tienpinnan taas ihan uudeksi. 


Omakotitaloelämää..  


Pihatalkoiden ja siivouksen lomassa käytin viime vuoden viimeiset puolukat pakkasesta ja tein vispipuuroa


Annin uunissa -blogin Anni oli jokin aika sitten kirjoittanut blogissaan laittavansa vispipuuroon milloin mitäkin marjoja.


Mä päätin tarttua tähän vinkkiin ja laitoin tämän kesän vadelmia pakkasesta joukkoon.

Tästä tulee varmasti itselleni myös tapa, eli jatkossa silloin tällöin laitan vispipuuron sekaan varmasti muitakin marjoja. 

Samalla Anni vinkkasi, että hän syö vispipuuronsa vaniljakastikkeen kera. 

Tätä kokeiltiin myös ja suosittelen kyllä kokeilemaan, sopii siihen todella hyvin :).





Ja sitten, 
olin hieman uhkarohkea ja päätin syödä lasagnea. 

Muistatte varmaan mitä viime lasagnen syömisestä seurasi, lääkäri reissu.
Myönnän, että jännitti pirukseen tällä kertaa sitä syödä. 
Siis aivan sanoinkuvaamattoman paljon jännitti / pelotti.

Tällä kertaa lasagne tehtiin gluteenittomana ja sekaan laitoin vielä naapureiltamme saatua kesäkurpitsaa <3.


Niin, miten kävi syömisen jälkeen, olinko taas Porvoon sairaalassa hetkeä myöhemmin? 


No en ollut, maha ei ollut moksiskaan tästä tällä kertaa. 


Niinkuin olen aiemminkin sanonut, tämä mun maha on todella "mielenkiintoinen" .


Nyt on itseasiassa mahan kanssa ollut viimeiset pari viikkoa jopa aika normaalia, ja voi miten ihanaa tämä on ollut <3. 


Sitä ennen edelsi kyllä useamman kuukauden todella paha ajanjakso, pahin tähän mennessä. 

Päivystyksessä kävin loppupeleissä muistaakseni neljä kertaa ja niitä kertoja kun emmin lähdenkö vai en sairaalalle, oli vielä lisäksi kolme kertaa yhden viikon sisällä.
Joka toinen ilta-yö oli tämän kyseisen viikon sisään jotain aivan todella tuskaisaa.


Tähystykseen odotan edelleen sitä aikaa, toivonmukaan pääsisin siihen pian! 



Koska käteni ovat olleet erittäin kovalla koetuksella näinä viimeisinä muutamana viikkona kaikkien näiden sisä- ja pihatöiden takia, on jostain pitänyt "luopua" ja se on ollut tämä kirjoittaminen. 

Mun käsillä kun on se rajallinen määrä voimia :). 


Mutta nyt aletaan olla jo voiton puolella tässä urakassa, joten eiköhän tässä tekstejä pääse taas enemmän kirjoittelemaan. 


Tämmöistä tänne, eipä mitään sen ihmeempää kuin perus arkea!



Ihanaa alkanutta viikkoa :)  




Tiina


sunnuntai 1. syyskuuta 2019

Ahdasmielinen kansa(ko)?
































Otsikko oli tarkoituksella nyt aika "kova" ja luojan kiitos tämä ei koske kaikkia!



Olisin kirjoittanut muuten pelkkiä kuulumisia, tosin, eipä tänne mitään sen ihmeellisempää kuulu kuin edelliselläkään viikolla, mutta sitten sainkin inspiraation tähän tekstiin parista kommentista jossa meidän kotia arvosteltiin...


....omasta mielestä varsin AHDASMIELISESTI.



"Kotona viihtymättömän steriili poseerauskämppä jossa ei saa kokata, leikitä, eikä koskea mihinkään. Ulkona syödään ja kävijöille laitetaan pussit jalkaan ettei lattiaan tule hajuja".



"Näyttää joltain luksus pakkohoitolaitoksen olohuoneelta, jossa istutaan kädet hiljaa polvilla".



Semmoiset :D.


En tiedä itkeäkö vai nauraa!


Samaa aikaa niin sangen huvittavaa ja samalla niin erittäin surullista jos yksi valokuva meidän kodista saa nämä ihmiset tekemään nämä yllämainitut "diagnoosit" meistä.




Vai mitä mieltä te olette, tunnistitteko meidän elämän varsinkin tuosta ensimmäisestä kommentista?? 

:D



Olen aiemminkin aiheesta jossain määrin kirjoittanut.

Miten monesti valkoisia ja tietyn tyylisiä koteja arvostellaan erittäin rumalla ja mauttomalla tavalla.

Ihan kuin se olisi synti viihtyä itse vaaleassa ja tietyntyylisessä kodissa.


En ole koskaan nähnyt yhden yhtä rumaa ja mautonta kommenttia kodista joka olisi todella värikäs ja persoonallinen mikä ei kuitenkaan loppupeleissä räikeydellään välttämättä sopisi kaikkien omaksi kodiksi.
Silti niitä ihmisiä niissä kodeissa ei "diagnosoida", sekä koteja haukuta samalla tavalla.


Ja vielä kun kyseessä on aikuiset ihmiset, on se astetta kuvottavampaa.



En usko, että mun tarvitsee vääntää tästä kellekään teistä rautalangasta, vaikka kaikki ei meidän kodin tyylistä tykkäisikään, mutta sen verran on asiaan itsekin kommentoitava, että on kyllä erittäin surullista miten joku ihminen voikin olla niin älyttömän ahdasmielinen, että tosiaan kuvittelee, että nyt tässä tapauksessa meidän kodissa ei saa tehdä ruokaa, leikkiä, koskea mihinkään ja vieraat saavat muovipussit jalkaan.


Minä kuka haen monet ruokanikin metsästä/maasta ihan itse, omin pikku kätösin ja tuon ne "multaisina" keittiönpöydälle josta valmistan ruuan.
Niin marjat kuin sienet ja hyötypuutarhan satokin.

Viisivuotiaasta asti olen oppinut miten mm. perunat kasvatetaan ja osallistunut joka ikinen vuosi siihen perunasavottaan ja sadonkorjuuseen kun perunat nostettiin ja säilöttiin talvea varten.
Kyllä se kotiruoka tarkoittaa mulle vieläkin enemmän kuin se, että ostan ne perunat ja muut tarvikkeet suoraan kaupasta.


Mikään Michelin kokki mä en ole, mutta kyllä mä PALJON osaan keittiössä tehdä ja laittaa.

Kotiruuan puolestapuhuja olen aina ollut...


Mitä lapsiin tulee, meillä nimenomaan saa leikkiä.

Itseasiassa meillä on oikeasti yläkerrassa (hoito)lapsia varten oma leikkihuone.
En ole ikinä tätä huonetta kuvannut, mutta hyvin lastenhuoneelta tuo huone ulkopuolisen silmiin näyttää.

Aina kun joku ystäväperhe tai siskojen lapset ovat täällä, kannetaan lelut monesti alakertaan.
Hyvä kun ovat saaneet kengät pois jaloista kun kaikki lelut on levitetty ympäri taloa.
Meillä ei rajoiteta missä meillä leikitään!

Lapset rakastavat meidän sohvaa. Kaikki lapset jostain syystä haluavat aina juosta siinä.

Tätä en ole koskaan itse kieltänyt, mutta lapsien vanhemmat sen sijaan ovat.


Meidän lattipinnat ovat sen verran hyvin valittu, että ne kestävät  myös julkisten tilojen lattioina, joten juhlissa meillä saa pitää kengät jalassa jos haluaa!
Mm. meidän häissä 80 ihmistä piti kengät jalassa koko häiden ajan.


Jos me jossain ollaan ajateltu meidän vieraita sisustuksessa, on se ruokapöytä, sekä sohva.

Koska meidän olohuone on kooltaan muistaakseni tasan 36m2 ja ruokailutila myös iso, ja meillä käy paljon ystäviä ja perhettä kylässä, olisi ollut todella typerää laittaa näihin tiloihin pieni sohva tai pöytä...

Koska tilaa on, on näiden kalusteiden koossa otettu vieraat huomioon.


MUUTEN, meidän koti on sisustettu ja laitettu vain ja ainoastaan meitä varten.

Ainiin, se leikkihuone, se on niille rakkaille hoitolapsille ;).


Mä en sisusta kotiamme blogin tai vieraiden takia.

Tässä asiassa mä olen 100% itsekäs ja voin sanoa, että sitä laitetaan ihan vaan oman maun ja halun takia.
Ei kenenkään muun.



No mutta juu, pointtini tuli varmasti selville ;).



Missä nämä kommentit siis tuli esille?


Meidän kodista oli jaettu kuva viikolla tietämättämme iltapäivälehdessä.


Ja selventääkseni, jos joku luulee, että loukkaannuin näistä kommenteista, niin 
EI, EN TODELLAKAAN :D.

Jos nyt sanon näin aivan suoraan, mulle on aivan sama tykkääkö muut meidän kodista tai ei.

Tämä on meidän koti joka ollaan tehty ainoastaan meitä varten.


Mielipiteitä saa ja pitää olla!

Siitä ei ole kyse!

Mutta onhan tuo nyt ihan älyttömän ahdasmielistä ajatella noin.


Vaalea koti meillä varmasti tulee jossain määrin olemaan aina.

Vaalea miellyttää sekä omaani, että Samun silmää.

Kyllä, vaaleassa näkyy kaikki lika paremmin kuin tummassa, se on selvä.

Mutta kyllä mä myöskin haluan siistissä-/puhtaassa kodissa asua.

Kyllä vaalea koti sopii aivan yhtähyvin aikuisille, kuin lapsi- ja lemmikkiperheillekin.




Tämmöistä tänne, eipä meille siis mitään mullistavaa kuulu :).


Kotona ollaan oltu ja tehty yhdessä mm. sitä kotiruokaa ;).

Makkarakeittoa erittäin pitkästä aikaa.




Nyt kaksi karvaista haluaa syömisen jälkeen ulos, ja pyykinpesukonekin piippasi äsken, joten aurinkoista sunnuntaita!





Tiina