Loman toinen viikko - pieni potilas

Hyvää iltaa :).

Meillä loppui eilen loma ja tänään on alkanut taas normi arki ja työt rullaamaan.

Ja olihan (huh, kiireinen) ensimmäinen työpäivä näin heti loman jälkeen.

Meidän loman toinen viikko ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan.

Toissa perjantaina tehtiin asuntokaupat ja samana iltana saatiin kuulla Käpylän asunnon nykyiseltä vuokralaiselta hyviä uutisia, tästä kirjoitin viimeksi...

Perjantai-iltana poksahti Samppanja ja fiilis oli mitä mahtavin.

Lasilliset kilisteltiin kera naapurin.

Lauantai aamuna oltiin suunniteltu lähtevämme mökille toiseksi viikoksi takaisin.

Lauantai-aamuna kun herättiin Iines oli mun mielestä todella outo, pirteä ja käveli hyvin jne., mutta mun mielestä ei vaan ollut oma itsensä.

Päätin kokeilla antaa Iinekselle vadelmia mitä hän rakastaa ja mistä hän ei kieltäytyisi IKINÄ.

Ja vadelmahan ei maistunut :(.

Tiesin, että joku on nyt pielessä.

Hetki siinä seurailtiin tilannetta ja koska se oli kuitenkin ihan normaali näin mitä nyt voi silmin muuten nähdä, päätettiin lähteä mökille.

Päästäänhän me sieltä takaisin tarvittaessa.

Seuraavana aamuna sunnuntaina kun herättiin, Iineksen takajalat ei kantanut, hän kaatuili kokoajan ja takapää petti.

Sitten huomasin, että Iineksen kasvot näyttää todella omituisilta, toisen puolen silmä ja poskihuuli roikkuu todella pahasti ja huuli mikä roikkui 4cm alempana kuin toinen, valui taukoamatta kuolaa.

Ikinä ennen en ole nähnyt koiralla kasvohalvausta, mutta olin varma kyseessä olevan tämä.

Pakattiin kassi ja lähdettiin siltä istumalta kotiin, lääkäriin.

Tulos on, että Iineksen selkä se nyt oli taas huonompi. Kasvohalvaus johtuu hermostosta...

Mä olin todella suruissani ja huolissani, säikähdin oikeasti jo, että tässäkö tämä on. Onko tämä lopun alkua tai loppu.

Kaksi vuotta sitten Iineksen selkä oireili ensimmäistä kertaa ja silloin se kuvauksissa todettiin erittäin, erittäin huonoksi.

Tällöin selkä ja takajalat oireili viikon verran ja sen jälkeen kahteen vuoteen ei ole ollut mitään näin tämmöistä.

Kasvohalvausta hoidetaan kortisonilla jota Iines sai ja nyt viikko myöhemmin, kasvot ovat jo lähes kokonaan palautuneet normaaliksi.

Takajalat kantavat myös melkein normaalisti taas, mutta neiti joutuu ottamaan nyt todella iisisti.

Me siis vietettiin loman toista viikkoa kokonaan kotosalla pienen potilaan kanssa <3.

Ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, mutta Iines menee kaikkien "lomien" etusijalle, joten terveys on kyllä aina tärkein, kaikilla.

Muistatteko kun olen monta kertaa kirjoittanut, että musta tuntuu useasti siltä, että en uskalla sanoa ääneen, että "olen onnellinen tms.", kun tuntuu, että ihan joka ikinen kerta kun näin teen tapahtuu jotain ikävää.

Tältä musta tuntui tuona viikonloppuna.

Perjantaina kun kuplivalla kilisteltiin ja Iines makoili sohvalla onnellisena, en arvannut mitä kulman takana taas on.

Se fiilistely asuntokaupoista ja tulevasta muutosta sivuuntui hetkessä.

Nyt kun Iines on ollut muutaman päivän jo huomattavan paljon parempi ja taas oma itsensä, sitä pystyy taas iloisemmin mielin suunnitella tulevan kodin remonttia ja muuttoa.

Sinänsä tuo viime viikko kotona oli ihan hyvä, saatiin pakattua tavaroita todella hyvin.

En mä työpäivien jälkeen jaksaisikaan tätä 300m2:tä pakata.

Syksyn ensimmäien ja myös varmasti viimeinen sieniretki tehtiin myös viikonloppuna hyvän ystäväni, sekä kummipojan kanssa <3.

Noin kuukausi enää ja me muutetaan.

Näljä viikkoa tehdään töitä ja sitten pidetään toinen, 1,5 viikon mittainen muuttoloma.

Meillä ei ole yläkerrassa enää mitään muuta kun sänky.

Alakerrassa on myös hyvin huoneet ja kaapit tyhjentyneet.

Käpylän asunnolla päästiin käymään viime perjantaina ja voi vitsit miten hyvä fiilis meille kummallekin siitä tuli <3.

Ollaan aivan super fiiliksissä sinne muutosta.

Meitä ei yhtään ahdista ne (pienet) neliöt. Yritetään saada kaikki toimimaan siinä mahdollisimman hyvin :).

Remontti on aikalailla valmiiksi mielessä suunniteltu ja se näyttää kyllä tosi hyvältä niissä suunnitelmissa ;).

En malta odottaa kun päästään purkamaan siellä lattioita jne ja rakentamaan uutta.

Eilen tilasin jo ensimmäisen valaisimen sinne <3.

Ei mene siis kauaa kun päästään täysillä uusien sisustusjuttujen ääreen!

Täällä kädet ristissä toivotaan, että Iineksen parantuminen jatkuu, eikä uusia notkahduksia terveyden suhteen nyt pitkään aika tule!!

Syyskyy painaa päälle, joten oikein ihanaa syksyn alkua kaikille <3.

Tiina

 

Uuden kodin etsintä ja seuraava koti

Koko oman talon myynnin ajan olemme etsineet meille uutta kotia.

Käyneet useissa julkisissa näytöissä ennen Koronaa.

Minkälaisia koteja ja mistä uutta kotia olemme etsineet?

Oikeastaan olemme etsineet seuraavaa kotia alueiden mukaan.

Pohjois-Helsinki joka käsittää toki useampia eri alueita on kuitenkin meillä ollut se ykkösalue.

Lähinnä paritalo, rivitalo ja omakotitalo / erillistalo on ollut talotyyppi mitä ollaan katsottu. Mutta myös kerrostaloja olemme katsoneet niin asuntoilmoituksissa kuin ihan paikanpäällä julkisilla näytöillä.

Joukossa on ollut "kaksiosta viiteen huoneeseen ja keittiöön".

Kaksio ei nyt ollut listalla nro.1, mutta yksi 1920-luvun upea kerrostalon juuri täysin uusiksi saneerattu kattohuoneisto viistoine ja korkeine kattoineen ja kattopuuparruineen oli aivan helmi.

Tämä n. 75m2:n kaksio oli yhtä isoa tilaa, mun mielestä enemmänkin iso yksiö.

 Vain kylpyhuone ja wc oli siinä erillään. Muuten huonetta jakoi vain lyhyt väliseinä.

Tämä koti oli aivan mieletön.

Se vei kyllä kummankin sydämen ja olisi voinut mahdollisesti olla meidän seuraava koti. 

Joku onnellinen tämän kodin kuitenkin osti itselleen ennen kuin meillä olisi ollut siihen mahdollisuutta.

Toinen aivan loistava vaihtoehto olisi ollut pihallinen ensimmäisen kerroksen n. 115m2:n kerrostalohuoneisto jossa oli yhteensä kolme isoa makuuhuonetta, iso olohuone ja suuri ruokailuhuone.

Nämä huoneet olivat niin suuret, että meidän nykyinen ruokailuryhmä, sekä sohva olisivat mahtuneet sinne.

Tähän kotiin olisimme tehneet yhdestä isosta makuuhuoneesta kokonaisen walk in closetin.

Kolmas lemppari oli 120m2:n yksitasoinen kolmen makuuhuoneen omakotitalo.

Tämä omakotitalo oltaisi uusittu pinnoiltaan lattiasta kattoon kylpyhuoneita ja keittiötä myöden.

Nämä asunnot kuitenkin menivät tuon kevään aikana.

Sitten tuli Korona.

Tämä säikäytti meidät totaalisesti.

Kummankin työkalenteri pysähtyi täysin.

Vaikka tätä pysähdystä ei kestänyt luojan kiitos kuin muutama viikko kummallakin, jäi tästä maailmanmenosta todella epävarma olo.

Tuli olo, että minkäkokoisen asuntolainan sitä uskaltaa ottaa kun me ei yhtään tiedetä tulevasta työtilanteesta Koronan takia.

Kumpikin yrittäjänä kun toimii, ei haluttaisi nyt yhtään enempää riskejä ottaa.

Senhän takia me haluttiin meidän talo myydä, jotta elämä helpottuisi.

Ei me kaivattaisi heti uusia erilaisia huolia mitä Korona mahdollisesti meidän työrintamalle voisi kummallakin aiheuttaa.

Mä sitten rupesin puhumaan Samulle, että mitäs jos me oikeasti vaan hengähdettäisi nyt hetken, ilman minkäännäköisiä asuntostressejä?

Oisko se ihan poissuljettu, että muutettaisiin (takas) Käpylään, meidän vanhaan asuntoon?

Onhan se pieni :D.

45m2!

45!!

Muutettaisi 300m2:sta 45m2:n?

Voisiko se mitenkään toimia?

Vaikka myytäisi kaikki huonekalut ja otettaisi tyyppisesti vain sänky ja tavarat mukaan, voisiko se toimia?

Vaikka se asunto on aivan todella arvostetulla alueella ja söpö pieni kaksio leveine ikkunalautoineen, sopeuduttaisiko me enää sinne?

Ollaan kuitenkin asuttu yli 11v. putkeen omakotitalossa.

Tämä ajatus jätettiin muhimaan ja etsittiin kuitenkin siinä samassa sitä uutta kotia.

Kun Korona alkoi, ei näiltä meidän haluamilta asuinalueilta enää tullutkaan juuri mitään semmoista myyntiin mitä olisi haluttu ostaa ja omistaa.

Ja hakukriteerit nyt ei omasta mielestä mitenkään super vaativat olleet kun jo asuntotyyppinä kävi lähes kaikki.

Remonttitaitoa löytyy omasta takaa joten täysin pommikin pinnoilta asunto voisi olla.

Sitten me tehtiin päätös.

Muutetaan Käpylään!

Muutetaan sinne väliaikaisesti.

Se tuntui kummastakin hyvältä ajatukselta.

Otetaan väliaika asunnonetsinnän kanssa.

Hengitetään hetki ihan rauhassa, katsotaan mihin elämä meidät joskus sieltä sitten vie.

Eihän sitä tiedä vaikka se veisi vielä enemmänkin Etelä-Helsingin suuntaan.

Sitten jännitti seuraavaksi mites Käpylän vuokralainen.

Hänellä on 6kk:n irtisanomsiaika kun irtisanominen tulee omistajan puolelta.

Eikä häntä voitaisi irtisanoa ennenkuin meillä olisi varmat kaupat.

Meillä kuntotarkastus ratkaisisi kaupat.

Kunhan kuntotarkistuksessa ei tule mitään yllätystä vastaan, voisimme sopia kauppapäivän.

Kuntotarkistus oli toissaviikolla ja kaupat eilen.

Käpylän nykyisen vuokralaisen vuokrasopimus irtisanottiin viime viikolla kuntotarkastuksen jälkeen.

Ja sitähän on nyt sitten jännitetty haluaako vuokralainen asua Käpylän asunnossa sen 6kk:tta mihin hänellä on täysi oikeus.

JA SITTEN!

Ette usko mikä helpotus putosi eilen sydämeltä!

Nyt voi todella sanoa, että joskus elämässä palaset loksahtaa paikalleen pelottavan hyvin, nyt kävi juurikin niin.

Vuokralainen ilmoitti meinaan eilen, että hän on saanut työpaikan Keski-Suomesta ja hän muuttaa jo Syyskuun lopussa uuden työn perässä, että tämä meidän tahtoma muutto sinne ei olisi voinut parempaan saumaan osua.

Siis, mä en voi sanoin kuvailla tätä tunnetta, nyt todella loksahti palanen kohdalleen!

Ihan suoraan syyskuun lopussa me ei vielä voida meidän tavaroita ja huonekaluja muuttaa sinne, koska ennen muuttoa meillä on vielä iso remontti edessä.

Koko lattia uusitaan kauttaaltaan, samoin seinät, listat jne..

Mahdollisesti koko keittiö.

Ollaan käyty tässä asunnossa viimeksi n.4v. sitten ja silloin seinät on maalattu, mutta halutaan vaihtaa seinien väri, sekä ensin ylitasoittaa ne täysin sileäksi.

18-vuotias Tiina katsokaas kun on aikoinaan sinne halunnut lasikuitutapetit :D.

Jeps, ne lähtee!

Ylitasoitushommaa piisaa olkkariin ja makkariin.

Samu on asentanut sinne viimeksi pähkinän värisen laminaattilattian n.13,5v. sitten ja se lähtee myös.

Todennäköisesti tilalle tulee valkolakattu, tammi, kalanruotolaminaatti.

Parkettia ollaan mietitty mutta luulen, että päädytään laminaattiin Iineksen vuoksi, sekä että jatkossakaan ei tarvitse miettiä voiko siellä olla kotieläimiä.

Kipsirosetit haluaisin myös asentaa/asennuttaa kattoihin, niitä ollaan tässä myös jo keritty jonkun verran katselemaan.

Keittiön kohdalla katsotaan kun mennään käymään siellä, miltä tuo 19v. sitten isäni nikkaroima keittiö näyttää tänä päivänä kun tähän asuntoon ensimmäisen kerran muutin.

Jos keittiötä ei saa freesattua tyyliin uusilla tasoilla, laatoituksella, hanalla, lavuaarilla jne., saa keittiö lähteä kokonaan ja ostetaan sinne kokonaan uusi keittiö tähän päivään päivitettynä.

Koska 45m2 todella on pieni, täytyy remontti tehdä ensin ennenkun sinne voi muuttaa.

Eli mahdollisesti muutetaan vaatteinemme aluksi mun vanhempien nurkkiin remontin ajaksi, katsotaan :D.

Kiva elää tämmöisessä pikkuisessa jännityksessä ;), NOT!!

Täällä ruvetaan siis todenteolla kohta pakkaamaan ja tekemään muuttoilmoituksia jne.

Työmatka taittuu jatkossa seitsemässä minuutissa ja tosiaan ratikallakin pääsee kulkemaan lähes kotiovelta :).

Ollaan super innoissaan tästä!

Osa huonekaluista tulee mukana, mutta esim. koko valaistus menee uusiksi, samoin ruokapöytä ja tuolit.

Muuta sinne ei sitten mahdukaan :D.

Kyllä mulla varmasti vielä itku tulee siinä vaiheessa kun yritän saada kaikkea tavaraa mahtumaan koko asunnossa saman kokoiseen kaappiin mitä meillä nyt on eteisessä :D.

Mutta silti me tahdotaan nyt tätä!!

Tää on super hyvä juttu <3.

KÄPYLÄ <3.

Tiina

Asuntokaupat

 

"Sammuu, talossamme lamput sammuu, Autioituneita huoneet ovat yksi kerrallaan. Sängyn laitamilla hiljaa nuokkuu kaksi uupunutta onnellisia vain unissaan.

Mä annan sut pois, mä päästän sut pois vaikka sattuu, sä annat mut pois mä päästän sut pois kaikkeen tottuu. Hymyillään vaan, ei oo muutakaan enää antaa, luovutaan toisistamme hiljaa.

Liikaa luulin meistä aina liikaa, lupasin mä korjaan kaiken yhä vain uudestaan. Liukuu sun ote käsistäni vaihtuu viikot huomaamatta, äänet kuuluu koko ajan hiljempaa.

Mä annan sut pois, mä päästän sut pois vaikka sattuu, sä annat mut pois, sä päästät mut pois kaikkeen tottuu. Hymyillään vaan, ei oo muutakaan enää antaa, Luovutaan toisistamme hiljaa."

- Laura Närhi, Mä annan sut pois.

Toissaviikolla söin aamupuuroa keittiössä ennen töihin lähtöä.

Se oli edellinen aamu ennen kuntotarkastusta.

Siinä kun kaurapuuroa marjoineen lusikoin suuhun ja katselin tätä taloa, mulla alkoi tuo Laura Närhen Mä annan sut pois biisin sanat soimaan mielessäni.

En tiedä mistä se tuli, se vaan tuli.

Mun oli pakko hakea kappale You tubesta ja kuunnella se ja miten se osuikaan hyvin.

Olen aina tuon kappaleen ajatellut mielessäni, että siinä lauletaan kahden ihmisen välisestä erosta, mutta se itseasiassa tuntui aivan (lähes) täydelliseltä sanoitukselta mitä tunteita tämä talon myyminen ja siitä luopuminen on tuntunut.

Kun rakensit tätä taloa 10v. sitten ajattelimme sen olevan loppuelämän koti.

Voimat vaan loppuivat tässä ns. kesken.

On tärkeä osata kuunnella sisintään ja myös muuttaa asioita jos joku tuntuu liian raskaalta.

Jos mun kädet olisivat terveet, ja jaksaisivat hoitaa tätä taloa ja pihaa normaalisti, ei varmasti oltaisi nyt muuttamassa mihinkään.

Ratkaisu oli kuitenkin kummankin sydämessä täysin oikea ratkaisu.

Myydä talo.

Ja itseasiassa nyt se on virallista.

Tänä aamuna olemme myyneet tämän meidän upean talon ja nyt sen omistaa jo toinen perhe <3.

Tunteilta en välttynyt pankissakaan, vaan kyllähän mulla siinä silmät kunnolla kostui.

Vaikka nuo laulun sanat ovatkin tietyllä tavalla hyvin surulliset ja mulla kyynel jos toinenkin on tässä vierähtänyt mun poskelle, me ollaan oikeasti todella onnellisia tästä tilanteesta.

Me ihan vilpittömästi halutaan nyt sekä elämänmuutosta, että helpompaa kodin hoitoa.

Me ei malteta odottaa, että me muutetaan.

Me asutaan täällä vielä syyskuun loppuun jonka jälkeen stadi kutsuu <3.

Ollaan oikeasti todella innoissaan muuttamassa takas Helsinkiin, voin jo kuulla ratikan ja ihmisten äänet mielessäni <3.

Täällä poksahtaa tänään shampanja meidän uudelle elämälle <3.

ISO kiitos meidän Remaxin Vilma Pehkoselle joka hoiti koko talon myymisen alusta loppuun suurella osaamisella, ammattitaidolla sekä sydämellä.

Erittäin lämpimästi suosittelemme Vilmaa asuntokauppoihin!

Näissä tunnelmissa,

Ihanaa perjantaita!

Tiina

Kaapit mökillä

 

Ruokailutilan kaapit, sekä meidän makuuhuoneesta tuo isäni tekemä naulakko ja yksi vanha simpukkataulu muuttivat viime viikonloppuna mökille.

Ja nehän istuvat sinne kuin nenä päähän, aivan niinkuin ne mielessäni näinkin sinne sopiviksi.

Tuo valkoinen (isäni tekemä) vaate- liinavaatelipasto siirrettiin Iineksen nukkuma-alkovin viereen ja naulakko sai vierestä paikan.

Näin ne olin tosiaan mielessäni kuvitellut ja taas oli hyvin suunniteltu puoliksi tehty ;).

Nyt tämä mökki tuntuu kodinomaiselta ja kokonaiselta.

Vaikka syöminen ja ruuanlaitto tapahtuukin pääosin ylämökissä, saunajuotavia varten meillä on mm. lasit ja saunajuomat myös täällä alamökissä.

Mitä mieltä te olette tästä uudistuneesta ilmeestä?

Toimiiko teidän mielestä kokonaisuus :) ?

Koti voi olla meillä moderni ja pelkistetty, mutta tykkään, että tässä tapauksessa kun mökki on vuonna 1947 rakennettu, se saa myös näyttää mökiltä.

Ei nyt miltään alkukantaiselta, mutta ei missään nimessä tarvitse olla niin minimalistinen kuin esim. kodilta haluamme :).

Olisi eri asia jos mökki olisi vastarakennettu ja muutenkin nykyaikaisempi, sillloin sisustuskin olisi meillä varmasti myös vähän erilainen.

Tästä tykätään nyt kovasti itse :).

Aurinkoista iltaa!

Tiina