Aina kun vuosi vaihtuu, heti Tammikuun alussa, on mulla ollut jo vuosia tapana laittaa toiveet kartalle, eli tehdä aarrekartta.
Kaivaa esiin vanhat lehdet ja etsiä sieltä haaveita ja toiveita vastaavia kuvia -/ tekstejä.
Niin tein myös tänä vuonna. Heti vuodenvaihteen jälkeen laitoin toiveet, haaveet ja unelmat paperille mitä tältä 2025 vuodelta toivon.
Ja siinä tuo kuvassa on. Vuosi 2025 kartalla.
Olimme tehneet talokaupat juuri ennen vuodenvaihdetta, 30.12.2024 ja tiesin aarrekarttaa tekiessäni, että uusi koti meillä on. Vihdoin. Viiden vuoden etsinnän jälkeen se löytyi ja pääsimme rakentamaan meidän perheelle toimivaa lapsiperheen kotia <3.
Siinä kohtaa kun aarrekartan tein, en vielä tiennyt olevani raskaana. Positiivisen raskaustestin tein kuitenkin heti ensimmäisellä Tammikuun viikolla, 7.1.2025.
Kotiin ja pihaan liittyi jokunen haave. Mm. taulukollaasiseinästä olen haaveillut ja haaveilen edelleen. Se jäi toteuttamatta, mutta ehkäpä ensi vuonna ;).
Yksi haave oli myös kunnon joulukuusi. Siis ns. kokonainen kuusi, joko aitona tai hyvin aidonnäköisenä.
Mitä kuuseen tulee, löysin aivan täydellisen kestokuusen, mutta ei se olisi mahtunut mitenkään meidän olohuoneeseen. Muuten olisimme sen varmasti hankkineet. Tämä joulu siis mentiin vanhalla kuusella joka ei vie paljon tilaa!
Yksi haave oli keittiön tason päälle Artekin kullan väriset valaisimet. Ne hankimme ensimmäisten asioiden joukossa kun uuteen kotiin muutimme.
Piha ja terassi sai myös omat haaveensa. Tuija pensasaita oli yksi iso haave ja sen toteutimme. Toinen oli kalusteet terassille ja tunnelma välimerellinen, ripaus Italiaa tai Kreikkaa. Sen haaveen onnistuimme toteuttamaan meidän näkemyksellä juuri semmoisena mikä miellytti meitä. Terassista tuli todella toimiva meidän perheen tarpeisiin.
Haaveita oli useampi, mutta loppuviimein, perhe on tärkein! Perhe menee aina kaiken edelle!
Suurimmalta osalta siis tämän vuoden haaveet toteutuivat. Suurin unelma, toinen lapsi, pieni poikavauva oli vuoden suurin lahja ja kohokohta.
Vuoteen mahtui myös liian paljon jännitystä, ennenkaikkea pelkoa ja surua. Kärsimystä suoraan sanottuna. Enkä puhu nyt pelkästään mitä synnytyksen jälkeen sektiohaavalle kävi (bakteeri-infektio) ja kaikki 10 leikkausta mitä jouduin läpikäydä.
Alkuraskauden aikana kärsin toistuvista virtsatieinfektioista (yleisiä raskaudessa) ja huhtikuussa jouduin sen takia ihan sisälle sairaalaan muutamaksi päiväksi suonensisäisen antibiootin takia. Kun sairaalassa katsottiin ultralla varmuuden vuoksi, ettei mulla ole virtsakiviä (ei ollut), tehtiin mun maksasta vahinkolöydös samalla. Multa löydettiin kaksi pesäkettä maksasta, toinen oli 5 x 6cm ja toinen muistaakseni 2 x 3cm. Sain kiireellisen lähetteen magneettikuviin joita jouduin silti kaksi kuukautta odottamaan. Vasta kesäkuun lopussa pääsin magneettitutkimuksiin. Olin kuitenkin jo niin pitkällä raskaudessa, että maksa jäi pitkälti vauvan taakse piiloon. Tässä kohtaa tuli epäilys, että pesäkkeet olisi hemangioomia (hyvälaatuinen verisuonikasvain).
Olin kaksi kuukautta elänyt pelossa ja epätietoisuudessa olisiko mulla syöpä.
Vaikka sain tulokset että pesäkkeet näyttää mahdollisesti hemangioomalta, ja että mut pitää kuvata heti synnytyksen jälkeen uudestaan, en silti ihan täysin helpottunut ollut koska toinen pesäke jäi kuvissa kokonaan vauvan taakse ja toinen näkyi epäselvästi.
Linuksen syntymän jälkeen taistelin jo kerran henkeni puolesta infektoituneen sektiohaavan takia, lisäpelko maksasta oli takaraivossa.
Pääsin sitten maksan uusintakuviin synnytyksen jälkeen jossa hemangiooma todettiin todennäköisin syin.
Nyt alkuvuonna menen seuraaviin uusinta tutkimuksiin jossa katsotaan onko pesäkkeet kasvanut vai pysynyt saman kokoisina.
Paljon siis todellista pelkoa ja huolta oman terveyden ja elämän puolesta oli tänä vuonna liikaakin!
Mutta Linuksen syntymä ja terve poikavauva on ollut puolestaan maailman ihanin asia ja yhdessä lapset ja Samu on pitänyt mut järjissäni läpi näiden vaikeiden aikojen.
Vuoden kohokohta oli siis ehdottomasti Linuksen syntymä ja heti toisena meidän koti <3.
Olemmeko olleet tyytyväisiä meidän kotiin?
Vastaus on ehdottomasti kyllä, vaikka toisinaan tämä on kyllä tuntunut aavistuksen liian pieneltä. Mutta sijainti ja muuten koti pihoineen on juuri sitä mitä halusimme ja arvostamme.
Parikymmentä neliötä kun tässä olisi enemmän tai yksi huone lisää, olisi tämä täydellinen.
Ensi vuodelle on uudet haaveet ja toiveet ja unelmakartta vuodelle 2026 on jo aloitettu.
Ensi vuoden karttaan tulee mm. matkoja, lastenhuoneet valmiiksi, kodinsisustusta eteenpäin, oman terveyden edistäminen lisäämällä taas liikunta arkeen (tämä jäi raskauden aikana tukilangan aiheuttamien kohdunkaulan kipujen takia pois kokonaan), kerran kuussa kaksisteen Samun kanssa omaa aikaa, terassilasitus ja oman vaatekaapin läpikäyminen joka tarkoittaa minullekin joitain uusia vaatteita.
Loppuvuodesta 2026 katsotaan taas miltä kartta kokonaisuudessa näytti ja mitkä siitä toteutui :).
Nyt kiitän teitä kaikkia lukijoitani tästä vuodesta. Kiitos kaikista kommenteista ja tuesta mitä annoitte mm. kun läpikävin sektiohaavan infektion taistelua läpi. Kiitos kun kuljet mukanani tätä blogimatkaa <3.
Jätäthän myös toiveita jos toivot että kirjoitan jostain tietystä aiheesta!
Kaunis kiitos!
Ja nyt, oikein HYVÄÄ UUTTA VUOTTA jokaiselle!
Rakkaudella,
Tiina
