37v. synttärit (+ pääsiäinen)

Ja muutama kuva viikon takaa...

Aurinkoista aamupäivää kaikille <3.

Se on jo huhtikuun puoliväli ja mä täytin eilen 37 vuotta. 

Tätä poikkeustilan aikaa kun eletään, mitään kahvitteluja ei luonnollisesti nyt vietetä. 

En mitään sen isompia synttäreitä muutenkaan olisi viettänyt, luultavasti eilen oltaisi käyty Samun kanssa jossain syömässä ja tänä viikonloppuna olisin kutsunut perheeni kylään. 

Sen sijaan me oltiin eilinen ja tämä viikonloppu nyt ihan oman perheen kesken kotona. 

Eilen aamulla näin kyllä pitkästä aikaa yhtä läheisintä ystävääni ulkoilun merkeissä ja hän oli järjestänyt mulle pienen yllätyksen heidän pihalle <3.

Harvemmin sitä kuohuvaa juodaan ennen lenkkeilyä ;).

Tässä kohtaa silmänurkat kostuivat ensimmäisen kerran. 

Toisen kerran ne kostuivat kun luin vanhemmiltani saatua korttia.

Ei kahta ilman kolmatta, 

vielä nuoremman siskoni 10 vuotta juuri torstaina täyttänyt tyttö, joka on mulle ihan älyttömän tärkeä, lähetti mulle aivan ihanan viestin ja siinä kohtaa putoukset oli valmiina. 

Ikävä vaivaa meitä molempia ja en malta odottaa, että pääsen häntä halimaan kunnolla. 

Mulla on aina silmät kostunut herkästi, niin ilosta kun surusta, mutta ehkä nykyään vielä herkemmin kun 10v. sitten. 

Se on jännä miten joidenkin ihmisten kanssa on ihan sanoinkuvaamaton yhteys. 

Siskoni tytön kanssa suuresta ikäerosta huolimatta meillä on ollut aina ihan mieletön yhteys, jo kun hän oli vauva. 

Nykyään tuntuu ettei meidän tarvitse aina edes sanoa jotain kun toinen tietää mitä toinen ajattelee <3.

Älyttömän rakas neiti mulle. 

Osa teistä muistaakin varmasti hänet useista teksteistä aiemmin, hän oli usein meillä pienempänä hoidossa jonka vuoksi myös yläkerrassa on "lastenhuone". 

Myöskään pääsiäistä ei tänä vuonna voitu viettää yhdessä perheen kanssa, mutta mä halusin yllättää heitä pienillä asioilla. 

Vanhemmilleni leivoin mango-juustokakun ja vietiin se vanhempien oven taakse. 

Isäni oli jo aiemmin toivonut mun leipovan tämän kakun pääsiäiseksi, joten halusin yllättää heidät viemällä heille tämän kakun. 

Myös siskoni perheen oven takana käytiin viemässä T:lle 10v. synttärilahja, sekä pääsiäismuna koska hän ei luonnollisesti päässyt tänä pääsiäisenä virpomaan. 

Mä rakastan yllättää mun läheisiä ja se tekee mut niin iloiseksi kun näkee miten toinen ilahtuu <3.

Pieniä, suuria asioita <3.

Aurinkoista ja iloista viikonloppua <3. 

Tiina

Ideoita ja reseptejä pääsiäispöytään

Tänä vuonna pääsiäinen on ainakin meillä erilainen, ei ole sitä perinteistä pääsiäislounasta ja kahvittelua perheen kanssa.

Kokosin kuitenkin tähän muutamia ideoita mitä voi oman perheen kanssa toteuttaa vaikka maailmantilanne on meidät nyt pakottanut viettämään pyhät vain oman perheen kera.



Mämmijälkkärin (laseissa) ja lampaankarereseptin löydät täältä.

Mangojuustokakun reseptin täältä.

Porkkanakakun (paras ikinä) reseptin täältä.



Mitä kattaukseen tulee, on ns. pupunkorvat (ensimmäinen kuva) helppo taitella ja laittaa servetin keskelle joko ihan keitetty kananmuna, jolle leikkisästi voi piirtää vaikka silmät ja suun tai koristemunan tai miksei vaikka suklaamunan odottamaan jälkiruuan aikaa :).



Me oltaisi vietetty pääsiäistä normaalisti perheen kanssa ja isäni aiemmin jo toivoi, että olisin leiponut täksi pääsiäiseksi mango-juustokakun.


Perhepäivälliset ikävä kyllä siirtyy nyt, pääsiäinen sen sijaan ei :).




Aurinkoa on riittänyt ja mä olen nauttinut nyt lenkkipolulla joka päivä tästä säästä.




Aurinkoista viikkoa kaikille <3.





Tiina

Nuoruuskuvahaaste

Tässä kotona ollessa, kaappeja siivoillessa vastaan tuli valokuva-albumeita lapsuus- ja nuoruusvuosilta.

Niitä selaillessa sain idean jakaa näitä teillekin.

Sosiaalisessa mediassa on pyörinyt lähiviikkoina muutenkin "Nuoruuskuvahaaste" joten ajattelin sopivan tähän hetkeen senkin puolesta :).

Kuvissa olen n.3v-20v.

Koska ajattelin, että vanhempani olisivat parhaita kuvailemaan muutamilla lauseilla minkälainen lapsi olin, minkä luonteinen jne. soitinpa siis tuossa äsken vanhemmilleni.

Äitini oli puhelimessa ja sai vastata kysymykseen:

"Äiti, 

minkälainen olin lapsena -/ nuorena, olinko kauhea kauhukakara, kerro ihan rehellisesti minkälainen olin".

Äitini naurahtaen:

"Sä olit erittäin toimelias, lähes aina iloinen, erittäin energinen lapsi joka oli menossa aina jokapaikkaan. 

Kaverit oli sulle lapsesta asti todella tärkeitä.

Olit myös kova järjestämään kaikkea, kutsuja jne., ihan niinkuin vieläkin.

Olit erittäin päättäväinen lapsi, aivan niinkuin vieläkin.

Reissussa kun oltiin, paikalliset ihmiset kaappasivat sua aivan jatkuvasti syliin, olit niin valkotukkainen kiharapää pienenä, että ihmiset hokivat aina Enkeli, Enkeli (Angel, Angel).

Se sun koko olemus oli semmoinen tietynlainen, suhun kiinnitti huomiota vieraat ihmiset kadulla jatkuvasti.

Kerran oltiin Kreetalla, olit rattaissa, käveltiin rantakadulla jossa oli simpukkamyyjä pienen kojunsa kanssa, kun mentiin ohi, myyjä juoksi meidät kiinni ja halusi antaa sulle simpukan, se on meillä vieläkin tuossa akvaarion päällä.

Ja sitten yksi toinen kerta kun oltiin ulkomailla kirkossa, kun astuttiin kirkkoon sisään, koko väki siellä tuli sua ihailemaan ja pappi tuli käytävää pitkin ja hoki: Enkeli, meille on tullut tänne enkeli, siinä ne sua kaikki hämmästeli ihastellen.

Ravintoloissa (ulkomailla) kun oltiin syömässä, menit toistuvasti pöydän alle piiloon koska kaikki oli sua ottamassa jatkuvasti syliin.

Iskän kanssa te välillä kinasitte, otitte ns.yhteen.

Kaikki eläimet oli sulle erityisen tärkeitä, sinä puolestaan otit niitä aina syliin kun oli mahdollisuus, oli ne sitten possuja, lampaita, kissoja... mitä vaan.

Semmoinen sä olit, tai olet kyllä ihan samanlainen kyllä vielä nykyäänkin, kyllä sun luonne tuli jo hyvin vahvasti esille lapsena.

Kerroit kyllä mielipiteesi jos et jostain asiasta pitänyt ja sen kyllä myös kuuli. 

Vahva lapsi olit luonteelta, mutta kiltti lapsi".

-Riitta

Siinä oli äitini rehellinen vastaus kysymykseeni.

Ja totta tuo on, luonne on kyllä erittäin sama varmasti vieläkin, varmasti yhtä temperamenttinen mitä olin lapsena.

Nykyään en kyllä enää juokse pöydän alle ;), mutta näytän ulos niin surun kuin onnenkyyneleet.

Varmasti olen ollut aina myös se porukan hassuttelija (vieläkin) kuka osaa heittäytyä, pukea vaikka itseni pelleksi ja mennä viemään naapuriin vappudonitseja, tai laittaa nipun heinää hännäksi jne.

Huumori kuuluu mun luonteeseen erittäin vahvasti.

Me matkusteltiin paljon, pari-kolme kertaa vuodessa ihan siitä saakka kun olin pieni.

Matkat ovat erittäin iso osa mua ja mun elämää ja toivon, että jos itse saan joku päivä lapsia, voin myös heille näyttää maailmaa edes puolet sen verran mitä mä olen saanut kokea.

Mä en osaisi parempaa lapsuutta kuvitella.

Olen saanut varmasti juuri ne eväät elämää varten mitä vanhempani ovat toivoneet.

Vaikka äitini sanoin: "paljon vähempikin koettelemuksia sun kohdalle olisi riittänyt".

Monestikin olen kertonut miten läheiset välit mulla on vanhempiini, ja ne todella ovat.

Iskän kanssa saatan edelleen joskus olla ne napit vastakkain :D (se kuuluu elämään),

mutta voin kertoa ja keskustella vanhempieni kanssa aivan kaikesta.

<3

Vuosien varrella mulla on ollut jos jonkinlaiset hiukset sen jälkeen kun ensimmäisen kerran kunnolla ne leikkautin lyhyeksi.

Väri on ollut välillä ruskea, mutta vanhemmilleni olen varmasti aina se pitkähiuksinen pellavapää.

Kiitos äidille vastauksista ja vanhemmilleni, että olette <3 <3.

Se on perjantai, joten oikein ihanaa ja toivonmukaan aurinkoista viikonloppua.

Toivottavasti olette pysyneet terveinä <3.

Tiina