Astiakaappi muuttui ja "Home" sai lähtöpassit - miksi juuri nyt??

.... ja ennen ...

Nyt lähti SE "Home"kyltti!!!

Keittiön uudistuksen myötä päätin nyt vihdoin vaihtaa ruokailutilan astiakaapin sisältöä!
Pentikin Vanilja-sarja on ollut tässä kaapissa viimeiset 8v. ja nyt oli vaan saatava uutta ilmettä.
Näimpä Vanilja sai kyytiä kohti keittiön kaappeja ja keittiöstä pääsi muita astioita ruokailutilaan.

Nyt ihmettelenkin tässä, että mikä siinä kesti??  

K a h d e k s a n   v u o t t a !!

Monessa postauksessa olen maininnut tästä myllerryksestä täällä kotona.
Uusia juttuja jo tehty, kuten keittiö ja tulevalla viikolla pitäisi saapua uuden ruokailuryhmän puutavarat.

Mistä moinen myllerrys johtuu?? Onko se sitä, että oma elämä on parhaillaan muutenkin yhtä myllerrystä vai tuliko oikeasti totaalisesti vaan ns. "seinä vastaan" - ei enää yhtään tätä ilmettä!!


Mä en tiedä, oikeasti! En tiedä!


Miehen kanssa viikonlopun aikana ollaan paljon puhuttu siitä miten meidän maku on muuttunut tässä lähivuosina ja miten tarkkoja ja vaativia kummatkin ovat. Se en siis ole meillä todellakaan vaan minä kuka on tarkka siitä miltä koti näyttää.

Mutta miksi just NYT tapahtuu nämä muutokset kotona? Miksi me ei alettu tekemään näitä juttuja jo silloin pari vuotta sitten kun mm. ruokailuhuoneen kalustus ja ilme rupesi tökkimään pahasti?

Toki mun sairastuminen tuli yhtenä yllätyksenä meille kolme vuotta sitten. Silloin ei todellakaan ollut mielessä sisustusasiat!! Ne jäi kyllä tärkeysasioissa viimeisimmiksi.


Alammeko siis pikkuhiljaa päästä takaisin jaloilleen mm. tämän mun sairauden kanssa??
Ja jatkaa "taas" elämää?


Olemmeko saaneet takaisin sen innon millä seitsemän vuotta sitten aloitimme rakentamaan taloamme valmiiksi? (Ostimme siis talomme hyvin keskeneräisenä)

Mitä tapahtui siinä välissä? Kun olimme saaneet oman urakkamme valmiiksi ja käteen lopputarkastuspaperit ja ennen kun sairastuin. Mitä sinä neljänä vuotena siinä välissä tapahtui?


"Matto vedettiin jalkojen alta" - mitä tapahtui? Tästä mä en ole vielä valmis avautumaan tässä vaiheessa, mutta senkin aika tulee vielä!


Niin paljon on tähän perheeseen kirjaimellisesti sattunut!

Mulla on selkeästi tällä viikolla ollut halu alkaa pikkuisen puhumaan julkisesti näistä asioista.
Ehkä me ollaan alkamassa pääsemään takas tosiaan jaloilleen ja yritetään saada meidän "elämä takas".

Mä olen muuttunut paljon viimeisen seitsemän vuoden aikana (enemmän vielä viimeisen kolmen) ja niin on myös mieheni!


Unelma maalle muutosta (Helsingistä) ja omasta unelmien talosta muuttuikin hyvin pian unelmasta oikeaksi helvetiksi! 


Kuinka monesti me ollaan mietitty: "mitä vielä", "eikö tämä ikinä lopu"?


Nyt mä mietin, millä ihmeellä mä ja mieheni ollaan saatu pidettyä päämme kasassa - kaikkien näiden asioiden keskellä?!! Kahdestaan ollaan saatu näistä asioista selvitä! Ja todelliset ystävät ovat myös erottuneet joukosta!


Mä käyn läpi parhaillaan viimeisen seitsemän vuoden tapahtumia, samalla kun "taistelen" terveyteni kanssa!
Ennenkuin voin koko "potin" lyödä tiskiin pitää vielä muutamia asioita selvittää ja hoitaa!


Joku mun sisällä vaan sanoo, että kyllä tämä vielä iloksi muuttuu ja sä selviit mistä vaan!

Se ettei asiat mennyt oikeudenmukaisesti, se vie varmasti vielä kauan aikaa, että siitä pääsee henkisesti yli!

Vakavien asioiden äärellä siis ollaan!

Esteetikkona jaksan kuitenkin iloita kaikesta kauneudesta myllerryksen keskellä :).


Hyvää isänpäivän iltaa <3.



Tiinamaria