Viikonloppuna avasin teille pitkästä aikaa vähän syvemmin sydämen asioita, enkä vaan ns. perus kuulumisia.
Tämä on vähän niinkuin jatko-osa siihen "Sydämellä juuri nyt" -juttuun.
Mulla on ollut viimeisen kuukauden aikana ns. pieni...mikähän nyt olisi oikea sana tähän..en voi sanoa ahdistus, enkä painekaan... En nyt löydä tähän oikeaa sanaa, mutta avaan teille asiaa lisää niin ehkäpä saatte kiinni mitä mä tällä tarkoitan.
Niinkuin muistatte, jouduin jäämään sairaslomalle Tammikuun viimeinen päivä. Raskausviikolla 14+1 vai 14+2..en enää muista..kun kohdunkaulan tukilangan laitto epäonnistui ja kohdunkaulani aukesi.
En ollut varautunut tähän yrittäjän näkökulmasta yhtään koska mulle sanottiin että tämä toimenpide on vaan ihan pikku juttu josta tulee parin päivän sairasloma jonka jälkeen saan palata normaalisti töihin.
Jouduin siis ilmoittamaan asiakkailleni ilman että suurinosa edes tiesi uudesta raskaudestani, että nyt olen muuten pitkään poissa ilman selitystä.
Äitiyslomanihan olisi alkanut oikeasti vasta Kesäkuun lopulla kun laskettuaika olisi ollut vasta Heinäkuun lopussa. Leona tosin syntyi 5,5 viikkoa etuajassa keskosena jonka vuoksi sain ihan hurjat YKSI päivää lisää äitiyslomaa.
Kun jouduinkin jäädä pois töistä n. puoli vuotta suunniteltua aiemmin, ja pois töistä tarkoittaa kohdallani sitä että jouduin laittamaan kampaamoni toistaiseksi kiinni ja kaikki kampaamon kulut juoksee mulla silti kokoajan joka kuukausi. Mulla iski tottakai silloin se pienimuotoinen paniikki, apua, vaikka selviän kyllä kaikista kuluista, onko mulla yhtään asiakasta enää sen jälkeen kun palaan takaisin töihin kun en ehtinyt edes etsiä sijaista.
Mä oon tyyppinä "kaikki kyllä järjestyy tyyppi" ja tällöin mietin: "Okei, mä oon ollut ennenkin pois töistä ja silloin vielä 3v. putkeen kun sairastuin käsisairauteen ja leikkausten ja kuntoutuksen takia jouduin olla pois töistä. Okei, silloin tilanne oli eri koska A. En omistanut silloista liikettä yksin ja B. mulla oli sijainen tuolillani.
Mutta olin silti 3v. pois töistä vaikka silloin tuloa oli edes liikkeen mun osan maksuihin.
Olin siis 3v. pois töistä ja kun palasin töihin, myin osuuteni edellisestä liikkeestä ja perustin kokonaan oman liikkeen.
Tämä oli elämäni yksi parhaimpia päätöksiä, ei sillä.
No mikä mua nyt sitten "mieltä painaa".
Mä oon aloittanut työnteon hyvin nuoresta. Jo 11-vuotiaana mulle hankittiin ensimmäinen verokortti kun aloin jakamaan mainoksia. Tätä tein kaksi kertaa viikossa aina 15-vuotiaaksi asti.
14-vuotiaana pääsin vaateliikkeeseen töihin jossa töitä tein aina 19-vuotiaaksi asti kunnes valmistuin kampaajaksi ja aloitin työt kampaamossa. Hoidin siis peruskoulun ja samaa aikaa jaoin vuoden verran vielä mainoksia ja kävin 2-3 krt viikossa vielä töissä vaateliikkeessä.
Ilman sitä että äitini olisi sanonut mulle vuoden katseltuaan mun arkea koulun (8-luokan) ja töiden kanssa: "Mitäs jos Tiina jättäisit sen mainostenjakamisen, kyllähän sulla täytyy vapaa-aikaakin olla ja nähdä kavereita" mä varmaan jakaisin vieläkin niitä mainoksia :D!
Hullu(ko) mä olin ;).
Kukaan ei pakottanut mua tekemään töitä. Vanhempani olivat sitä vastaan. Mutta minä halusin. Ja minä tein.
Kampaamossa kun aloitin työt, en varmaan osannut tehdä vaan yhtä työtä koska vuoden päästä mulla oli taas kaksi työtä. Toinen kampaamossa ja toinen sisustusliikkeessä.
Sitten olin välissä jokusen vuoden kenkäkaupassa myymäläpäällikkönä kunnes lähdin kokonaan täyspäiväiseksi yrittäjäksi.
Eli voi siis sanoa että olen ollut hyvin omistautuva aina töilleni.
Noniin. Sitten asiaan.
Kun mun luonne työmaailmassa on ollut tämä vuosikymmeniä, ja yrittäjänä vastuu on vielä isompi. Ja kun mä teen töitä, mä teen sen 100%. En sinne päin vaan 100:lla.
Sitten yhtäkkiä mut määrätään vuodelepoon siihen asti kun Leona syntyy.
Siinä oli jonkun verran sulateltavaa.
Ensin iski se paniikki "onko mulla enää töitä kun palaan"?
Sitten joku mussa sanoi: " No kyllä on".
Ja taas joku pieni Tiina mussa kysyi uudestaan, mutta mitäs jos tällä kertaa ei oikeesti enää olekaan"?
Siihen mun sisäinen ääni vastasi: " No jos ihan oikeesti niin kävisi että mulla ei enää olisi kampaamollani töitä, että kaikki asiakkaat olisi vaihtanut paikkaa, sitten mun kuuluu tehdä jotain muuta. Siinä kohtaa se on mulle merkki että nyt alat tekemään jotain muuta".
Niin.
Kyllä ne asiat järjestyy. Aina. Jotenkin.
"Jos kompastutaan, noustaan, jos kaadutaan, noustaan".
Leona on 4kk ja olen ilmoittanut asiakkailleni aiemmin vain että "tyttö on syntynyt, kaikki on hyvin ja olen äitiyslomalla".
Ja tämäkös se on mua painanut ja paljon.
Koska mä olen se järjestelmällinen tyyppi kuka ilmoittaa suunnilleen kellonajan milloin palaan esim. kesälomalta töihin päivämäärän lisäksi.
Ja nyt en ollut ilmoittanut mitään.
Olin aiemmin ennen kun tukilanka edes laitettiin ja jouduin sairaslomalle, ajatellut että voisin varmaan loppuvuodesta tehdä joitain sunnuntaita.
Saisin varmasti joillekkin asiakkaille hyvän mielen kun tekisin heidän hiukset. Plus, saisin vähän itse rahaa edes joihinkin liikkeen maksuihin eikä tarvitsisi säästöjä käyttää.
Loppuvuosi tuli vastaan vaan liian nopeasti.
Mua on kuukauden tämä asia mieltä painanut. Mä en ole ilmoittanut mun asiakkaille mitään. Tulenko tekemään niitä sunnuntaita tai kauan meinaan äitiyslomalla olla.
No tänään sitten tapahtui jotain mikä sai mut tekemään päätöksen ja ilmoittamaan siitä.
Kampaamon puhelin on siis mulla kotona äänettömällä ja katson sitä aina pari kertaa päivän aikana.
No tänään siihen oli tullut viisi soittoa samasta numerosta ja päätin soittaa takaisin.
Ja puhelu meni kutakuinkin näin:
"Hei, sun liike on ollut pitkään kiinni, voisitko lopettaa sen ja antaa tilani soittajalle"?
SIIS ANTEEKSI TOISTAISITKO MITÄ JUURI KYSYIT?
No kiitos kysymästä mutta EN!!!
"Olen äitiyslomalla niinkuin kampaamon ainoilla sivuilla kerrotaan ja palaan töihin viimeistään ensi keväänä".
Apua.
Vaikka olen ilmoittanut olevani äitiyslomalla ja vakkariasiakkaani sen kyllä kaikki tietävät. Jos he eivät nähneet aikoinaan päivitystä äitiyslomasta, ovat he kyllä yrittäneet vuoden mittaan varata multa aikaa ja kuulleet asian siinä.
Mutta silti. Apua.
Tämä puhelu sai mussa sysäyksen. Nyt mun on vaan ilmoitettava asiakkaille se mitä tunnen sydämessä.
Mä en ole vielä valmis palaamaan töihin.
Olen koko elämäni ajan panostanut jokaiseen työhön satasella. Jos mä alan nyt tekemään edes joitain päiviä silloin tällöin äitiyslomalla, on se mun aivoille signaali "mä olen nyt takaisin töissä".
Eikä se vaan ole sitä että mä menen töihin ja teen töitä ja työt jää sinne. Jos mä alan tekemään joitain päiviä, täytyy mun alkaa jatkuvasti miettimään tukkutilauksia jotta mulla on värejä ja tuotteita jolla tehdä töitä ja mitä myydä.
Hyvästi äitiysloma moodi.
Ei. Mä en ole oikeasti rehellisesti vielä valmis siihen.
Leona on vasta 4kk.
Mä tahdon keskittyä nyt häneen 100:lla.
Mä tahdon muistaa tämän äitiysloman äitiyslomana, en siten että hoidin myös töitä.
Leona on pieni vain kerran. Mä tahdon olla nyt hänen kanssaan jokaisen ajan. Tämä aika menee niin nopeasti. Mun äitiyslomasta on jo puolet käytetty. Mulla on enää 4kk jäljellä. Mun äitiysloma loppuu Helmikuun loppupuolella.
Mä joudun kyllä tässä kohtaa, Maaliskuussa aloittaa työt.
Niin paljon kun mä tahtoisin olla kotona kaksi vuotta Leonan kanssa, ei se ole mahdollista. Se olisi liikaa. Sekä taloudellisesti ja jos meinaan vielä että mulla edes joitain asiakkaita on.
Ja ei, Leona ei aloita päiväkotia koko ensi vuonna vaikka mä työt joudunkin aloittamaan.
Me hoidetaan meidän työt niin että kun Samu tulee töistä kotiin, mä lähden töihin. Niin Leona ei joudu päiväkotiin. Ja mä aion aloittaa työt kolmena päivänä viikossa. Ja katsotaan miten se lähtee niin käyntiin.
Tämä on tämä yksinyrittäjyyden nurjapuoli. Töihin on pakko palata äitiyslomalta kun lapsi on vasta 8kk.
Toki ei se kaikilla niin mene, toiset palaa aiemmin ja toiset myöhemmin. Mutta mä palaan töihin kun äitiyslomani virallisesti loppuu.
Ja tästä syystä en ole vielä valmis palaamaan töihin.
Mä tein ajatusvirheen sinä vanhana Tiinana siinä työmoodissa ollessa.
Nyt olen äiti, mikä on ihanin juttu ikinä <3.
Tämä aika on niin lyhyt. 8kk. Jos en olisi joutunut jäädä sairaslomalle puolta vuotta aiemmin, olisi tilanne toinen. Mutta nyt se on tämä.
Ilmoitin asiasta kampaamon sivulla ja samalla sekunnilla tuntui kun iso kivi olisi pudonnut hartioilta. Tämä asia oli mua niin paljon painanut.
Mun asiakkaat on mulle ihan älyttömän tärkeitä ja yhdenkin menetys tuntuu ikävältä. Mutta nyt Leona menee työn edelle.
Hänen kuuluu nyt saada se 100% multa.
Nyt kun kivi tippui hartioilta, yritän mä olla miettimättä liikaa työasioita ja antaa niiden asioiden tapahtua minkä tarkoitus on.
Ne asiakkaat palaa kenen on tarkoitus palata ja olen heistä kaksinverroin iloinen ja kiitollinen <3.
Jutun kuvat olivat tämän aamun lenkiltä. Harmaa sää, mutta ihanat maisemat <3.
Tiina
Facebook
Instagram
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
