tiistai 31. toukokuuta 2022

Elämän suurin suru










Ihan alkuun haluan kiittää teitä kaikesta myötäelämisestä sekä osanotoista. 


Lämmin kiitos <3.



En tiedä onko mulle vaikeampaa kirjoittaa edellinen vai tämä teksti. 

En tiedä onko hetkeen mikään muuta kuin vaikeaa. 


Haluan kuitenkin kertoa teille elämämme kauheimmasta viikonlopusta, joka elämän kokoisen aukon sydämiimme ikuisesti jätti. 


Olimme menneet puolitoista viikkoa sitten perjantaina mökille ensimmäistä kertaa tänä vuonna. 

Mulla oli ollut saman viikon tiistaina neuvola lääkäri jossa kaiken sanottiin olevan hyvin. 

Palaan tähän neuvola lääkärin käyntiin vielä myöhemmin toisessa tekstissä. 


Oltiin saavuttu perjantaina mökille jossa vanhempani jo olivatkin. 

Kaikki oli hyvin ja me oltiin super onnellisia ja uskalsin sen ihan teillekin sanoa ääneen miten onnellinen olen.

Osa teistä ehkä muistaa mun täällä aiemmin kirjoittaneen että pelkään sanoa ääneen olevani onnellinen kun jostain syystä aina seuraavana päivänä tuntuu tapahtuvan jotain todella ikävää. 

Tästäkään ei tullut poikkeusta vaan jälleen tultiin onnellisuuden huipulta rymisten alas ja vielä pahimpaan mahdolliseen menetykseen, oman lapsen kuolemaan.


Oli lauantai 21.5. Aurinko paistoi mökillä ja oli aivan ihana kesäinen päivä. 

Siskoni Teresan perhe saapui myös mökille. 


Mulla tuli supistuksen omaisia kipuja alavatsalle päivällä ja säikähdin ja soitin Naistenklinikalle. Sanottiin että kuulostaa harjoitussupistuksilta mitä niillä viikoilla alkaa. Sanottiin kuitenkin että kannattaa nyt ottaa vähän iisimmin viikonloppu. 

Otin tämän hyvin vakavasti ja menin puhelun jälkeen päämökistä meidän alamökkiin lepäämään.

Samu soitti 2,5h:n päästä kun olin nukkumaan mennyt, "tuu kohta syömään, alettiin juuri grillaamaan".

Muut olivat päämökin kesäkeittiön terassilla tekemässä ruokaa.

Lähdin ylös kävelemään ja kun pääsin mökille olin saanut ainakin kolme supistusta tällä matkalla. 

Kaikki näki mun huolen kasvoilta ja sanoin että soitan nyt Naistenklinikalle uusiksi ja lähdetään kyllä varuiksi viimeistään illalla kotiin. Eikä jäätäisikään toiseksi yöksi. 

Soitin ja juttelin kätilön kanssa joka pyysi meitä lähtemään varuiksi näytille Naistenklinikalle. 

Kerroin että ollaan mökillä mutta ollaan tunnin päästä siellä, että kävisin vaan vessassa ja lähdetään heti. 

Menin vessaan ja tuntui etten uskalla pissata, tai muuten tulee jotain muutakin ulos. 

Kokeilin ja tunsin pään, tai näin luulin sen olevan. 

Menin aivan paniikkiishokkiin, avasin huussin oven joka on aika lailla vastapäätä Kesäkeittiötä puutarhan toisella puolen. 

Huusin aivan täysiä "soittakaa ambulanssi, pää on ulkona".

Kaikki kääntyivät ja hätääntyivät. Samu juoksee mun luo vessaan ja soittaa samaa aikaan hälytyskeskukseen. 

Saatiin ohje mitä pitää tehdä ja jäätiin odottamaan apua. 

Ollaan päämökissä, minä ilman housuja pelkkä paita päällä vanhempieni sängyssä.

Kohta alkaa kuulua hälytysajoneuvon ääntä ja hälytyskeskus on puhelimen toisessa päässä kokoajan. 

Mulla tulee supistuksia alle viiden minuutin välein. 

Ensimmäisenä paikalle saapui paloauto, sitten kolme ambulanssia josta yhdessä oli lääkäri ja helikopteri oli tulossa.

Itse näin vain kaksi ambulanssia, mutta sain kuulla myöhemmin että kolmas oli naapurin pihaan jätetty kun ei mahtunut meidän pihaan. 

Niin paloauton kuin ambulanssien henkilökunta oli aivan ensiluokkaista. 

Mut kannettiin erittäin nopeasti paareilla mökistä ambulanssiin ja lähdettiin kuljettamaan sillä hurjaa vauhtia Naistenklinikalle. 

Helikopteri olisi lähellä tarvittaessa. 

Kerroin että meitä odotetaan jo siellä, mutta ei ambulanssilla tai helikopterilla vaan omalla autolla.

Samu lähti meidän omalla autolla ambulanssin perässä, mutta toki ei voinut ajaa samaa vauhtia. 


Muu perheeni jäi Iineksen kanssa aivan kauhuissaan mökille. 

En unohda niitä kauhistuneita ilmeitä ikinä. 


Kun saavuttiin Naistenklinikalle, soitin heti Samulle, että kaikki on vielä sisällä, mitään ei ole vielä tullut ulos. 

Samu huokaisi helpotuksesta ja sanoi olevansa alle 10 minuutin päässä sairaalalta. 

Kohta Samu tulikin sairaalalle ja siinä samassa lääkäri otti meidät huoneeseen.


Kuullaan aivan kauheat sanat:

"Mitään ei ole tehtävissä, lapsivesipussi on ulkona. Teidän vauva tulee kuolemaan, emme voi pelastaa häntä. Hän on liian pieni pelastettavaksi".

Mä menin aivan shokkiin ja varmaan huusin melko kovaa itkuisena: "Ei, ei, ei, se ei käy, teidän täytyy pelastaa meidän vauva".

Samu itkien pitäen musta kiinni ja yrittää rauhoittaa mua: "Tiina, kato mua, me selvitään tästä, me selvitään tästäkin, yhdessä. Me selvitään".


Lääkäri katsoo ultralla mun vatsan päältä vauvaa joka liikkuu siellä aivan voimissaan. 

Sitten tunnen ja sanon:

"Nyt se tulee, se syntyy nyt, nyt se tulee"!

Sillä sekunnilla mulla lapsivedet suorastaan räjähti lattialle kun olen haarat levällään tutkimuspöydällä. 

Lääkärillä on vielä ultra päällä ja viimeinen kuva mikä ruutuun jäi, oli kun meidän vauva nosti kättään. 


(Mä itken täällä kun tätä kirjoitan, tämä on ihan kauheata, mutta tahdon kertoa tämän. Koska tämmöistä sattuu myös elämässä.)


Ollaan aivan shokissa Samun kanssa ja itketään kun meitä siirretään osastolle. Mua sängyssä, edelleen ilman housuja.

Päästään osastolle omaan huoneeseen jossa on meille kummallekin sänky. 

Ei pystytä kun itkeä. 

Kaikki mitä hoitajat tai lääkärit kertoo, menee aivan ohi. 

Tunnin päästä ei ole tapahtunut mitään. 

Me vaan odotetaan. 

Mä alan aivan shokissa perumaan seuraavia kahden viikon asiakkaita.

Lähetän saman viestin kaikille kenellä on aika seuraavan kahden viikon sisällä.

"Nyt kävi näin... Olen sairaslomalla, palaan asiaan kun pääsen takaisin jaloilleni". Halusin hoitaa tämän työasian heti, koska musta ei ehkä myöhemmin lähipäivinä olisi siihen. Shokissa ihminen pystyy ihmejuttuihin. 


Sitten vaan odotetaan. 

Itketään ja odotetaan. 

Samu tulee mun viereen kapeaan sänkyyn ja pitää musta vaan kiinni. 

Itketään toistemme sylissä. 


Koko yönä ei saatu nukuttua. 


Aamulla kahdeksan aikaan menen vessaan ja tulee se sama tunne mikä tuli mökillä, en voi pissata tai tulee muutakin ulos. 

Kokeilen, tunnen napanuoran, sanon Samulle hädissään "paina sitä hoitajan kelloa, napanuora on ulkona". 

Kokeilen uudestaan ja tunnenkin paremmin, ne onkin jalat tai kädet, eikä napanuora.


Hoitaja saapuu ja katsoo, "kyllä, ne on jalat" . 

Synnytys on alkanut, mutta mulla loppui supistukset edelliseen iltaan, siihen kun lapsivesi meni. Sen jälkeen ei ainuttakaan supistusta. 

Siirryn vessasta sänkyyn ja alan työntää vauvaa ulos, ilman supistuksia tai mitään lääkettä. 

Kolmen vartin verran vauvaa työnsin ulos ja vihdoin saan hänet ulos. Kuolleena. Rinnalleni. 

Sen tiesimme että mikäli vauva ei syntyisi edellisenä iltana, tulisi hän syntymään todennäköisesti kuolleena, mitä pidempään menee. 

Kysyin ensimmäisenä kun hän syntyi "kumpi hän on, tyttö vai poika". 

Tämän kerromme teille myöhemmin kumpi hän on. 

Tähän asti emme olleet sitä tiennyt, oli vain mun oma intuitio asiasta kumpi hän on. 


Pidimme vauvaa sylissämme noin tunnin ajan, kuvasimme hänet muistoksi, ja lopuksi suukotimme hänet itkien hyvästiksi. 


10 varvasta, 

10 sormea, 

Samun varpaat, 

Samun sormet, 

Mun suu ja nenä. 

23,4cm kultaa <3.


Hän oli täydellinen, niin kaunis. Niin pieni ja hento, mutta vastasi 100%:sti meneillä olevaa viikkoa niin pituudeltaan kuin painoltaan. 

En voi ymmärtää miten niin pieni oli aivan meidän näköinen. 

Mulla ja Samulla on aivan erilaiset kädet, jalat, sekä varpaat ja sormet ja vauvalla oli 100% Samun varpaat, jalat, sormet ja kädet. 

Ja mun suu. Todella iso ja pullea alahuuli ja hieman pienempi ylähuuli. 100% samanlainen suu ja nenä. 


Jopa sairaalapastori ihmetteli miten hän oli aivan meidän näköinen jo näin pienenä. 

:(


Sydän on rikki. 


Vauvan Synnytin ilman kipulääkkeitä ja supistuksia, täysin luomusti. 

Istukan synnytykseen sain supistuksia tekevää lääkettä. 

Istukan synnytyksessä menikin sitten monta tuntia ja se oli kivuliasta. 

Menetin istukan synnytyksessä 1,5l verta ja aloin mennä jo iholtani valkoiseksi ja muutenkin veltoksi.

Lääkäri tuli ja sanoi etten saa enää menettää verta, mut vietäisiin leikkaussaliin ja nukutetaan ja kaavitaan loput istukasta. 

Viimeisillä voimillani pyysin lääkäriä leikkaussalissa tekemään kaiken hyvin varovasti,

Me tahdotaan vielä vauva!!! 


Kun herään heräämöstä, kuulen että kun mut nukutettiin, oli viimeinen pala istukkaa suorastaan lentänyt itsestään ulos. 

Lääkäri oli joutunut kaapimaan enää vain hyvin vähän, lapsivesipussia lähinnä. 


Suuren veren menetyksen vuoksi mut pidettäisiin sairaalassa ainakin vielä toinen yö. Samu saa luojan kiitos olla kokoajan mukana. 


Synnytyksen jälkeen mun rinnat muuttui ja alkoi tihkua maitoa. Sain maidonestolääkkeen sekä sairaalassa, että kotiin mukaan. 

Kaavinnasta johtuen mun tulehdusarvot nousi entisestään ja sain antibioottia tiputuksena. 


Kotiin päästiin maanantaina illemmalla, oltuamme sairaalassa kaksi yötä. 


Suuren verenmenetyksen vuoksi mulla on suuri riski saada veritulppa ja tästä syystä sain 10 päiväksi tulppia ehkäisevää lääkettä jonka piikitän kerran päivässä. 

Lisäksi kaksi vahvaa antibioottia jolla ehkäistään vakavaa kohtulehdusta. 


Nyt on yhdeksän päivää kulunut synnytyksestä. 

Paino mulla on tippunut -10,5kg kun raskauskiloja mulla viidessä kuukaudessa tuli vain +5,5kg.

Koska mulla on viisi kertaa päivässä otettava lääke mikä pitää ottaa ruoan kanssa, olen väkisin syönyt tomaatin, banaania, mustikkakeittoa tms. Väkisin olen joka päivä syönyt. Ruokahalu on muuten kokonaan poissa. 


Päivä siitä kun olimme päässeet sairaalasta kotiin, jouduttiin palaamaan yöllä Naistenklinikalle kun en pysynyt pystyssä. 

Aina kun nousin, meinasin kaatua / pyörtyä. 

Suuren veren menetyksen takia olin saanut raudanpuuteanemian. 

Sekä mun hemoglobiini oli liian alhainen, sekä varastoraudat, eli ferritiini tippunut hyvistä arvoista nollaan. 

Jouduin rautatiputukseen joka tehdään kahdessa osassa. Ensimmäinen tiputus on jo takana ja toinen tehdään vielä perjantaina. 


Mikäli en kärsisi tästä huimauksesta anemian takia, olen fyysisesti kuntounut erittäin hyvin. Ainuttakaan särkylääkettä en ole tarvinnut koska mulla ei ole mitään fyysisiä kipuja. 


Henkinen puoli onkin sitten aivan toinen, meillä kummallakin. 


Pohjaton suru ja paljon kysymysmerkkejä päässä. 

Kaikki tapahtui niin nopeasti, kuin tsunami olisi pyyhkäissyt koko elämän yhdessä hetkessä. 


Suru joka ei tule koskaan häviämään. 

Ajan kanssa se toivonmukaan joku päivä helpommaksi muuttuu. 


Meillä on hautajaiset ja hautajaisjärjestelyt edessä. Vielä en ole mitään pystynyt itkuilta hoitamaan. Katsotaan jospa huomenna onnistuisi. 


Pieniä hauta-arkkuja on katsottu ja mietitty minkälaiset kukat arkun päälle tahdotaan.


Elämme parhaillaan aivan kauheata painajaista jota kenenkään ei pitäisi koskaan joutua kokemaan. 


Tiedän, että selviämme tästä. Niinkuin Samu sairaalassa sanoi, me selvitään tästä, me selvitään tästäkin, yhdessä. 


Me, minä ja Samu, meidän mieletön rakkaus kestää tämänkin. Me ollaan nyt ainut lohtu ja toivo uudesta vauvasta, jonka ihan syliin asti elävänä saamme, on suuri lohtu.


Päivä kerrallaan eteenpäin, yhdessä <3.


Suru on tietenkin koskettanut myös erittäin suuresti meidän kaikkia läheisiä. Niin perhettä kuin ystäviä. 

Meille on tarjottu paljon apua, mistä olemme todella kiitollisia. 

Olemme halunneet pärjätä tässä nyt ainakin toistaiseksi kahdestaan, mutta arvostamme suuresti kaikkea apua mitä meille on tarjottu <3.



Avaan teille lisää myöhemmin sydäntäni ja tunteitani mitä näihin päiviin on mahtunut.

Mitä lääkäri kertoi meille, mistä syystä yleensä johtuu liian aikaiset lapsiveden menot sekä synnytykset. 


Hetken ajan tekstit tulee olemaan siis surusävytteisiä, mutta niinkuin tiedätte, mä puhun ja kerron asioista hyvin suoraan ja avoimesti, ja uskon sen olevan myös mun luonteen ja voimani lähde.


Synnytys on yksi luonnollisimmista asioista niinkuin myös kuolemakin. Toki näitä ei toivoisi että kukaan joutuisi yhdistämään.



Vielä tulee se päivä kun aurinko paistaa tähänkin sydämeen ja kotiin <3.


Meidän pienen kauniin vauvan muistolle, 


Rakkaudella,



Tiina




Facebook

Instagram






torstai 26. toukokuuta 2022

1/2022-22.5.2022







Suurin suru on kohdannut meidän perhettä, 


Menetimme meidän pienen vauvamme viime sunnuntaina liian aikaisin alkaneen synnytyksen takia. 

Hän oli liian pieni että hänet olisi pystytty pelastamaan. Viikko 20 alkoi juuri ja hänen olisi pitänyt olla vähintään 24-25 viikkoinen, että olisi edes ollut pieni toive pelastua. 


Kaikki on nyt hyvin mustaa. 

Elämältä vietiin pohja.

Elämältä vietiin kaikki suunnitelmat.

Mikään ei tunnu enää miltään. 

Kaikki tulevaisuuden haaveet ja suunnitelmat vietiin meiltä tsunamin lailla yhdessä hetkessä pois. 

Olemme aivan pohjattoman surun murtamia ja shokissa kaikesta tapahtuneesta. 


Toivon ja pyydän nyt aikaa surra. 

Toivon ja pyydän ettette kyselisi mitä on tapahtunut. 

Kerron kyllä lisää kun olen valmis.

Olen päivittäin kirjoittanut ajatuksia ja tunteita ylös, ja jaan niitä teille kun on sen aika. 

Nyt elämme aikaa jota emme ikinä osanneet vielä viikko sitten kuvitella. 

Emme saa itkuilta taukoa ja meillä on hautajaisjärjestelyt ja hautajaiset edessä.


Elämme varmasti elämämme vaikeinta aikaa parhaillaan. 


Meidän pienen kauniin enkelin muistolle joka jätti meidän sydämiin pohjattoman suuren aukon ja ikävän <3 <3.




Tiina ja Samu

perjantai 20. toukokuuta 2022

Mökkikauden aloitus





































Onnellisuuskuplasta hyvää iltaa :). 


Meidän mökkikausi alkoi tänään ja nyt vasta tajusin tänne tultua, miten kovasti olenkaan tänne kaivannut. 


Meidän oli tarkoitus aloittaa mökkikausi jo pari viikkoa sitten, Äitienpäivä viikonloppuna, mutta jäätiin silloin kotiin koska mä olin altistunut Koronalle sillä viikolla, enkä halunnut ottaa sitä riskiä, että mikäli se olisi mulle tullutkin silloin viikonlopun aikana, olisin myös voinut tartuttaa sen vanhempiini. 

Koronaa en tällöin onneksi saanut, meidän perhe on toistaiseksi kokonaan sen välttänyt! 


Mutta nyt täällä mökillä ollaan ja mökki on nyt siivottu taas kesäkuntoon ikkunoiden pesua lukuunottamatta. 

Verhot lähtevät pesuun ja pääsevät sitten ensi kerralla paikoilleen kun ikkunatkin on pesty. 

Myös vaaleansiniset matot puuttuvat vielä, ovat tuossa kuistilla vielä tuulettumassa kun ovat olleet pakattuina talven aikana. 


Tänään päästään myös saunaan pitkästä aikaa. 
Saunaa olemme kerrostalossa kotona välillä kaivanneet. Viimeksi olemme saunoneet mökillä viime kesän lopussa / syksyn alussa, joten on ihana saunaan tänään päästä. 
Otin mukaan vartalonkuorintoja ym. joten aion hoitaa myös nyt talvi-ihoa kuntoon samalla. Sekin onnistuu tämän masun kanssa varmasti helpommin isossa pesutilassa kun meidän pienen pienessä (lue ahtaassa) suihkukaapissa kotona. 

Jos me olemme Samun kanssa onnellisia saunasta, on meidän Iines selkeästi super onnellinen taas mökillä ja mikä ihaninta, takkatulen ääressä <3.


Täällä alkoi tänään raskausviikko 20 ja alkuviikosta neuvolalääkärissä oli kaikki niin minulla kuin vauvalla hyvin <3.



Ihanaa viikonloppua kaikille! 





Tiina




Facebook
Instagram









maanantai 16. toukokuuta 2022

Tyttö vai poika















Hyvää iltaa <3.


Laitoin viikonloppuna kyselyä niin Instagramin kuin Facebookin sivulle lukijoilleni, kumpaa he veikkaavat että meille tulee, tyttö vai poika?


Ihanan paljon veikkauksia tuli ja jos nyt oikein laskin arvaukset, veikattiin tyttöä vähän enemmän.


Koska meillä alkaa perjantaina jo raskausviikko 20, olisi sukupuolen pystynyt jo pari viikkoa sitten selvittämään.

Huomenna mulla on neuvolan lääkäri, ja en itseasiassa ole varma katsotaanko siinä ultralla vauvaa vai ei. Perus neuvolakäynnillä kun ainoastaan kuunnellaan sydänäänet.

Rakenneultra meillä on parin viikon kuluttua, jossa nyt varmasti viimeistään kuulemme kumpi siellä on. 


(Toki tiedän että pienellä prosentilla nämä eivät aina silti pidä paikkaansa, mutta suurimmalla osalla tänä päivänä taitaa kuitenkin pitää.) 


Eli vielä meillä varmuutta ei ole sukupuolesta. 


Jos ns. "tyttö & poika" myytteihin mitä yleensä sanotaan vatsan mallista ja mm pahoinvoinnista, sanoisin että tämä on tyttö.

Mutta tiedän että nekään ei todellakaan pidä aina paikkaansa. 

Mulla vatsa on yhtä rantapalloa. Leviää huomattavan paljon kylkiin asti ja näkyy jo myös kun takaatapäinkin katsoo. Eli yhtä palloa sivuilta asti, eikä mene suippona eteen niinkuin monella kuka poikaa odottaa. 

Mutta nämä on niin kaikilla yksilöllisiä asioita eikä myytteihin ole aina uskomista. 

Mitä pahoinvointiin tulee, voin mä edelleen huonosti, viikolla 19. Viimeksi tänään paniikissa tavoittelin pää pöntöstä aamun ensimmäistä asiakasta.

Eli pahoinvointi ei valitettavasti ole loppunut.

Mitä siskoihini ja tuttuihin tulee ketkä tyttöjä ovat odottaneet, on pahoinvointi kestänyt todella pitkälle, eikä suinkaan ole loppunut 12 viikkoon. 

Mutta niinkuin tässäkin asiassa, kaikki tyttöjä odottavat ei edes ole voineet pahoin ja toiset kenellä on kumpikin tyttö ja poika, on oksentanut vaan pojan aikana. 


Eli siis niin yksilöllistä kaikilla!


Olen tämän ennenkin sanonut ääneen täällä blogin puolella, niin voin sen hyvin nytkin sanoa. 

Mulla on ollut alle 20-vuotiaasta asti tunne, että tulen saamaan kaksi lasta, tytön sekä pojan, ja että tyttö syntyy ensin. Jos nämä olisivat kaksoset, tyttö näkisi päivänvalon ensin.

Tämä ei ole mikään salaisuus, koska jokainen mut hyvin tunteva on kuullut tämän joskus.

Tämän tunteen takia mä olen kaikki nämä 20 tahatonta lapsetonta vuotta jaksanut uskoa että musta tulee kuin tuleekin äiti <3.


Se pitääkö mun tunne tästä paikkaansa, jää nähtäväksi :).


Vointi täällä on toisina päivinä parempi ja toisina huonompi. 

Selkäni on alkanut työpäivien jälkeen kolottamaan ja nyt on muutamina päivinä ollut todella kovia vihlovia kiinnityskipuja alavatsalla. 

Pahoinvointi toki tähän vielä joillekin päiville lisäksi. 

Mutta kaiken arvoista tämä on, en halua valittaa yhtään <3.

Vähennän tarvittaessa töitä jos siltä tuntuu. 

Kolmen kuukauden päästä mulla alkaa äitiysloma. 

En ole vielä löytänyt potentiaalista vuokratuolilaista kampaamolle, mitä en myöskään aio stressata. Jos niin käy, että en löydä sopivaa ihmistä, mä yksinkertaisesti pidän kampaamon x-kuukautta kiinni ja palaan sitten äitiyslomalta itse jossain kohtaa takaisin töihin. Alkuun tämä ajatus tuntui itsestä hurjalta, mutta nyt muutamia haastatteluja käyneenä läpi, mielummin teen niin kuin otan jonkun epäsopivan.

Eli edelleen minulla on vuokratuolipaikka vapaana parturi-kampaajalle Helsingissä pienessä "kodinomaisessa" liikkeessä jossa asiakkaat koostuu täysin vakiasiakkaista ja he ovat aivan ihania <3.

Yksin pitää osata työskennellä, tietenkin sakset ja kampa pitää pysyä käsissä, olla sosiaalinen koska asiakkaani ovat tottuneet keskustelemaan, ja olla 100% luotettava, lisäksi savuttomuutta toivotaan monen asiakkaan puolelta. 

Toki meilläkin pitäisi synkata keskenään :). 



Tämmöistä tänne, jännitetään vielä hetki kumpi meille tulee, tyttö vai poika!

Meille tärkeintä on että olisi terve, millään muulla ei ole väliä <3.




Tiina



Facebook

Instagram






sunnuntai 8. toukokuuta 2022

Mun Äiti











Näin Äitienpäivänä halusin vielä laittaa muutaman kuvan niin rakkaasta äidistäni <3.

Kaksi alinta kuvaa on viime kesältä. Toisessa kuvassa äitini maalaus(vaatteissa)hommissa kun kesäkeittiötä tehtiin mökillä ja toinen kuva meidän Hangon retkeltä. 

Osassa kuvissa on myös isäni ja minä pienenä.


Äitini on ihminen kenelle voin kertoa ihan kaiken, ilot ja surut. Meillä on todella läheiset välit! 

Äitini on ihminen kenen olkapäätä vasten "sylissä" voin vielä aikuisenakin itkeä surut ja murheet ja kuka lohduttaa aina oikeilla viisailla sanoilla.

Äitini on ihminen kuka sai ensimmäisenä tietää Samun jälkeen raskaudestani. 

Äitini on ihminen kuka tukee mua (ja meitä) aina. Hänen kanssaan on helppo puhua ja tämän on Samukin huomannut kun on vanhempieni kanssa lähentynyt erittäin läheisiksi näinä vuosina <3. 


Kumpa osaisin olla yhtä hyvä äiti meidän minille mitä äitini on ollut minulle! Ainakin hyvä malli minulla on äidistä ollut <3. 



Saas nähdä onko meidän lapsi yhtä valkotukkainen mitä minä olen ollut :). 


Vielä kerran oikein ihanaa Äitienpäivää ja omalle äidilleni Kiitos kun juuri sinä olet äitini <3.


Olen siitä niin kiitollinen, joka päivä, että mulla on aivan ihana ja rakastava äiti <3.




Tiina



Facebook

Instagram





Kotia & Äitienpäivää


























Hyvää Äitienpäivää <3.


Vaikka meidän bebe vielä masussa onkin, koen, että tämä on tietyllä, pienellä tavalla ensimmäinen Äitienpäiväni. 


Tällä kertaa ostin rakkaalle äidilleni kakun ihan valmiina ja samalla kauppareissulla löytyi kauniit harsokukat myös kotiin maljakkoon sekä olohuoneen mattokin tuli siinä samalla pestyä.


Tahtoisin kovasti olohuoneeseen uuden maton, VM Carpetin lyhytnukkaisen hattara maton, jossain vaaleassa sävyssä, mahdollisesti harmaana.

Mutta, tämä nykyinen olohuoneen matto on niin helppo pestä mattokoneessa kauppareissun yhteydessä, meillä koiraperheessä kun mattoja saa usein pestä.


VM Carpetilla on myös aivan ihana pilven mallinen lastenhuoneen matto. Toivon että sitä löytyisi vielä heidän mallistosta siinäkin kohtaa kun meillä ajankohtaisena on lastenhuoneen sisustaminen. Se saattaisi hyvin olla matto mikä meille päätyisi.


Niinkuin olen aiemmin kertonut, aiomme asua tässä asunnossa ainakin "niin kauan" kun olen palannut äitiyslomalta takaisin töihin kunnolla. Tämä on niin lähellä työpaikkaani, mikä on mulle nyt tärkeä kun äitiyslomani aikana asioita käyn hoitamassa ja mikäli aloitan jossain kohtaa tekemään lyhyitä sunnuntai vuoroja.


Emme edes oikein ole varmoja mihin haluamme tästä seuraavaksi muuttaa, joten nyt ei todella olisi senkään puolesta oikea hetki tehdä siirtoja asumisen suhteen. 


Tämä asunto riittää meille mainiosti myös vauvan kanssa, pistämme sen riittämään ;).

Mikäli tässä asuessamme tarvitaan oma lastenhuone, me siirrytään sänkymme kanssa olohuoneeseen pyöreän ruokapöydän tilalle ja ruokapöytä laitetaan keittiöön. 


Olohuoneen marmorinen sohvapöytä laitetaan myyntiin ennen vauvan tuloa jolla saadaan lisää tilaa olohuoneeseen vauvan tavaroille, kuten sitterille, leikkimatolle, mahdollisesti korisängylle joka tällä hetkellä makuuhuoneessa on jne. 


Makkarissa on edelleen sängynpääty viemättä varastoon, mutta kun se viedään, saadaan meidän sängyn sekä vauvan sängyn ja hoitopöydän / vaatelipaston väliin lisää tilaa 15cm:ä.



Täällä on 5. raskaus kuukausi menossa ja kuvasin nuo kuvat masusta kun neljä kuukautta tuli täyteen.


Mitä hankintoja olemme jo tehneet ja minkälaisia suunnitelmia meillä on hankinnoista joita vauvaa varten aiotaan hankkia, palaan ihan omassa jutussa :).

Haluammeko ostaa kaiken uutena, vai onko aikomus ostaa osa second handina.

Näihin kaikkiin palaan myöhemmin!


Oikein ihanaa päivää kaikille <3.




Tiina



Facebook

Instagram