Kaksi ultraa, kahden erikois lääkärin toimesta todettu aivan varmaksi tytön masussa olevan.
Toki tiedän että kaikki on aina mahdollista, mutta kyllä mulla luottavainen olo tästä on, sillä myös oma intuitioni sanoi heti kun positiivisen raskaustestin tein että tyttö tämä on. Ja mun intuitio on kyllä pitänyt näissä aina paikkaansa. Ainakin tähän mennessä :).
Joku saattaakin muistaa että jo ennen hoitojen aloitusta, ennen Linneaakin, olen kertonut että mulla on ollut alle 20-vuotiaasta asti erittäin vahva tunne että saan kaksi lasta, tytön ja pojan ja tyttö syntyy ensin.
Kun Linnea syntyi, mun pää meni ihan "tyhjäksi" tämän intuition osalta. Oliko Linnea nyt tämä tyttö, ja jonka menetimme, ja saammeko me sitten "vaan" yhden lapsen, pojan enää.
Yksikin lapsi olisi meille toki suurin lahja ja olisimme yhdestäkin maailman onnellisimpia, sukupuolella ei olisi mitään väliä. Mutta uskon tuntevani meidät niin hyvin, että jos tämä raskaus vaan loppuun asti hyvin menee ja vielä luvan saisimme myöhemmin yrittää toistä lasta, sen varmasti tekisimme. Vaikka luvassa olisi todennäköisesti tämä sama raskas ja pelokas tie siinäkin.
Kadotin itseni ja intuitioni Linnean syntymän jälkeen, mutta se onneksi palautui.
Heti tosiaan kun tämä raskaus tieto tuli, sain vahvan intuition että kyllä tämä tyttö on, ei Linnea ollut se tyttö. Linnea on meidän enkeli.
Olin vasta saanut tietää raskaudesta, ja viidennellä raskausviikolla kun kuljin yhden lelukaupan ohi ja näin hyllyllä kuvissa näkyvän Joutsenen ja norsun, pehmolelut siis. Ihastuin niihin täysin. Illalla kotona kerroin niistä Samulle ja sanoin etten saa niistä mielenrauhaa, ne kuuluu meille :D. Olin ihan varma että Samu sanoo, "No ei todellakaan käydä niitä ostamassa", mutta se sanoikin, "no jos susta tuntuu että ne kuuluu meille, niin käydään hakemassa ne". Pikku-T oli tänä päivänä meillä hoidossa ja käytiin muiden retkien lomassa hakemassa nämä. Tässä kohtaa ei vielä pikku-T:lle raskaudesta kerrottu mitään vaikka hän siitä kysyikin.
Juuri käytiin myös ultrassa ja vauvalla on kaikki hyvin, hän on noin 620g ja 32cm pitkä. Täysin keskikäyrällä kasvaa ja on nyt yli 500g mikä on keskosuuden raja. (Keskosuuden raja on 500g / 24 vko).
24 viikkoa tulee meillä tällä viikolla myös täyteen.
Tietenkään ei toivota että vauva vielä pitkään aikaan syntyy vaan viettää masussa vielä vähintään reilut 10 viikkoa. Onhan tässä vielä 16 viikkoa aikaa laskettuun aikaan. Pikkukeskosilla, alle 30 viikkoisilla ei kuitenkaan vielä keuhkot ole kehittynyt ja kaikki ei selviä. Mulla on ollut muutamana päivänä pientä nippailua kohdunsuulla ja vaikka ne todennäköisesti onkin kohdun kasvukipuja, kun ei supistuskäyrä päivystyksessä yhtään supistusta näyttänyt, pelataan mun kanssa nyt varman päälle ja olen saanut nyt kaksi kortisonipiikkiä, ihan täysin varotoimenpiteenä jos vauva päättäisikin pikku keskosena syntyä. Kortisoni kasvattaa ja valmistaa vauvan keuhkoja jos päättäisi ennen 30 viikkoa syntyä. Mahdollisuudet selvitä on aina huomattavasti suurempi kun kortisonin on saanut. Tietenkin toivotaan ettei vielä pitkään aikaan synny :)!! Mutta myös helpottava tieto että kaikki varotoimenpiteet nyt historian takia tehdään. Ja saan käydä "jokaisesta" nippailusta tarkistuttamassa tilanteen.
Mutta juhliin :).
Meidän oli tarkoitus pitää nämä sukupuolen paljastusjuhlat viime lauantaina iltapäivällä. Iineksen suru-uutinen kuitenkin pakotti juhlia hieman siirtämään.
Oltiin kuitenkin leivottu perjantaina illalla kakku juhliin ja hankittu mm. ilmapallot jne, joiden haku oltiin sovittu lauantai aamulle. Sain näitä onneksi vähän siirrettyä.
Vielä ei Iineksen jättämän surun takia olisi totta puhuen meistä yhtään irronnut voimia ja halua juhlien pitämiseen, mutta ei viitsitty heittää kakkua roskiinkaan vaan pidettiin juhlat nyt kun kakku oli vielä hengissä.
Vanhempani ja siskoni Teresan perhe vaan meille tulisi ja he ymmärtäisivät kyllä miksi ollaan vaisumpia ja silmät turvonneita ja surullisia.
Kuvissa oli kuitenkin hymyiltävä sillä arkistoisimme kuvat kuitenkin vauvan omaan albumiin.
Pariksi tunniksi yritimme skarpata ja saatiin me samalla ajatuksia vähän iloisempiin aiheisiin. Ja se hymykin kasvoille :).
Kenellekään emme olleet vielä sukupuolta kertonut ennen tätä ja niin vanhempani kuin Teresan perhe sai arvata sukupuolen joko valitsemalla vaaleanpunaisen tai vaaleansinisen sydämen. Sitten Samu poksautti valtavan mustan confetti-ilmapallon eteisessä jonka sisältä tuli vaaleanpunaisia confetteja.
Olohuoneen oveen olimme teipanneet täksi ajaksi huovan jotta kukaan ei näkisi olohuoneen puolelle joka tulvi vaaleanpunaista.
Tarjottiin vadelma-valkosuklaa juustokakkua jota olen aiemminkin leiponut. Kakun leivoin tällä Makeaa -ohjeella. Muuten täysin reseptiä noudattaen, mutta vadelmaa laitettiin 100g enemmän, eli yhteensä 400g.
Kakun lisäksi tarjolla oli mm. valmiina ostettuja piirakoita ja croisanntteja, keksejä ja suklaata. Me pikku-T:n kanssa skoolattiin päärynälimulla, mutta muille oli ihan oikeaa kuplivaa, kuohuviiniä.
Meillä on jääkaapin ovessa nimilista nimistä joita olemme ajatelleet. Teresa, äitini ja isäni kirjoittivat vielä muutamia heidän ehdotuksiaan lisää listaan joka oli aika ihanaa kun yhdessä sitä mietimme.
Itse olen vuosikymmeniä haaveilut että jos saamme tytön, nimettäisiin hänet iso isoäitini mukaan ja tätä nimeä me Linneallekin oltiin ajateltu. Mutta kun Linnea syntyi, se ei tuntunut oikealta hänelle silloin. Tästä syystä meillä listassa on myös nyt n. 10 eri nimivaihtoa joissa toki on suurimmassa osassa samoja nimiä eri järjestyksessä. Sen näkee vasta kun vauva syntyy, mikä tuntuu oikealta.
Reilu kuukausi sitten näin unta että meille syntyi pieni tyttö ja kun ei päästy yhteisymmärrykseen nimestä, annoimme hänelle nimeksi Livia. En yhtään tiedä mistä nimi Livia uneen tuli, mutta se on myös nyt yksi nimistä listalla.
Juhlat saatiin juhlittua vaikka takaraivolla ja mielessä suuri suru Iineksestä olikin. Ollaan kyllä tyytyväisiä että pidettiin juhlat nyt, ettei tarvinnut kakkua heittää pois ja pääsimme hetkeksi itsekin muihin ajatuksiin. Elämä kuitenkin jatkuu.
Iineksen vaaleanpunaiset helmet oli asetettu pianon päälle perjantaina odottamaan lauantain juhlia, aivan niinkuin minun ja Samun vaatteetkin. Teresa lopulta laittoi ne Joutsenen kaulaan johon ne sopi älyttömän kauniisti <3. Iines oli hengessä mukana kaikilla meillä.
Iines rakasti vauvoja ja odotimme kovasti että hän vauvan näkee ja pääsee häntä hoitamaan. Mutta elämää ei voi suunnitella etukäteen.
Nyt keskitymme vauvaan ja tulevaan. Minä jatkan vuodelepoilua jotta vauva saisi masussa mahdollisimman pitkään olla <3.
Rakkaudella,
Tiina
Facebook
Instagram
Paljon paljon onnea vielä, ihanat juhlat saitte ja läheisille annoitte! Minulla on muutaman kerran käynyt niin että vanha koira on "väistynyt" isojen muutosten tieltä, jäljestäpäin olen miettinyt että aavistivatko eivätkä ehkä olisi muutosta jaksaneet ja aika oli mennä. Mutta Iines oli mukana koko porukan sydämissä! t. Mari
VastaaPoistaKiitos hurjan paljon :). Niin eihän sitä voi tietää, koirilla on hyvät aistit. Tosin Iines ei edes tajunnut että olen raskaana, sillä ei aistit siinä toiminut :). Luulen että syöpä teki tuloaan Iinekselle viime kesästä kun silloin nämä toistuvat pissatulehdukset alkoi. Mutta nyt hänen on hyvä olla <3.
Poista