Äärirajoilla

Säässä ei ole ollut kyllä nyt kehumista viikonloppuna. 

Vettä on tullut ja eilistä hetkellistä auringonpaistetta pilviverhon takaa, on sää ollut niin tasasen harmaa kun olla ja voi.

Me ollaan oltu viikonloppu kauppareissua lukuunottamatta kotona, mikä on ollut ainakin mulle ihan hyvä juttu. 

Jos voin näin sanoa, niin olen vetänyt itseni viime viikkoina aika äärirajoille asti. 

Olen ollut monen vuoden jälkeen niin kiireinen ja tehnyt oikeasti paljon töitä ottaen huomioon mun käsien terveyden. 

Mutta, olen silti selvinnyt siitä, vaikkakaan en ilman kipulääkkeitä ja yöllisiä kovia kipuja, särkyjä ja heräämisiä, mutta en silti vaihtaisi tätä fiilistä pois mitä se tunne mulle antaa henkisesti kun olen taas takaisin töissä.

Mä voin sanoa ihan suoraan sydämestäni, että mä olen todella onnellinen miten asiat mun terveyden ja työn suhteen on muuttunut monen vuoden jälkeen. 

Toivon, että mun kädet kuntoutuisi vielä enemmän tästä missä ollaan tänä päivänä, mutta jos se on tämä mihin kunto ja kipuaste jää, olen tähänkin erittäin tyytyväinen. 

Vielä kaksi vuotta sitten ei olisi ollut mahdollista edes 20% tästä mitä on nyt.

Sisua tämä vaatii edelleenkin ja kovaa tahtoa, joka ikinen päivä, mutta sitähän musta löytyy :).

Kunhan ei tulisi ikinä mitään takapakkia!

Sitä toivon eniten, mutta en todella aio murehtia semmosta etukäteen!

Nyt eletään tässä ja nyt ja mä olen todella ONNELLINEN <3.

Eilen tehtiin oikein "laiskan ruokaa". 

Helpointa kanawokkia ikinä! 

Iso pussi wokkivihanneksia ja naturellikanoja. 

On muuten super hyvää ja nopeaa. 

Voisihan tuohon laittaa vaikka nuudeleita tai riisiä vielä joukkoon ja loraus vaikka esim. soijaa, mutta me mentiin ihan naturellina nyt. 

Mä en edes ehtinyt ottaa kuvia omena- ja kirsikkapuusta kun ne oli kauneimmillaan. 

Kuvittelin, että ne olisivat sitä olleet vielä viikonloppuna, mutta väärässä olin :D. 

Elämä on ;). 

Ihanaa sunnuntaita! 

Tiina