Suuria pyykkimääriä, vähäisiä yöunia, pienten vaatteiden pakkausta pois ja seuraavan vaatekoon vaatteiden pesua, vaunulenkkejä, kovien rankkasateiden ihmettelyä sisältä ikkunan takaa, valmisruokia (Apetit kasvispullat ja Findus sweet chili kasviswokki ihan mun lempparit), kylpyhetkiä, neuvoloita, leikkihetkiä, sylittelyä ja pusuttelua...
Mm. tätä meidän elämä viime viikkoina on ollut, enkä voisi olla onnellisempi.
Äitiys on aivan mun juttu <3.
Vaikka yöunet jää todella lyhyiksi, olen jaksanut paljon paremmin mitä alkuun ajattelin.
Ensimmäiset pari viikkoa oli todella rankkoja, mutta nyt olen kai jotenkin tähän tottunut koska harvoin enää edes päiväunia otan.
Kädet on kyllä täynnä hommaa, jos ei vauvanhoidosta ja sylissä nukkuvasta vauvasta niin sitten odottaa kotityöt, ruoanlaitto ja pyykkitupa.
Aamen sille kuka on keksinyt valmisruoat! Vaikka olenkin se ihminen kuka vannoo kotiruoan nimeen, nyt ei aina vaan jaksa tai ehdi tehdä ruokaa.
Tällöin on helppoa laittaa uuniin mun lemppari kasvispullat tai pyöräyttää pannulla valmis wokki. Niitä täällä on mennyt viikottain ja hyvin maistuu :).
Joku teistä sanoi ristiäiskuvista että äidinrakkaus näkyy kasvoiltani, se oli ihanasti sanottu <3.
Sydämeni on täyttynyt niin suuresta rakkaudesta että se varmasti kyllä näkyy. Ihan kyynel vierähti silmiin sitä tähän kirjoittaessa.
En voi sanoin kuvailla miten kiitollinen ja onnellinen Leonasta olen.
Joka kerta kun häntä pidän sylissä, sydän pakahtuu rakkaudesta. Joka kerta kun hän hymyilee, oma sydän hymyilee myös. Se on maailman ihaninta. Ja ne pienet juttelun alut mitä hän on alkanut tekemään, niin suloista juttelua.
Linnean kuolema nosti eri tavalla päätään Leonan syntymän jälkeen. Pystyin jo siitä puhumaan kyyneleittä, mutta nyt se ei ole onnistunut. Voihan olla että se taas helpottuu joku päivä.
Leonalle meinaamme Linneasta, enkelisiskosta puhua heti kun hän alkaa ymmärtämään. Ja käydä tietenkin haudalla myös yhdessä, siinä missä muillakin haudoilla.
Täällä kasvetaan kunnolla ja syntyessään meidän reilu 2,5 kiloinen nyytti on jo vähän reilu viisi kiloinen.
Viikolla oli 2kk neuvola ja pituutta oli 53,5cm ja painoa 5035g.
Hauskinta on ehkä meidän neuvolan huoneen ovitarra, leijona :).
Pari 50cm:n vaatetta vielä mahtuu, mutta 56 on tällä hetkellä meillä käytössä. Ja pienikokoisia 62cm vaatteita ollaan myös jo otettu käyttöön. Hihoja ja lahkeita ollaan käännetty ja ne menee hyvin niin vaikka isoja vielä pituudesta ovatkin.
Lastenvaatteet ovat kyllä jotain niin ihania ja rakastan pukea Leonaa kauniisiin ja tyttömäisiin vaatteisiin. Vielä tulee sekin päivä varmasti kun äidin ehdottomat vaatteet ovat ihan "huonoja".
Joten niin kauan kun saadaan pukea meidän pikku prinsessaa, nautitaan siitä kumpikin todella paljon <3.
Jos multa kysyttäisi nyt mikä olisi mun haave tulevaisuuteen tällä hetkellä, olisi se kaksi biologista lasta ja mahdollisesti sen jälkeen vielä 1-2 sijaislasta.
Tulevaisuus ja aika näyttää toteutuuko se joku päivä, mutta nyt nautimme tästä pienestä, niin tärkeästä ja rakkaasta Leonasta <3.
Jos hän jäisi meidän ainoaksi lapseksi, olemme niin kiitollisia hänestä, mutta mä luotan vielä mun intuitioon ja siihen että pieni poika meille vielä joku päivä tulee.
Isompi asunto kyllä tarvitaan ja mieluusti jo tällä kolmenkin kokoonpanolla. Yhtä uudehkoa omakotitaloa me ollaan tässä välissä taas käyty katsomassa, se oli vain kolmio, ja tulimme siihen tulokseen että se oli meille liian pieni.
Jospa viimeistään ensi kesään mennessä se isompi koti meille löytyisi :). Olisi kiva kun mahtuisi kylvettämään lasta kylpyhuoneessa, vaunut olisi muualla kun eteisessä, säilytystilaa lisää ja Leonalle oma huone.
Näihin kuviin ja tunnelmiin,
Mukavaa sunnuntaita kaikille!
Tiina
Facebook
Instagram
Hei! Kirjoitat niin ihanasti teidän olostanne ja rakkaudestanne, että tämmöselle 72-vuotiaalle mummille tulee kyynel silmään. Minulla on jo 2 isoa lastenlasta ja yksi vielä 2-vuotias. Ovat aina yhtä rakkaita mummille kaikki.
VastaaPoistaPaljon kaikkea hyvää teidän pienelle perheellenne !
Terveisin mummeli