"Mitä sain joululahjaksi"? Tätä minulta kysyttiin.
Kun 40v.:n ikä kolkuttelee ovella, en enää lahjoja odottele.
Samun kanssa harvoin ostamme toisillemme lahjoja yllätyksenä, koska ostamme sitten silloin kun tarvitsemme jotain. Toki, joskus tulee vastaan joku mistä toinen tulee heti mieleen ja silloin saattaa sen toiselle ostaa, mutta niitä kertoja on harvoin.
Kai sitä pitää olla tyytyväinen, kun kaikkea jo on, mitään extraa ei kaipaa.
Tänäkään jouluna emme siis Samun kanssa toisillemme lahjoja ostanut. Samulla oli syntymäpäivätkin vain muutama päivä ennen jouluaattoa ja edes syntymäpäivälahjaa en tänä vuonna hänelle ostanut.
Meidän kodin säilytystilat ovat hyvin rajalliset, eikä ylimääräisille vaatteille tai tavaroille ole tilaa.
Vanhempani antavat meille yleensä jonkun pienen lahjan sekä rahakuoren jolla saamme ostaa mitä tarvitsemme. Tällä kertaa taidamme ostaa mm. uuden vatkaimen, sillä vanha hajosi juuri ennen joulua :).
Teresan perheeltä saamme usein jotain herkullisia elintarvikkeita, niinkuin tänäkin vuonna, Pentikin herkkukahvin ja kuvassa näkyviä kuorrutettuja manteleita sekä kauniin lasienkeli joulukuusenkoristeen jossa oli todella kaunis viesti mukana. Itkuhan siinä tuli sitä viestiä lukiessa...
Ystävältäni Heliltä sain kynttilän ja kukan ja Karoliinalta tuon upean vaaleanpunaisen Amarylliksen sekä ihanan avaimenperän jossa oli muisto meidän yhteiseltä kevään Nizzan matkalta.
Useat asiakkaani muistavat mua jouluisin kukkasin tai pienin lahjoin <3.
(Vaikka aina sanon ettei mitään saa tuoda!)
Tänä vuonna sain kukkien lisäksi kuvassa näkyvän käsivoiteen joka on varmaan paras käsirasva mitä olen käyttänyt, suklaakonvehteja, söpöjä kynttilöitä ja aivan ihanat tulitikut lasipullossa, sekä itse leivotun joululimpun joka meillä oli joulupöydässä (maistui kaikille), se oli mielettömän hyvää.
En tiedä mikä siinä on, rakastan itse antaa lahjoja muille, mutta mä en osaa itse ottaa vastaan niitä. Menen aina jotenkin hämilleni jos mua jotenkin muistetaan. Enkä odota ikinä mitään lahjoja ja tänäkin vuonna niitä tuli yllin kyllin.
Kiitollinen kaikista, vaikka oikeasti mitään ei olisi tarvinnut <3.
Joulu on ohi ja mä olisin valmis ottamaan joulun jo pois kotoota :D. Samu kuitenkin haluaa meillä joulun pitää aina vähintään Loppiaiseen asti, joten vielä saan hetken kestää :D.
Niin paljon kun joulua rakastankin, voin katsoa joulujuttuja kotona vaikka pari kk:tta helposti ennen joulua. Mutta uutta vuotta ja Tammikuuta en haluaisi enää jouluisissa merkeissä aloittaa.
Mutta mitä sitä ei rakkaan aviomiehen eteen tekisi ;). Olkoot kuusi Loppiaiseen saakka, mutta ei yhtään pidempään :D.
Tiina
Facebook
Instagram
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti