Ollaan oltu viikonloppu mökillä hengittelemässä.
Ollaan käyty täällä viimeisen kolmen viikon sisään muutamia kertoja.
Mökki on meille kummallekin ihan super tärkeä paikka ja mua jännitti hieman tulla tänne ensimmäistä kertaa sen jälkeen kun olin kolme viikkoa sitten täältä kauhunsekavissa tunteissa lähtenyt ambulanssikyydillä.
Sillä ensimmäisellä kerralla tapahtumien jälkeen olo oli surullinen ja itkuisa.
Pelkäsin että alkaako tämä niin rakas paikka muistuttamaan mua siitä kauhun hetkestä.
Luojan kiitos ei!!
Se oli vain se yksi pieni hetki kun ensimmäisellä kerralla tuntui surulliselta, mutta onneksi se jäi siihen kertaan.
Nyt tulemme tänne jo ihan sillä normi fiiliksellä mitä mökille tulemme, toki elämä nyt on tällä hetkellä muutenkin suruisaa vielä paikasta riippumatta.
Täällä mieli ja sielu lepää ja olenkin saanut ajatuksia paljon paperille, ja teille myös.
Juttelin äitini kanssa eilen tästä miten terapeuttista tämä on ollut minulle kirjoittaa kaikesta.
Kun olen antanut sydämeni puhua enkä ole yhtään ajatellut ettenkö voisi tätä nyt kirjoittaa tai sanoa. Somessa.
Luulen, että vain sillä tapaa sinne ruudun toiselle puolelle tulee se aito oikea tunne myös lukijalle asti?!
Kirjoittaminen on tosiaan ollut tässä kaikessa surussa nyt itselle tapa antaa kaiken tulla ulos.
Uskon että siitä on suuri apu itselleni jatkossa että olen saanut sanottua ääneen näitä asioita ja palautteista päätellen siitä on ollut myös erittäin monelle teistä suurta vertaistukea <3.
Mitä kuviin tulee mitä olen jakanut meidän valtavasta surusta ja hautajaisista, tein tietoisen päätöksen että jaan osan näistä erittäin henkilökohtaisista kuvista. Kuten aiemmin sanoin, minusta näistä pitäisi puhua enemmän. Toki paljon kuvia jäi myös julkaisematta, mitkä päätyvät vain ainoastaan meidän omaan perhe albumiin muistoksi.
Vaikka kuvat hautajaisista ovat erittäin henkilökohtaisia, se on minulle myös erittäin luonnollinen asia. Pientä vainajaa on kuvissa kunnioitettu arvokkaasti eikä kuvissa näy kun arkku, kukkia ja me surevat vanhemmat.
Suru on luonnollinen asia.
Kuolema on luonnollinen asia.
Instagramista olen nähnyt hyvin monella aivan vastaavia kuvia ja en ole ikinä ajatellut, että miksi joku jakaa niitä Somessa. Päinvastoin.
Minun mielestä on erittäin hyvä ja rohkeaa jakaa kuvia myös näistä tilanteista.
Minulle hautajaiset ovat yhtä henkilökohtainen asia kuten mm. ristiäiset tai häät.
Toivon että tämä rohkaisee myös muita samanlaisessa tilanteessa olevia puhumaan asioista, juuri sen verran mikä tuntuu itsestä hyvältä <3.
Surullisistakin asioista on oikeus ja voi puhua somessa, koska se on osa elämää.
<3
Mitä tulee ihan elämään muuten, on tässä kerrottava tämä asia livenä niin naapureille kun asiakkaille töissä kun ihmettelevät mihin mun vauvamaha on kadonnut.
Nämä kohtaamiset eivät varmasti helppoja ole, mutta sekin auttaa surussa kun se joutuu kohtaamaan useamman kerran. Jossain kohtaa sen pystyy varmasti jo itkemättä kertoa.
Meillä meni kesän lomasuunnitelmat myös uusiksi tapahtumien takia ja meidän oli tarkoitus pitää vain kaksi viikkoa kesälomaa Juhannuksesta ja sitten Elokuussa olisin jäänyt äitiyslomalle.
Lomaa on raivattu kalentereihimme nyt peräti viisi viikkoa, ainakin neljä ja siitä suuren osan meinaamme varmasti myös täällä mökillä olla.
Passimme meni juuri vanhaksi ja niissä taitaa olla ruuhkaa saada uusia, mutta mikäli saisimme uudet passit ja kesän lopussa tuntuisi että kaipaamme ulkomaille, katsomme sitten tilanteen mukaan jos otamme jonkun "äkkilähdön Kreikkaan".
Emme tee nyt mitään isompia suunnitelmia kesälle vaan elämme päivä kerrallaan ja mennään fiiliksen mukaan.
Juhannuksena alkaa meidän ensimmäinen kahden viikon loma ja sehän on jo ihan nurkan takana. Vähän töitä ennen sitä ja yritystä pyörittää arkea ja yritys asioita.
Kun olet yrittäjä, et vaan voi soittaa työnantajalle että olen sairaslomalla x-ajan ja pistää pään tyynyyn, vaan yrittäjä on aina yrittäjä. Myös silloin kun lapsi menehtyy, on jaksettava huolehtia asioista, mun tapauksessa asiakkaat saavat tiedon jokainen erikseen sairaslomastani ja huolehdittava tietyt yrityksen asiat.
Lomaa odotamme kyllä molemmat ja eiköhän me jotain kivoja retkiä ainakin keksitä <3.
Kiitos vielä teille kaikille kaikista osanotoista ja myötäelämisestä <3.
Tiina
Facebook
Instagram
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti