Ihan alkuun haluan kiittää teitä kaikista ihanista onnitteluista niin blogin, Instan kuin Facebookin puolella <3.
Kaikki lämmitti todella paljon!!
<3
Eilisen vauva uutisemme jälkeen olen saanut paljon kyselyitä miten olen voinut?
No,
Ensimmäiset kymmenen viikkoa olin ainoastaan väsynyt. Väsyin hurjan helposti ja töiden jälkeen en jaksanut yhtään mitään muuta kuin nukkua, nukkua ja nukkua.
Tällöin mietin että pääsin kuitenkin helpolla koska en kärsinyt sen kummemmin isommista pahoinvoinneista paitsi aina jos tuli joku paha haju, niin oksennus oli hyvin herkillä tulla.
Sitten se pahoinvointi alkoikin kunnolla ja vasta 11 viikolla. En ihan joka päivä halaillut pönttöä, mutta vähintään joka toinen päivä.
Aamuisin tai iltaisin lähinnä.
Pahoinvointi ikävä kyllä jatkuu edelleen ja tuntuu että vaan pahenee kokoajan vaikka ollaan menty jo reilusti maagisen 12 viikon yli. Tänään aamupahoinvointi on ollut pahin kaikista tähän mennessä.
En valita, en yhtään. Totean vaan aina Samulle että tää kuuluu nyt tähän asiaan ja tämä on pientä. Kestän kyllä! Meidän pikkuinen se vaan siellä muistuttelee itsestään.
Edelleen väsyn helposti ja monesti tarvitsen päiväunia.
Kiloja on tässä neljässä kuukaudessa tullut 4kg:a lisää, eli kilo/kuukausi. Toivonmukaan tahti pysyisi samana loppuun asti ;).
Ja sitten herkkyys!!
Jos mä olen muutenkin tunteelinen ja herkkä tapaus, niin kerrotaan se sitten sadalla...tuhannella :D.
Mähän en voi katsoa telkkarista juuri mitään ilman että saan kaivaa nessut esiin.
Se empatia mitä mulla on muutenkin toisia kohtaan, niin vähänkin jos nyt on jotain surullista niin minä itken.
Lähes joka päivä ihan perus Salkkareita katsoessa alan itkemään ja sanon Samulle: "Mua alko nyt itkustaa, en nyt pysty tätä katsoa" :D.
Tämän takia lopetin uutisten katsomisen ja iltapäivälehtien lukemisen hyvin pian Ukrainan tilanteen takia. Ahdistuin niistä sotauutisista niin paljon että öisin näin vain painajaisia että synnytän pommisuojassa ja milloin Samu kuoli sodassa ja jäin vauvan kanssa yksin jne.
Uutiset Ukrainan tilanteesta on vaan tässä tilanteessa mulle liikaa ja näin ollen niitä en enää katso.
En yhtään halua elämääni nyt mitään ylimääräistä surua tai ahdistusta!!
Päinvastoin!
Nukkuminen on vaatinut myös uutta opettelua, koska nukuin ennen paljon vatsalleen, enkä siihen enää pysty.
Nykyään alan nukkumaan aina kyljelleen, mutta kun herään yöllä (nykyään sen viisi kertaa pissalle :D ) ja aina kun herään, olen selälleen ja mikä suloisinta:
Samun käsi on ihan aina mun vatsan päällä <3.
Samu on ollut myös aivan super huomaavainen ja hoitavainen koko ajan. Toki hän on sitä muutenkin, mutta nyt se korostuu vielä lisää.
Hän aina varmistaa että olen syönyt riittävästi ja muistanut vitamiinit jne <3.
Samusta tulee ihan super ihana isi <3.
Nyt on onneksi tiet Helsingissä sulaneet lumista ja jäistä, eikä enää tarvitse jännittää kokoajan ulkona kaatumista. Kävelin talven kun 100v. mummeli kun oli niin älyttömän liukasta.
Talvitakeista toivonmukaan kohta myös saadaan luopua, koska alkaa tuo minun takkini vähän jo kinnaamaan tuosta vatsan kohdalta.
Ja sitten. Multa on myös kysytty aiotaanko ottaa vauvan sukupuoli selville kun se on mahdollista?
Kyllä aiomme :).
Tiina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti