Me ollaan vaihteeksi kotona tämä viikonloppu.
Mulla oli aika rankka työviikko ja koska sääennuste näytti mökille sateita, jäätiin suosiolla kotiin.
Tämä oli ehkä jopa mieluinen juttu, koska olin perjantaina työt lopetettua niin puhki, etten olisi jaksanut edes lähteä mihinkään.
Sen sijaan nukuin kolme tuntia töiden jälkeen.
Oon ollut muutaman viikon ihan älyttömän väsynyt.
Toki nämä kuusi viikkoa mitkä mulla on töitä lomien välissä, on ollut työkalenterissa aivan ylibuukattua.
Mutta en usko, että se on pelkästään syypää mun väsymykseen.
Tähän vuoteen, tai tarkemmin alle viiden kuukauden sisälle on mahtunut liian monta suru-uutista jotka ehkä on alkanut nyt tuntumaan.
Toki vuosien pitämättömät lomat, viimeiseen 14,5-vuoteen mitä ollaan Samun kanssa yhdessä oltu, ollaan pidetty vain 15 viikkoa lomia. 15!! Eli ei oikein mitään.
Haluaisin pitää joskus neljä viikkoa putkeen lomaa, mutta en tiedä miten raaskisin pitää kampaamon niin kauan kiinni yhtäjaksoisesti.
Mä olin viime viikolla niin väsynyt, että sanoin jo Samulle yksi päivä kun tulin kotiin:
"Pistetään kummankin yritykset pakettiin, ja muutetaan puoleksi vuodeksi Thaimaahan" :D.
A. Mä en edes Thaimaahan haluaisi muuttaa.
B. En mä ollut alkuunkaan tosissani.
Mutta kyllä kuukauden breikki esim. Kreikassa maistuisi juuri nyt!!
Mua ei hävetä sanoa että olen nyt vähän väsynyt.
Miksi hävettäisi?
Ei se ole mikään asia mitä pitäisi hävetä!!!
Kun on vuosia menty aika "kovaa" työmaailmassa, siihen toki mun sairastuminen käsisairauteen välissä ja nyt on taas 3,5v menty aika kovaa...
Ajattelin, että mun käsien terveys olisi hidastanut mua.
Mun tahtia.
Mutta eipä tuo nyt siltä ole näyttänyt.
Mutta viime viikolla ymmärsin niitä lehtijuttuja perheistä ketkä on myynyt koko omaisuutensa ja muuttanut perheineen ja tai puolisoineen esim sinne Thaimaahan.
Pelkkä menolippu taskussa.
Ne tarinat mitä olen tämmöisistä perheistä tai pariskunnista lukenut, on ollut kaikki jossain johtoasemassa olleita tai yrittäjiä, kenellä on ollut jatkuva kiire ja suorittaminen työelämässä.
Viime viikolla mä ajattelin, että nytkö tuli mun stoppi.
Nytkö mä tarvitsen muutaman viikon sitä "yrittäjän sairaslomaa" joka mun omasta taskusta maksetaan.
Ei, oon liian jääräpää jopa semmoiseen :D.
Kyllähän minä nyt jaksan, oon tähänkin asti jaksanut...
Ilta Annikan kanssa Kasarmintorilla reilu viikko sitten antoi mulle ihan oikeasti älyttömän paljon virtaa.
Niinkuin olisi pattereita hieman ladattu jotta jaksaa vielä pari viikkoa painaa töissä ennen meidän toista lomaa.
Loman jälkeen mä oikeasti yritän tehdä vain neljäpäiväistä viikkoa, enkä niin paljon iltavuoroa.
Kun elämä menee liian työpainotteiseksi eikä aikaa jää ystäville ja harrastuksille, tai ihan vaan itselle (koska viikonloput mä olen kokonaan pyhittänyt parisuhteelle!), alkaa se selkeästi mua väsyttämään.
Mä olen ollut aina varmasti ns. jonkun sortin työnarkomaani tajuamattani sitä.
Elämä vaan jotenkin meni siihen.
Teinitytöstä asti koulun ohella tein illat töitä, monena vuotena mulla oli jo 14v. asti jopa kaksikin eri työtä koulun ohella.
Ja ihan itse niin halusin. Vanhempani jopa olivat sitä vastaan, mutta ehto oli että kunhan kouluarvosanat ei laske, saan jatkaa töissä koska niin paljon sitä halusin.
Mä olen itse nuoresta tytöstä asti kasvanut tähän tapaan.
Kukaan muu ei ole sitä mulle opettanut tai multa sitä vaatinut.
Toki vuosikymmenten tahattomalla lapsettomuudella on asiaan osansa.
Se on mahdollistanut tämän.
En missään tapauksessa olisi tehnyt niin paljon töitä ja iltavuoroja perheellisenä.
Kyllä perhe menisi etusijalle!
Tänään aamulla ajattelin, että haluan pukea kumisaappaat jalkaan, ottaa sienikorin kainaloon ja lähteä vanhoille kotikulmille sieneen.
Metsään vaan kävelemään ja ihmettelemään.
Samu ei innostunut koska vettä tuli ainakin meillä aamulla todella paljon.
Päädyttiin sitten Citymarkettiin herkkutatti ostoksille :D. Melkein sama asia ;).
Tehtiin yhdessä ruokaa, pannaria vielä jälkkäriksi.
Noudettiin keittiön hylly joka ostettiin viikko sitten.
Se odottaa nyt paketissaan että joku laittaisi sen seinälle.
:D.
Laitetaan kun jaksetaan.
Ei menty metsään samoilemaan, mutta istuskellaan kivellä Vanhankaupunginkosken varressa.
Samu halusi tulla katsomaan kalastajia.
Tuuli puhaltaa ja täällä tuoksuu niin hyvälle.
Puin villapaidan päälle ja nautin tästä vedensolinasta mikä joesta lähtee.
Elämässä on oikeasti kaikki tosi hyvin.
Vähän väsy ja välillä vähän surukin joka elämään kuuluu, mutta kyllä se taas tästä.
Otan lisää aikaa ja lomaa itselleni jos siltä tuntuu meidän kahden viikon loman jälkeen vielä.
Neljä päivää töitä ennen lomaa, sen nyt jaksaa vaikka päällään seisoen ;).
Muistathan säkin kuunnella itseäsi ja sun jaksamista?!
On ok olla joskus väsynyt ja sanoa se ääneen <3.
Rakkaudella,
Tiina
Facebook
Instagram
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti