Meillä alkoi loma viikko sitten, viime viikon perjantaina.
Silloin mulla ei ollut loma fiilistä yhtään. Pikemminkin "tatti otsassa" :D.
Kyllä vain, olin aivan super, super väsynyt ja ehkä myös aavistuksen tympääntynyt ajatukseen:
"vesisateessako nyt sitten ollaan vaan mökillä pari viikkoa"?
Niin paljon kun meidän mökkiä rakastankin, olisin jo niin paljon kaivannut johonkin etelän lämpöön.
En niinkään sen lämmön takia koska meillä oli tänä kesänä aivan mahtava kesä Suomessa, suorastaan kuuma intiaani kesä, vaan enemmänkin maiseman vaihdoksen takia.
Tuntui että mökin sekä kodin nurkat alkoivat jo tulla silmille ja kaipasin kunnolla vaihtelua.
Samaa aikaa kuitenkin tiesin hyvin sen että kesäkeittiötä olisi jatkettava niin kauan kun se saadaan sateelta suojaan ennen talvea.
Mulla oli ehkä semmonen "itku, potku, kiukku olo".
Tiedättekö tunteen?
Järki sanoi että mökille on mentävä ja vielä ei matkalle lähdetä, mutta tunne olisi halunnut ulkomaille.
No, kuitenkin siis viime lauantaina tultiin mökille.
Ruukin classic kattopellit tulivat ja Samu isäni kanssa ahersivat sitä mm.
Mä kirjaimellisesti "upposin" hyvän kirjan kanssa sohvannurkkaan jossa huomasin yhtäkkiä että olin tehnyt tätä samaa neljä päivää putkeen, neljä!
Toki siinä tuli muutakin tehtyä, mutta uppouduin täysin kirjan syövereihin ja siinä samassa annoin kropan levätä.
Nyt kun tätä asiaa mietin, niin se tuli selkeästi aivan todella tarpeeseen.
Kirja, (pää)mökin hiljaisuus, ainoastaan takkatuli piti ääntä ja koirat oli mun seurana koska muut, äitini, Samu ja isäni oli kesäkeittiön kimpussa tai pihalla.
Siis tämä oli sitä mitä mä oikeasti tarvitsin!
Eilen käytiin kotona sen verran yhden yön ajan, että käytiin pesemässä pari koneellista pyykkiä sekä ruokakaupassa hakemassa kaappeihin täydennystä.
Tänään tultiin mökille takaisin.
Tänään tuntui aamulla siltä, että nyt olen virkeämpi kuin moneen viikkoon. Sain hoidettua samalla kotona ollessa muutaman rästiasian jotka on odottanut muutaman viikon hoitamista.
Samu totesi mulle autossa mökille:
"Nyt vaan luet niitä kirjoja siellä sohvannurkassa vielä lisää niin sitten olet taas tosi energinen" :D.
Voi Samu, ihana <3.
Kyllähän hänkin toki huomasi mun väsymyksen ennen lomaa.
Ensimmäinen kirja on aivan juuri luettu ja toinen kirja odottaa jo lukemista.
En tiennyt olevani lukuloman tarpeessa, mutta taisinkin tosiaan olla juurikin sitä vailla.
Aikaa itselle ja joskus vaan aikaa olemiselle!
Mä olen siinä e r i t t ä i n huono!
Tässä viikon aikana kun sitä on ollut aikaa rauhoittua, sitä on tullut taas mietittyä omaa työtä ja arkea. Miten siitä saisi tehtyä semmoisen, ettei se veisi kaikkea aikaa ja energiaa.
Koska mikäänhän ei muutu, jos mitään ei muuta!
Vaikka energiaa selkeästi nyt saankin, olen varmasti hyvin pian samassa tilanteessa jos kaikki jatkuu loman jälkeen samalla tavalla.
Sitä on tullut nyt näinä päivinä mietittyä myös sitä onko mun nykyinen työ se mitä haluan aina tehdä?!
Ja nyt moni asiakkaani kuka blogiani lukee, ei huolta ja hätää, en ole lopettamassa ;).
JOTEN NO PANIK <3!!
Ehkä se on ihan normaalia silti välillä näitä miettiä?
Mikä musta tulee isona?
Mutta jotta jaksaisin omassa työssäni, jotain mun on tehtävä ilta-aikojen suhteen. En jaksa enkä halua olla niin paljon iltaisin töissä.
Oman itsensä kuuntelu on ihan äärettömän tärkeätä.
Ja se on kyllä ainakin itselle aika hitsin vaikeaa.
Tai että sen eteen tekisi jotain, eikä vaan ihmettelisi ääneen että "oon aivan poikki" kun tuntuu ettei elämässä jää aikaa muuhun kun työhön.
Täältä alamökistä, "meidän" mökistä tätä nyt kirjoittelen. Tukka nutturalla & villasukat jalassa (toki myös jalassa trikoot ja päällä neulekin ;) ). Takassa on tuli ja Samu on lämmittämässä juuri saunaa.
Tässä ja nyt on niin älyttömän hyvä olla. Tuntuu että ensimmäistä kertaa viikkoihin kello seitsemän aikaa illalla en ole valmis nukkumaan. Koska olen paljon pirteämpi.
Toin kotoota hillopurkit mukanani. Meillä on omenoita täällä ihan älyttömän paljon, joten vaikka uusi kirja mua kutsuukin lukemaan, on mulla edessä omenateatteri.
Omenapiirakkaa ja hilloja meinaan alkaa huomenna tekemään.
Toistan nyt vähän itseäni, mutta muistakaa tekin kuunnella teidän jaksamista!
Ja jos tuntuu että jokin asia ei toimi, ne harvemmin itsestään muuttuu <3.
Tiina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti