Tyhjyyden tunne & joulua

Kaikki on hyvin, mitään ei ole tapahtunut... 

Tai no todella paljonkin on tapahtunut lyhyen ajan sisään kun miettii... 

Mulla on ollut muutaman viikon ajan ihmeellinen olo.

Olen samaa aikaa ihan super onnellinen Helsinkiin ja varsinkin Käpylään muutosta, mutta jostain syystä pienessä osassa musta on ollut toisinaan "tyhjä" olo.

En osaa sitä paremmin sanoittaa tai selittää.

En vaihtaisi mihinkään tällä hetkellä asuinaluetta, kotia tai mitään muutakaan elämässä. 

Siis todella RAKASTAN Käpylää, ja tämän hetkiset tuntemukset sitä kohtaa onkin, että täältä en halua pois, päinvastoin.

Mun koti on täällä <3.

Ja mikä parhainta, Samu tuntee ihan samoin, meidän koti on täällä!! 

Eli uskon meidän viihtyvän täällä PITKÄÄN, vuosia. 

Enää en sano, että tänne me nyt jäädään loppuelämäksi, koska kuvittelin viime kodin olevan meidän loppuelämän koti. 

Mutta se tyhjyys mun sisällä. 

Uskon tietäväni mistä se johtuu. 

Kaikki on siis hyvin, erittäin hyvin. 

Mitään ei ole sattunut tms. 

Iines voi päivä päivältä paremmin leikkauksen jälkeen jne. 

Tyhjä olo siis koskee lähinnä kotia.

Ei ole ahdistusta kuusi kertaa pienemmistä neliöistä edes, mitä voisi ihan aluksi luulla.

Päinvastoin

Tämä asunto on lisäksi aivan huippu sijainnilla meidän elämää kokonaisuudessaan ajatellen.

Mitä Käpylään tulee, alue on meidän silmissä aivan mieletön. 

Siksi en usko, että täältä ihan helposti muutetaan pois, korkeintaan isompaan asuntoon joskus.

Ainakin nyt tuntuu siltä :).

Tyhjyys johtuu siis varmasti tästä keskeneräisyydestä. 

Näin uskon.

Ei edes siitä, että keittiön remontti on vielä edessä ja luulen, että se siirretään suosiolla ensi vuoteen. 

Kyllä tässä on niin paljon touhuttu nyt sekä muuton, vanhan kodin tyhjentämisen, pakkaamisen, siivouksen ym kanssa, sekä koko muuton varastoon, varastosta tänne jne, remontin, kuukauden asumisen mun vanhempien luona...

Nyt kaipaan vaan normaalia elämää.

Ja sitä sohvaa ja ruokapöytää. 

Voiko tyhjyys tulla siis niinkin "pienistä" asioista kun sohvasta ja ruokapöydästä mitä meillä ei siis vielä ole.

Mä uskon, että voi. 

Kaikki muu elämä on mallillaan, ja meidän elämä on muuttunut ihan hurjan paljon viimeisten 3kk:n aikana.

En ole kertaakaan ikävöinyt vanhaa kotia. 

En ole kertaakaan miettinyt tehtiinkö virhe talon myynnin kanssa. 

(ei tehty!!)

Kaikki tuntuu niin omalta nyt kun olla ja voi, paitsi kotona oleminen.

Koska asuntokin on useilta vuosilta entuudestaan tuttu, meille kummallekin, ja mulle vielä reilu 5v. enemmän kun Samulle.. 

Se ei johdu tästä asunnostakaan varmasti koska olemme remontoineet tämän juuri meidän näköiseksi. 

Mutta niinkin "pienet" asiat kun sohva ja ruokapöytä, kun ne puuttuu.

Meidän kodista puuttuu nyt se ns. perheen oleskelualue. 

Se on itseasiassa hyvin tärkeä osa-alue kotona!

Tultiin juuri meidän ystäväperheen luota viettämästä iltaa. 

Tämä kyläily piti toteuttaa jo viikko sitten, mutta Iineksen sairastuminen siirsi tätä. 

Tänään sitten oltiin tällä hyvällä ystäväperheellä viettämässä iltaa ja näkemässä heidän uusi, upea talo. 

Totesin ystävälleni kun oltiin siinä yhdistetyn olohuoneen ja keittiön, sekä sen keittiönpöydän äärellä istuttu tunteja ja rupateltu, niin siinähän perheet kokoontuu. 

Oli sitten oman perheen kesken tai vieraiden kanssa. 

Näinhän se menee. 

Me aikuiset höpöteltiin ja nautittiin hyvästä seurasta, ruuasta jne siinä ruokapöydän ja sohvan äärellä, samalla kun lapset leikkivät siinä vieressä. 

Se oikeastaan vahvisti mulle sitä tyhjyyden tunteen syytä. 

Olin tässä talossa toista kertaa.

Ensimmäinen kerta oli kun taloa vielä rakennettiin.

Ei se ollut mulle yhtään ns. tuttu paikka. 

Mutta se tuntui kodilta <3.

Toki heillä oli valtavan upea ja iso talo, mutta siellä me ruokapöydän ja sohvan äärellä koko kyläily vietettiin. 

Koska en pidä tästä tyhjyyden tunteesta sisälläni kotona ollessa, päätin eilen, että nyt laitetaan meille joulua kotiin.

Jospa se edes vähän helpottaisi?

Kuvissa näkyi nyt makuuhuoneen joulun sisustus ja se koostui niinkin pienistä asioista kun havukrannssista ovessa, sekä parista havuoksasta maljakossa. 

Myös kuusi laitettiin jo olohuoneeseen ja kuusen tilalta tuo tarjotinpöytä tuli nyt makuuhuoneeseen joulun ajaksi. 

Ei ne toki siihen sohva- ja ruokapöytä asiaan helpotusta tuo, mutta jospa tutut tavarat toisi enemmän sitä kodin tuntua sydämeen.

Ja se toimii. 

<3

Jos joku ihminen väittää, että ei sillä ole väliä minkälaisessa ympäristössä sitä asuu, niin mulle ainakin on. 

Tavara on tavaraa, eikä tavaraan hyvä ole liikaa kiintyä, mutta jokaisella meistä on ne omat tärkeät tavaransa. 

Yhdelle se on kitara ja toiselle onnen hattu jne.

Jokaisella meillä on kuitenkin ne tärkeät tavarat kotona, mikä meille tekee kodin. 

Lattialla istuminen ja sylissä syöminen onnistuu vaikka kuinka kauan vielä,

Siitä ei ole kyse. 

Vaan siitä, että koti tuntuu sydämessä kodilta <3.

Sohva on luvattu "jouluksi kotiin" ja ruokapöydön saa kunhan menee kauppaan ;). 

Muutto on jo itsessään aina iso muutos elämässä, mutta kun lähes koko kalusto menee uusiksi yhdellä kertaa, voi uusien odottaminen ja keskeneräisessä kodissa asuminen tuoda jopa tyhjyyden tunnetta sisälle. 

Taas olen oppinut itsestäni jotain uutta. 

Näihin tunnelmiin, 

Hyvää yötä <3.

Rakkaudella,

Tiina

Facebook

Instagram