Tätä viikonloppua odotin melko paljon.
Viikonloppu jossa ei ole ns. mitään pakollisia hoidettavia.
Ei huonekaluja etsimässä tai rautakaupoissa "pyörimistä".
Pölynimuria oli tosin kyllä tarkoitus mennä tänään vielä etsimään, mutta me päätettiin skipata se ja tehdäkin jotain "jännempää".
Päivän pakollinen ruokakauppa hoidettiin tänään Jumbossa, jossa syötiin myös lounas.
Mulla meikkipussi huusi tyhjyyttään ja sain täydennettyä ne puutteet samalla.
Ruokakaupasta matkalla kotiin Samu ehdotti, että mitäs jos tehtäisiin tänään se
"YKKÖSEN ajelu".
Ratikka-ajelusta oli siis kyse.
I h a n meidän kodin "vieressä" on 1-Ratikan päättäri ja toinen päättäri Eiran päässä.
Kuullostaa varmasti hassulta, mutta tämä oli meillä kummallakin" To do" listalla, että halutaan käydä tekemässä tämä ratikka-ajelu päästä päähän ja takaisin lähtöruutuun.
Korona ei pahemmin meitä ole liikuttanut muuten kun pakollisiin ruokakauppakäynteihin, sekä remontin ja uuden kodin vuoksi rautakauppoihin, sekä muutamiin huonekaluliikkeisiin.
Elämä on jokseenkin tuntunut välillä tylsältäkin, koska oltaisi varmasti liikuttu enemmän ilman Koronaa.
No, nyt päätettiin tehdä alkuillasta ratikka-ajelu vaikka ajatus julkisista liikennevälineistä ei nyt välttämättä se ykkös ajatus tämmöiseen Korona-aikaan olekaan.
Hyvä kun mentiin!
Ensinnäkin, saatiin istua lähes yksin tämä ajelu :).
Eipä siellä montaa ihmistä ollut pitkän ratikan penkeissä.
Ja, meillä oli tosi hauskaa!
Takaisin tullessa päätettiin vielä hypätä Sokoksen pysäkillä pois ja pyörähtää siellä kahvilla.
Stadin typy is back!
Totesin Samulle kun omenatorttua yhdessä syötiin:
"meidän pitäisi tehdä tämmöistä useammin".
Pienet asiat arjessa tekee elämästä Ihanaa!
Meillä tänään pieni - iso juttu oli ratikka-ajelu ja yhdessä jaettu omenatorttu <3.
Tämä oli paljon "jännempää" kun imurin etsintä.
Lakaisu on toiminut hyvin jo pari viikkoa, kyllä mä kestän vielä vaikka toiset pari viikkoa ilman imuria.
Sisällä itsellä on todella hyvä ja onnellinen olo.
En ole kertaakaan katunut (eikä Samu), että myytiin meidän unelmien talo ja asutaan nyt pikkuruisessa kaupunkikodissa mikä ei kuulunut vielä ennen Koronaa meidän suunnitelmiin.
Kyllä mä tänne kuulun, vaikka rakastin myös sitä maaseudun rauhallista elämää ja sitä taloa <3.
Saan pelkästään siitä niin hyvän mielen kun näen kadulla ihmisiä.
Katuvalojen ansiosta uskallan ulkoilla myös taas pimeään aikaan.
Jännitin ennen talon myymistä jos talon myyminen alkaa kaduttaa.
En kyllä usko.
Vaikka se oli meidän unelma.
Helsingissä on niin mielettömän upeita kerrostaloja, että tällä hetkellä haave on enemmänkin kerrostalon helppoudessa.
Kaikella on aikansa ja paikkansa, näin se taitaa mennä.
Odotan innolla, että pääsen tutustumaan Helsingin kauniisiin katuihin taas kunnolla, 11v. jälkeen.
Moni asia on toki ennallaan, mutta kyllä 11v.:ssa on myös paljon muuttunut.
Monta ihanaa kahvilaa sekä ruokaravintolaa haluan käydä taas kokeilemassa.
Koska en pääse nyt tekemään ystävieni kanssa kaupunkilomia ulkomaille, on meillä suunnitelmissa useita Helsinki-päiviä useamman ystäväni kanssa <3.
IHANAA iltaa <3.
Tiina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti