Herään lauantai aamuna painajaisuneen.
Unessa Iineksellä ei ole kaikki hyvin.
Nousen ylös sängystä ja Iines kipittää olohuoneesta sängystään vastaan.
Huokaisen helpotuksesta, kaikki on hyvin.
Tällä kertaa enneunelta vaikuttanut uni, olikin vaan painajainen.
Vai oliko?
Samu herää myös ja kerron tästä aivan järkyttävästä unesta.
Unessa oltiin viemässä Iinestä lääkäriin ja sanoin siinä Samulle, "maksaa mitä maksaa, Iines on saatava kuntoon".
Samu "rauhoitteli" mua, että tämä nyt näytti olevan vain perus painajainen tällä kertaa, ei enneuni.
Samu jäi keittämään kahvia kun mä puin päälle ja lähdin viemään Iinestä aamupissalle.
100m:n päästä kotitalolta huomaan, että Iineksen peräpäästä vuotaa paksua keltaista limaa taukoamatta ensimmäisen pissan jälkeen.
(anteeksi tämä ällö kuvaus!)
Tajuan saman tien,
"Ei voi olla, mutta aivan varmasti siis on, Iineksellä on kohtutulehdus".
Kierretään vaan talo ja mennään pikaisesti takas kotiin.
Hyvä, että sain oven auki kun sanoin Samulle "hätääntyneenä": Iineksellä on kohtutulehdus, juo kahvi mä soitan eläinsairaalalle..
Soitan, kerron tilanteen ja saan käskyn lähteä sinne heti.
Iines kainaloon ja menoksi.
Onneksi sairaala on alle 10 minuutin ajomatkan päästä meiltä.
Näin ajattelin.
Saataisiin nopeasti apua!
Meidän edellisen nartun, Nasun kanssa olen kokenut ja nähnyt kuinka nopeasti kohtutulehduksen tila voi edetä ja muuttua hengenvaaralliseksi.
Nasu meinasi tällöin kuolla meidän syliin, mutta hän selvisi nipin napin tilanteesta ja eli vielä monta vuotta tämän leikkauksen jälkeen.
<3.
Päästään sairaalalle.
Odotetaan yli 3h ennen kun tapahtuu yhtään mitään.
Sitten Iines haetaan meidän luota verikokeisiin ja ultrattavaksi.
Meille sanotaan, että voidaan mennä kotiin odottamaan lääkärin soittoa.
Kolmen tunnin päästä lääkäri soittaa ja kertoo, että ultrassa näkyy märkäkohtu ja Iines on leikattava päivystyspotilaana.
Tunnin päästä tulisi toinen lääkäri ja Iines valmistellaan nyt leikkaukseen ja leikataan kun toinen lääkäri saapuu.
Muutamia tunteja menisi ennen kuin saisimme puhelun, että voidaan noutaa tyttö kotiin.
Reilu neljän tunnin päästä alan soittelemaan sairaalalle ja kysyn mikä tilanne, joko voidaan lähteä Iinestä hakemaan kotiin.
Saan vastauksen, Iinestä ei ole vielä leikattu, menee yöhön ennen kuin Iines leikataan.
Iines on tässä kohtaa odottanut jo sairaalalla yli 11h:a.
Olen siinä kohtaa jo aivan turhautunut tähän odotteluun, mutta en voi muutakaan.
7.30 sunnuntaina, eli tänä aamuna saisin puhelun Iineksen noudosta.
8.10 soitan sairaalalle ja kysyn mikä tilanne kun en ole saanut puhelua.
Puhelimessa oleva ei osaa sanoa.
Kertoo, että minuun otetaan pian yhteyttä.
10 minuutin päästä lääkäri soittaa ja kertoo, että Iines on leikattu vasta aamulla.
Olen koko yön valvoneena, erittäin väsynyt, kiukkuinen, ihmeissäni, ärsyyntynyt jne.
10:ltä noudetaan Iines kotiin.
Paikanpäällä mulle kerrotaan, että Iineksen kohtu olikin ihan siisti.
Tulehdus olisikin voinut olla emättimessä, mutta hyvä kun kohtu ja munasarjat on nyt poistettu.
Saan syliini erittäin tokkuraisen kullannupun.
Apteekin kautta kotiin.
Tärisevä neiti lämpimien vällyjen väliin nukkumaan!
Siitä asti, tähän hetkeen saakka tuhina on kuulunut peiton alta.
Luin esitietoja, sairaskertomuksia ja tutkimustuloksia jossa Iineksen esitiedot ovat puoliksi aivan väärin, sekä ultran kohdalla ei luekaan märästä kohdusta mitään, toisin kun mulle puhelimessa sanottiin.
Oon jo niin kiukkuinen ja väsynyt ollut eilisestä asti, että en edes tiedä yllättikö tämä teksti edes enää mua.
Pankkitili on huomattavan paljon laihempi ja tähän rahaan olisin odottanut edes vähän parempaa palvelua.
Neiti on nyt elossa ja kotona mikä on pääasia, mutta jatkossa emme tätä sairaalaa enää IKINÄ käytä.
Tänään me otetaan koko perhe päiväunia ja hyvin rennosti kotona.
En tiedä uskallanko ääneen enää ikinä sanoa, että olen onnellinen.
AINA, ihan joka ikinen kerta käy jotain.
Rauhallista sunnuntaita kaikille.
Mä yritän nukkua mun kiukkua ja väsymystä pois!
Tiina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti