Ajatuksia seuraavasta kodista

Eilinen tekstini täytti niin viestiboxiani kuin "herätti" kysymyksiä. 


"MITEN RAASKITAAN LUOPUA KODISTAMME" ? 


Kun kotimme on myynnissä, on tämä askeleen lähempänä uusia haaveitamme.

Kuitenkaan ennen kuin nykyinen kotimme on myyty, emme ota seuraavaa askelta tulevan kotimme kannalta.

Voi olla, että tämä on "kahden viikon päästä myyty tai sitten vasta pidemmän ajan, kahden vuoden päästä".

Vasta sitten kun talomme on myyty, ryhdymme tositoimiin seuraavan kotimme löytämiseksi. 

Toki, mulla on kokoajan tietty haku Etuovelta auki kännykästäni. 

Kerroin aiemmin, että mitään varmaa visiota seuraavasta kodistamme meillä ei ole. 

Mutta sen ei tarvitse olla missään nimessä loppuelämän koti, vaan koti joka sopii meille nyt tähän hetkeen!!!

Meitä on tällä hetkellä kaksi aikuista ja yksi pieni ruttukuono, joten mahdumme vaikka pienempäänkin kotiin. 

Koti voi tarvittaessa/haluttaessa vaihtua uusien tarpeiden myötä myöhemminkin tai jos löytyy heti isompi koti missä viihdytään pidempään, sitten se on niin :). 

Koska haluamme kuitenkin olla ajanhermolla asuntomarkkinoilla, katsomme toki myynti-ilmoituksia netistä lähes päivittäin. 

Hakukriteereissämme on tietyt alueet Helsingissä.

Alueita on suunnilleen yhden käden sormien verran. 

Huoneluku mikä hakuun on asetettu on

2h-5h+k.

Asuntotyyppi taas:

Kerrostalo, Rivitalo, Paritalo sekä Omakotitalo.

Neliöitä mielellään 80-130m2, mutta voi olla pienempikin.

Esim. joku kiva pieni (kaksio) Loft-asunto tai ullakkokämppä voisi yhtä hyvin olla myös vaihtoehto, kuin omakotitalokin! 

Käpylän asunto missä asuttiin kun tavattiin Samun kanssa, mihin itse muutin 18-vuotiaana, oli 45m2 ja olen monesti vitsaillut, että mitäs jos muutettaisiin sinne takaisin?! 

Se on aivan  i h a n a,  pieni 50-luvun, kolmikerroksisen pienkerrostalon ykköstason parvekkeellinen asunto, leveine ikkunalautoineen Olympiakylässä, aivan Puu-Käpylän tuntumassa <3.

Eli mä (me) voisin ihan hyvin muuttaa myös takaisin siihen pikkuruiseen kaupunki-asuntoon.

Remontoida sen katosta lattiaan, uusia keittiön jonka puuseppä-isäni nikkaroi "mulle" 19v. sitten, vaihtaa lattian jonka Samu puolestaan laittoi 13v. sitten jne.

Eli seuraava kotimme voi olla mitä vaan kerrostalo kaksiosta aina n.130m2:seen omakotitaloon. 

Yksi kriteeri näille kaikille on, sen pitää olla yksikerroksinen! 

Uusi vai vanha talo, sekään ei ole ns. "tarkkaa".

Sijainti ja asunnon pohja on!

Vanhoissa taloissa/asunnoissa kunto voi mielellään olla tyydyttävä pinnoiltaan, koska uskon meidän kuitenkin haluavan remontoida sen omannäköiseksi. 

Piha on plussaa, mutta ns. kaupunkiasunnolta emme sitä tietenkään vaadi. 

Koska Helsingissä tontit on joka tapauksessa pieniä, ei tarvitse edes erikseen sitä sanoa, että pienempi tontti kuin mitä meillä nyt on!!! 

Mitä sisustukseen tulee, 

Samu olisi jo halunnut laittaa Kalanruotoparketin nykyiseen kotiimme muutama vuosi sitten kun uusimme nykyisen kotimme alakerran lattian. 

Silloin kuitenkin päädyttiin vaaleaan laminaattiin joka toimii ylhäällä olevan tumman vastapainoksi. 

Kalanruotoparketti olisi pitänyt muuten asentaa myös yläkertaan yhteneväisyyden vuoksi, joka olisi siinä hetkessä tullut turhan tyyriiksi. 

Mutta siis Kalanruotoparketti, leveällä, valkolakatulla lankulla olisi nyt yksi vaihtoehto, joka ehkä jopa ykkösenä vaihtoehdoista olisi mikäli lattia vaatisi uusimisen. 

Samu haaveilee myös mustasta keittiöstä seuraavaksi, mua siinä hieman hirvittää puhtaana pito, olen kuullut, että siinä näkyy KAIKKI sormenjäljet...

Mutta muuten kyllä itsekin pidän moderneista mustista keittiöistä. 

Jos huoneita olisi ns. "ylimääräisiä" , mun suurin toive olisi saada kunnon pukeutumishuone! 

Mä olen todella tarkka ikkunoista, tietyn aikakauden ikkunoita en voi sietää, joten ei saa olla montaa erikokoista, pientä ikkunaa vierekkäin yhdellä seinällä! 

Musta tai harmaa ulko-ovi olisi mieleinen mikäli talo olisi omakotitalo ja sen saisi rakennusmääräysten puitteissa vaihtaa, tässä kun Helsingissä taas ollaan tarkkoja...
Toki oven pitää istua ja sopia talon muuhunkin ilmeeseen!! 

Vuosien 1920-1980 arkkitehtuurista, tyylistä ja huoneiden kokoluokista pidän, mutta tämä ei ole nyt ratkaisevassa asemassa.

Joko mielellään selkeästi vanhempaa aikakautta tai sitten ihan uutta. 

Asunnon pohja ja sijainti on nyt tärkein!

Pidän toki myös nykypäivän modernista ja pelkistetystä arkkitehtuurista...

Muuten sisustustyyli jatkuu varmasti samantyyppisenä kuin nytkin.

Mikäli kodissa olisi pariovimahdollisuus, mallina olisi mahdollisesti musta, rautarunkoinen, lasiovillinen pariovi. 
Tai vaihtoehtona voisi olla myös sen tyyppinen väliseinä. 

Tässä pieniä haaveita ja ajatuksia seuraavasta kodista, mutta niin kauan nautitaan täällä kun ostaja löytyy. 


Nyt lähinnä toivon, että mikään huonekalu ei sano itseään irti, sillä enää en haluaisi näihin huonemittoihin ostaa mitään uutta. 
Edessä on kuitenkin varmasti osan kalusteiden luopumista. 


Vielä loppuun vastaus siihen miten raaskin/raaskitaan luopua tästä? 


Tämä talo on edustanut kaikkea sitä unelmaa ja paljon enemmänkin mistä haaveiltiin reilu 10v. sitten. 

Täällä on kaikki se mitä haluttiin, 
Iso piha, autotalli ja huoneita lapsille... 

Elämä ei kuitenkaan mennyt niinkuin haaveilimme ja elämässä on haasteita (mun sairastuminen) mihin ei 10v. sitten ikinä osattu varautua. 
Iso talo ja piha vaatii oman työnsä ja musta ei ole enää hoitamaan tätä pihaa. Talo nyt menisikin. 
Mutta nyt pihan hoitaminen on jäänyt kokonaan Samun vastuulle. 
Ollaan kummatkin paljasjalkaisia stadilaisia ja vaikka rakastetaankin tätä maalaiselämää koko sydämiemme pohjasta, haluamme nyt jotain helpompaa.
Missä mun ei tarvitse miettiä jaksaako käteni. 

Suurin osa ystävistämme, työmme, sekä perheeni ovat Helsingissä, eiköhän me asetuta sinne helposti takaisin. 

En voi väittää ettenkö olisi miettinyt toisinaan, 
"Mitäs jos tästä luopuminen alkaakin kaduttaa" ? 

Nämä ovat loppupeleissä vaan seiniä. 
Ei neliöt meitä onnelliseksi tee, vaikka rakastammekin näitä neliöitä. 
Olemme varmasti yhtä onnellisia asumme me sitten vaikka pienessä yksiössä. 


Nyt on aika antaa tämä jollekin uudelle perheelle kuka rakastuu tähän yhtä paljon kuin mekin aikoinaan. 



<3

Tiina