Iineksen viikko

Hyvää iltaa <3.

Ihan ensimmäisenä haluan kiittää teitä, valtavasta määrästä osanottoja ja tuestanne,

NÖYRÄ KIITOS <3.

Meillä on ensimmäinen viikko takana pienemmällä perhekoolla, kolmistaan!

Viikko on tuonut paljon erilaisia ja uusia tuntemuksia, ilosta suruun ja kaikkea siltä väliltä.

Vieläkään en pysty puhumaan Rasmuksen poismenosta ilman kyyneleitä, mutta isompaa itkua pystyn (ehkä) jo vähän välttämään.

Ikävä ja itku tulee vieläkin toisinaan Pontuksen vuoksi, joten kyllä tiedän, että tässä kipeitä hetkiä vielä edessä on. Aikaa on kulunut kuitenkin vasta niin vähän, joten osaan olla tässä asiassa myös hyvin armollinen itselleni.

Itku ei ole pelkästään liittynyt Rasmukseen vaan myös Iinekseen.

Eikä edes pelkästään siihen, että Iines on ollut valtavan masentuneen oloinen, vaan kuulkaa siihen, että ollaan jouduttu jättämään se yksin kotiin työpäivän ajaksi.

Kahtena ensimmäisenä päivänä mä saatoin hieman itkeä sitä, että se jäi yksin kotiin hyvin surullisen näköisenä.

Mä varmaan olin kuin lasta päiväkotiin ensimmäistä kertaa jättävä äiti, miettien miten tämä päivän nyt pärjää.

Hassua ehkä...

Mutta mä olen aina näyttänyt tunteeni ulos, on ne sitten onnen tai surunkyyneleitä, silmät kostuu mulla suhteellisen helposti.

Nyt on kuitenkin "päiväkoti-itkultakin" menty eteenpäin :).

Viimeiset kaksi päivää on ollut jo selkeästi Iineksellä helpompaa.

Eilen käytiin vanhemmillani jossa Iines pääsi leikkimään parhaan karvakamunsa Aidan kanssa.

Myönnän, tippa taisi tulla linssiin kun näin kuinka innoissaan ja iloinen Iines oli Aidan tavatessaan.

Koska neidille ei maistunyt myöskään ruoka moneen päivään, ostettiin uutta ruokaa ja alettiin sekoittamaan sitä pieni määrä vanha ruuan sekaan.

Tämä konsti auttoi ja nyt neiti syö taas, mikä helpotus <3.

Toki käytiin ostamassa myös muutamat uudet lelut neidille, koska niitä rakastaa ja on aina innoissaan uusista leluista.

Koitetaan tehdä kaikkemme, ettei Iines masennu enempää tästä muutoksesta.

Se on kuitenkin nyt ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen ainut koira perheessä.

Iineksen 6-vuotis synttäreitä "vietettiin" viime viikon lauantaina, mutta ne jäi "juhlimatta" Rasmuksen tilanteen takia.

Normaalisti ne ovat saaneet jonkun herkku(kakun)ruuan synttäreillä..

Iines ei ole ainut kenestä tämä tilanne on todella uusi.

En muista koska meillä olisi ollut näin rauhallista ja hiljaista.

Iines leikkii korkeintaan leluillaan, mutta kaikki se "riehuminen" puuttuu.

Ja se "varjo" kuka seurasi mua kaikkialle...

...noniin ja aukesihan ne kyynelkavat :( ...

Koti on tuntunut jotenkin samaa aikaa oudolta sekä tyhjältä, ja siltä, että halusin jotain uudistusta siihen.

Ilman uuden hankkimista!!!

Eli päätin muuttaa hieman tavaroiden paikkoja ja ennen olohuoneessa ollut maalaamani taulu, sekä ruokailutilan Happy Postersin Hattutaulu vaihtoivat päittäin paikkaa.

Tämä sai näihin huoneisiin uuden tunnelman.

Mitäs sanotte, eikö toimi näinkin päin :) ?

Lisäksi toin yläkerran aulasta valkoisen maton työhuoneeseen.

Pieniä, mutta näkyviä muutoksia!

Kai se on aina pieni "kriisin" paikka kun jotain tämmöistä isoa tapahtuu ja jollain tavalla se sitten meissä näkyy?

Marraskuu on jo pian ovella ja mä ostin jo joulukuuta varten kalenteritarpeita.

Olen lähes joka vuosi tehnyt Samulle joulukalenterin ja tänä vuonna teen hieman erilaisen.

Palaan siihen ihan omassa jutussaan piakkoin :).

Mietin jopa tänään kuusijuttuja, että jos laittaisi tänä vuonna vaan yhden kuusen, mutta katsotaan.

Meillä sauna on lämpiämässä ja takassa tuli, Samu soittaa taustalla pianoa.

Yritin houkutella, että oltais lähdetty leffaan vielä illalla, mutta se taitaa jäädä toiselle illalle.

Ihanaa iltaa <3.

Rakkaudella, 

Tiina