keskiviikko 5. marraskuuta 2025

Yksi aamiainen ja sushia

 























Syyskuussa kun haavaepisodia oli kestänyt vasta(!) pari viikkoa, alettiin olla Samun kanssa jo aivan loman tarpeessa. Naikkarin päivystyksessä olimme niin usein ja paljon, että monesti saatoimme esim. 9h:n odottelun aikana selata vaan Kreikan matkoja. Haaveilu auttoi aina vähän joissain tilanteissa.

Kysyin tällöin lääkäriltä mihin meidän kannattaa varautua tämän parantumisen kanssa, kauan aikaa tämä maximissaan voisi viedä, pääsisimmekö me lokakuussa vielä matkustamaan?
Lääkäri vastasi: " No vaikeat haavaepisodit voi viedä kuukauden".

VOI KUN OLISI KUUKAUSI RIITTÄNYTKIN, nyt jo 11 viikkoa takana ja sektiohaavani on viime viikon perjantaina avattu kokonaan kymmenennessä leikkauksessa ja haava on myös kokonaan nyt auki...

Ei ihan kuukausi riittänyt, eikä kaksikaan...


Mutta tuossa hetkessä toivoimme näin ja matkoja sillä silmällä selasimme, että jos vaan mahdollista, niin semmoinen varmasti tulisi kaikille tarpeeseen tämän jälkeen.

No, enpä ole kunnossa, mutta myös tämä haavaepisodi on tullut niin kalliiksi ettei todella tarvitse nyt Kreikan matkoja katsella ja lomakausikin matkojen suhteen alkaa olla ohi.


Kreikan matkan haaveilu muuttui päivä Tukholmassa risteilyyn. Jos vaikka Ruotsissa asuva isosiskoni perhe pääsisi meitä Tukholmaan moikkaamaan? 
Jos edes risteilylle pääsisimme?
No, koska tilanne on edelleen niin epävakaa, sai risteily haaveetkin jäädä.


Sitten aloin olla jo hetken niin "loppu ja epätoivoinen" että sanoin, "lähdetään nyt edes yhdeksi yöksi vaikka Tampereelle, kunhan johonkin lähdetään".
Kai mä olin niin väsynyt ja loppu henkisesti toisinaan, että tuntui siltä että on pakko päästä johonkin! 
Pakenemaan todellisuutta vai hakemaan maisemanvaihdosta? Jotain muuta ajateltavaa ja piristystä. Sitä mieli tarvitsisi!

No eipä tässä tarvitse edes Tampereelle lähteä. Mitään "matkaa" ei voida varmasti koko loppuvuodelle suunnitella.


Joten pitää välillä yrittää luoda kotiin "hotelliaamiaisia" ja pientä luxusta arkeen. Olkoot se sitten vaikka sushit tms.


Ei päästy Kreikkaan oliivi- ja sitruspuiden alle aurinkoon, mutta ihaillaan omia oliivi- ja sitruspuita. Melkein sama asia ;).


En olisi kyllä ikinä sektiopäivän aamuna elokuussa voinut kuvitella, että olen vielä marraskuussa huonommassa kunnossa kuin mitä sektion jälkeen ollaan.


Tämä on itselleni parasta terapiaa päästä sanoittamaan näitä tunteita ulos. 
Ja kyllä mulle on tarjottu ihan oikeaa terapiaakin tämän käsittelyyn ja ensi viikolla on meille kotiin tulosssa ensimmäisen kerran mulle "terapeutti" kotiin ja alan käsittelemään asiaa myös hänen kanssaan!


Mutta ihan jo tämä kirjoittaminen on itselle hyvää terapiaa! Ja saada sanottua ulos mitä kaikkia ajatuksia ja tunteita nämä viikot ovat pitäneet sisällään!







Tiina







Facebook
Instagram

























Ei kommentteja:

Lähetä kommentti