Stadin silakkamarkkinat oli tänä vuonna 5.-11.10 Helsingin kauppatorilla.
Silakkamarkkinat ovat mulle "melkein yhtä tärkeä kuin jouluaatto", perinne ihan lapsuudesta asti. Jokavuotinen perinne jonka myös omille lapsilleni haluan opettaa.
Olin päässyt sairaalasta muistaakseni vasta pari päivää ennen tätä ja täytettiin housuni alavatsan kohdalta kaikenmaailman sidoksilla ym, olisiko yksi käsipyyhekin sinne taiteltu siltä varalta että vatsastani taas "litra" kudosnestettä suihkuaa kesken markkinoiden. Eli elämäni on hyvin "epävakaata" tämän haavatilanteen takia ja ikinä ei tiedä milloin "pommi räjähtää".
Olen poistunut kotoota varmaan viisi kertaa muualle kuin sairaalaan näiden 11 viikon aikana. Melko surullista, mutta niin se nyt vaan on ollut tilanteiden pakosta. Ei ole kauheasti tehnyt mieli lähteä letkujen kanssa ja riskin, että saadaan kudosneste show kesken kaiken ihmisten nähden.
Kerran siis silakkamarkkinoille halusin lähteä enkä antaa tämän painajaisen pilata myös tätä tärkeää jokavuotista perinnettä, niin piti laittaa semmoiset fyllit mun vatsalle, ettei ne heti pettäisi.
Vanhempani olivat täälläkin meidän mukana.
Käytiin herkuttelemassa muikuilla ja belgialaisella vohvelilla torikahvilassa.
Leona oli kaupungilla super innoissaan. Voi sitä riemua kun hän näki ratikoita, meren, laivoja jne. Hän oli aivan riemua täynnä ja pillimehu ja vohveli taisi kruunata hänen markkinat <3.
Ja niinkuin hymystäni kuvissa näkee, olin todella onnellinen tuossa hetkessä kun sain olla kotona perheeni kanssa. Hyvä muistutus siitä, että hymy saattaa kätkeä sisäänsä silti vaikka minkä painajaisen mitä ihminen parhaillaan läpi käy. Se ei aina näy ulospäin!
Mutta meillä oli ihana pieni kaupunkiretki joka piristi ja antoi voimaa jaksaa kaiken keskellä.
Tiina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti