Välillä pitää mennä kauas nähdäkseen lähelle!
Ja nähtävästi myös välillä joku asia meneekin positiivisella tavalla toisin kun oli itse ajatellut!
Elämä on matka, näin itse ajattelen.
Matkan varrella tapahtuu PALJON asioita, ihania, sekä ikäviä.
Jokainen asia oli se sitten positiivinen tai negatiivinen, toivonmukaan myös kasvattaa meitä ihmisinä.
Uskon vahvasti, että toisilla asioilla on tarkoitus kasvattaa ja näyttää meille asioita.
Elämämme aikana kohtaamme paljon ihmisiä joista osa on vaan ohikulkumatkalla ja toiset taas kulkee vierellä koko loppuelämän ajan.
Uskon myös, että toiset ihmiset tai asiat, elämänkokemukset, ovat elämässämme opettamassa ns. meille jotain.
Nämä voivat useimmiten vielä sillä hetkellä tuntua ikäviltäkin asioilta, mutta myöhemmin saatamme tajuta, että se opettekin tai näytti jotain asioita, mitä sillä hetkellä ei osannut ajatella.
Mihin oikein pyrin tällä tekstillä?
Mitä yritän sanoa?
Tässä eilen illalla (lauantai-iltana) olimme Iineksen kanssa iltalenkille n. klo:22.00 aikaan.
Puu-Käpylän kaduilla oli hyvin hiljaista <3.
Pihavalot loistivat illan pimeydessä ja monessa ikkunassa loisti talon sisäpuolella upea aito joulukuusi valoineen ja koristeineen.
Iineksen "lukiessa" iltapostejaan puhuttiin Samun kanssa miten ihanalla alueella asummekaan.
Miten kauniiden talojen ympäröimänä me saadaan asua.
Ja miten Rauhallista täällä on, olemmehan kuitenkin näinkin lähellä Helsingin keskustaa.
Kuitenkin asumme i h a n kuin jossain vanhassa, omassa pienessä kaupungissa jossa aika on pysähtynyt.
Puhuimme siitä, että miten keväällä-kesällä vielä etsimme uutta kotia kissojen ja koirien kanssa aivan eri alueilta.
Olimme suunnitelleet seuraavaa kotia aivan muualle ja muuhun asumismuotoon kun kerrostaloon!
Oikeastaan se oli Korona joka säikäytti mut keväällä ja alkoi miettimään
"mitäs jos me muutettaisiinkin Käpylään, väliaikaisesti vain. Siksi aikaa, että löydämme rauhassa sen uuden kodin".
Näinhän me ajateltiin niinkuin muistatte varmasti edellisistä teksteistä.
Nyt reilu 2kk:n jälkeen meistä tuntuu siltä, että me ei haluta enää täältä pois.
Niinkuin olen aiemminkin jossain tekstissä kertonut.
Tämä ihan tosissaan tuntuu niin meidän alueelta.
Niin hassua kun se onkin.
Tämähän on meille kummallekin tuttua aluetta entuudestaan.
Miten me ei keväällä mietitty tätä aluetta edes vaihtoehtona, kun nyt ei haluttaisi asua missään muualla kun täällä?!
Meillä on kerinnyt näiden kahden kk:n aikana muodostumaan jo pieni haavekin tulevaisuudelle ja tulevaisuuden kodille.
Mutta se on vasta haave takaraivolla, jonka toteuttamiseen ei ole mitään kiirettä.
Se on haave joka toki saattaa vielä muuttaa muotoaan tai sitten vahvistua, ken tietää, aika näyttää!
Multa kysytään edelleen välillä,
"Eikö sua tai teitä oikeasti ole yhtään kaduttanut teidän upean talon myynti tai ettekö oikeasti ole ikävöinyt sitä kertaakaan"??
Hyvin epäröiden kysytty!!
Ihan puhtaasti, rehellisesti, ei kertaakaan.
Sitä en laske mukaan, että parin minuutin ajan tossa pari viikkoa sitten kun Facebook muistutti vanhoja joulukuvia vuodelta 2017, siinä hetkessä näytin ne kuvat Samulle ja sanoin, että
"Kato miten upea koti meillä oli".
Sitähän se oli, mutta ei silti tullut ikävä sitä ihanaa kotia <3.
Sillä ihanalla kodilla on nyt uusi ihana perhe asumassa sitä ja pitämässä siitä huolen <3.
Sitten taas toinen ihan eri näkökulma meidän muuttoon.
Yksi tuttuni kertoi meidän muuton ja "Downshiftauksen" innostaneen heitä niin paljon, että he olivat alkaneet miettimään oman talonsa myymistä ja muuttamista helpompaan ja edullisempaan asumismuotoon.
Nänkin päin osa ihmisistä on taas nähnyt tämän asian!
Tämän henkilön mielestä meidän muutto oli vaan positiivinen asia.
Ja sitä se on todella ollut meille itsellekin!
Tämän kodin oli tarkoitus olla vain asunto meille hetkeksi aikaa, siksi aikaa kun löytäisimme uuden kodin.
Emme kuitenkaan ole enää useisiin kuukausiin etsineet meille uutta kotia.
Asunnon etsintä on toistaiseksi lopetettu.
Ei me haluta täältä nyt pois minnekään.
Se etuoven haku mikä meillä oli yli vuoden auki kummallakin kännykässä, se on suljettu jo aika päiviä sitten.
Silmät pidämme auki kyllä nyt tämän meidän haaveen osalta, mutta vaikka tämmöinen haaveasunto tulisi myyntiin vasta vaikka esim. kolmen tai neljän vuoden päästä, se olisi meille ok tällä hetkellä.
Vaikka musta tuntuu monesti, että meillä on nykyään aina sotkuista :D, kun olen tottunut aikaisempiin vuosiin verrattuna niin isoihin tiloihin, sekä säilytysratkaisuihin ja nyt tuntuu, että kaikki kaapit tursuaa ja pöydän päälliset ja tasot ovat täynnä.
Se ei kuitenkaan nyt haittaa niin, että haluaisimme nopeasti isomman kodin.
Ollaan jopa puhuttu siitä, että jos meidän perhe kasvaisi lähivuosina, kyllä me tässä mahduttaisi "vauva vuodetkin" asumaan.
Sehän olisi vain järjestelykysymys.
Ei toki olisi tiloja mitä esim. edellisessä kodissa oli, mutta kyllä me tässä pärjättäisiin.
Me ei koeta, että asumisen puolesta meidän elämästä puuttuisi tällä hetkellä yhtään mitään!
Ei me koeta, että 300m2:tä olisi tehnyt meitä yhtään onnellisemmaksi kuin nykyiset 45m2:tä!
Mä luulin tietäväni ennen meidän muuttoa, että mitä tulen ikävöimään ja kaipaamaan tässä kodissa - kodinhoitohuonetta.
Itseasiassa olin hyvinkin väärässä.
En ole kaivannut sitä kertaakaan.
Meidän pyykkitupa toimii paremmin kun meidän vanha kodinhoitohuone.
Enpä olisi uskonut tätä, mutta näin se on.
Ei enää ollenkaan kotona sitä pyykkirumbaa ja kuivaustelineitä päivittäin.
Nyt pyykit on hoidettu alusta asti kerran viikossa sunnuntaisin.
Kahdessa tunnissa on pyöritetty 4 koneellista ja saatu ne jopa kuivaksi siinä samassa erittäin tehokkaan kuivaushuoneen tai kuivausrummun ansiosta.
Jos jotain pitäisi keksiä mitä olen kaivannut, on se tasotilaa keittiöön, sekä kunnon työpistettä.
Mutta haluaisinko Helsingin, Käpylän hinnoilla maksaa vain työhuoneesta yhden huoneen enemmän?
Missä olisi kunnon tila työpöydälle, luultavasti en!
Lastenhuone olisi eri!
Mutta vain työpöytää varten, tuskin.
Downshiftaus ei ollut mitenkään ennalta suunniteltu.
Mutta kyllähän tämä ihan kivalta tuntuu maksaa huomattavan paljon pienempiä kuluja kuin ennen.
Puhumattakaan kun kaikki on nyt niin helppoa kodin hoitamisen suhteen.
Ikkunasta voit katsoa kun talonmies "Pikkarainen" lakaisee katuja ym.
Ollaan toki jouduttu nyt tekemään useampia uusia hankintoja kotiin koska vanhoja liian suuria kalusteita tänne jouduttiin vastaavasti myymään.
Mutta kun hankinnat ovat kohta puolin tehty, pystyy sitä myöskin säästämään eri tavalla kun ennen kun kulut ovat nyt eri luokkaa.
Tämä asunto ei varmasti ole loppuelämän koti, mutta varmasti kotimme pidempään kun aluksi ajattelimme.
Se miten päädyttiin takas Käpylään, ehkä sen oli tarkoitus mennäkin niin.
Emme sitä vaan itse tajunneet ennenkun tänne "väliaikaisesti" päätimme muuttaa.
Täällä tuntuu kodilta <3.
Täällä me halutaan asua ja nauttia elämästä!
Tiina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti