Pääsitte nyt muutamien kuvien muodossa mun kampaamolle, sieltä en olekaan ennen kuvia teille näyttänyt.
Koska vietän niin paljon aikaa nykyään töissä ja otin eilen siellä muutamia kuvia kun laitoin joulua esille, mietin, että mähän voisin teille näyttää jotain uutta, muutakin kuin kuvia aina meiltä kotoota :).
Siispä tämän jutun kuvat nyt mun työpaikalta <3.
Kuulen nykyään aika usein kysymyksen, ihan läheisiltä tutuiltanikin,
"mitä mulle kuuluu"?
Syy tähän on osittain ehkä myös se omassa henkilökohtaisessa elämässä, että viimeiseen pariin vuoteen en ole edes henkilökohtaista facebookiani päivitellyt niinkuin aiempina vuosina.
Silloin kun olin kotosalla muutaman vuoden käsien takia, tuli jo ihan ylimääräisen ajan takia päiviteltyä mm. sitä omaa facebookia enemmän.
Nykyään se mikä oikeastaan enää päivittyy on tämä blogi, blogin facebook- sekä istagram-sivut, onhan siinäkin ;).
Kun mietin viimeistä paria vuotta, on elämässäni tapahtunut terveyden puolella isojakin muutoksia.
Muutoksia mitä en vielä reilu pari vuotta sitten olisi osannut edes kuvitellakaan.
Pikkuhiljaa, ensin viikko viikolta, sitten kuukaus kuukaudelta ja nyt voin jo kohta puhua vuosi vuodelta ovat käteni olleet huomattavan paljon vahvemmat.
Kivuttomat ei, mutta kivuttomammat ja vahvemmat kyllä.
Ei tässä helpolla silti ole terveyden puolella päästy vaikka kädet nyt ovatkin olleet paremmat mitä ne about viiteen vuoteen oli ennen mun töihin paluuta.
Ei mua silti helpolla ole päästetty vaikka kädet paremmat ovatkin olleet.
On tässä taas keräilty syksyllä niitä "Arabian kannuja", eli siis uusia diagnooseja.
Meinasi alkuun usko loppua, mutta nyt ajatukseen on tottunut ja uutta, loppuelämän lääkitystäkin on takana kohta neljä viikkoa.
Sain yhden viikon sisällä, tarkalleenottaen kolmen päivän sisällä tietää, että mulla on vähintään 15 sappikiveä, kilpirauhasen vajaatoiminta ja ylisuurentunut kilpirauhanen, eli struuma.
Tiedättekö, ei tunnu oikein enää miltään kuulla näitä.
En ole vielä edes vatsan -/ suoliston tähystykseen päässyt, joten mitäköhän sieltä vielä selviää, Ou Mai!
:D
Mutta tosiaan, ei tunnu enää juurikaan miltään, olen asian kanssa itseasiassa enemmänkin helpottunut, koska olin tätä Struuma asiaa sekä kilpirauhasta epäillyt itse jo parikymppisestä asti (eli todella kauan) ja hakeuduinkin Suomen yhden parhaimman Endogrinologin vastaanotolle syksyllä koska en vaan uskonut omaa lääkäriäni, ettei mulla olisi kilpparin kanssa jotain pielessä, sekä sitä struumaa.
Nyt voin taas jälleen todeta, että onneksi luotin mun intuiitioon!
Sain meinaan tietää, että jo v. 2017 otetuissa (kunnallisen) labroissa, tämä kilppari on näkynyt.
Älkää kysykö miten tämä on mahdollista, salama voi iskeä monta kertaa samaan puuhun, sen mä kyllä tiedän ;).
Lauantaina tulee neljä viikkoa täyteen uuden, loppuelämän lääkkeen kanssa ja olo on jo nyt aivan eri.
Toivon, että moni asia muuttuu tämän lääkkeen myötä, myös struuman pieneneminen, jotta sitä ei tarvitsisi leikkauksella poistaa.
Niinkuin olen aiemminkin todennut,
"toiset kerää Arabian kannuja ja toiset diagnooseja" ;).
Ei näissä kuulkaa auta kuin mennä eteenpäin positiivisella mielellä kaikesta huolimatta.
Sään viiletessä mun kaikki vatsaongelmat katosivat taas kuin tuhkatuuleen, joten sillä rintamalla menee tällä hetkellä todella hyvin.
Myös ne ihottumat mitkä tulivat alkuvuonna samaa aikaa kun suoliston ongelmat pahenivat, lähtivät nyt kokonaan. Ne olivat kokonaan poissa vain kaksi viikkoa sen jälkeen kun mun suolisto oli tehnyt kuin ihmeparantumisen.
Nyt tiedän 100%, että ne johtuivat suolistosta.
Mitä tähän asiaan tulee, olen kuullut, että moni suoliston ongelmista kärsivä, kärsii nimenomaan lämpimään aikaan pahiten.
Nyt toivon, että tämä jäi ainoaksi kevääksi-kesäksi kun suolistoni kanssa oli mitä oli.
Se olikin hurjin puoli vuotta sen kanssa mitä koskaan kohta 37 vuoden aikana on ollut.
Eli voisi siis sanoa, että täällä on kaikki aivan mahtavasti!
Mitä nyt näitä "pieniä :D" kremppoja aina välillä.
Ei pääse lähtemään mopo ihan käsistä, siitä osaa joku luontoäiti pitää huolen mun kohdalla ;).
Mulla loppuvuoden kalenteri alkaa olemaan jokaiselta osalta aika täynnä.
Töitä ja pieniä lomia on edessä.
Neljän päivän Rooman matka ihan huippu seurassa, ystäväni Karoliinan kanssa on ensin edessä, sitä on kuulkaa odotettu keväästä asti.
Olin itseasiassa ystäväni Helin kanssa juuri keväällä Amsterdamissa kun Karoliina laittoi sinne mulle viestiä,
"Nyt olisi hyvä tarjous Finnairilla Roomaan, varaanko"?
Oltiin Karoliinan kanssa viime joulukuussa Pariisin matkalla puhuttu -/ haaveiltu, jos seuraavana jouluna päästäis Roomaan.
No päästäänhän me, ihan huippua <3.
Muita lomia tänä vuonna en olekaan pitänyt kuin sen Amsterdamin viikonloppuloman, jos sitä nyt lomaksi voi kutsua ;).
Jouluna pidän kuitenkin sitten lomaa muutenkin :).
Tosiaan joulukuu lähenee hurjaa vauhtia ja ajattelin jos ensi viikolla kaivaisin varastosta havukranssit esille, tuttuun tapaan työhuoneen parioviin, ulko-oveen, sekä ruokailutilan korkealle seinälle.
Itse joulukuusi saa vielä odottaa ja pähkäilenkin laitanko tänä vuonna vain yhden kuusen.
Jo monena vuonna meillä on ollut kaksi (muovi)kuusta joista toinen ylä- ja toinen alakerrassa.
Vain pari lahjaa kummilapsille on ostamatta, mutta muuten lahjojen osalta ollaan hyvissä ajoin oltu liikenteessä.
Samun kanssa ollaan harvoin ostettu toisillemme joululahjoja, vaan ollaan enemminkin sitten yhdessä mietitty mitä milloinkin tarvitsee vaikka kotiin hankkia.
Koska mä en osaa täysin olla antamatta Samulle lahjaa kuitenkaan (:D), olen tehnyt Samulle joka joulu joulukalenterin tai täyttänyt joulusukkia.
Tänä jouluna teen erilaisen kalenterin mitä ennen ja siitä laitan kuvia piakkoin.
Täältä pääset kuitenkin näkemään aikaisemman itse tekemäni joulukalenterin, sekä muita joulun DIY-ideoita :).
Tulipahan tekstiä, niinkuin sanoin, olen ollut nykyään suhteellisen kiireinen, enkä tosiaan anna yhdenkään diagnoosin häiritä liikaa mun elämää - näillä mennään mitä on annettu, parhaalla mahdollisella tavalla ;).
Kuullaan taas pian,
ihanaa iltaa,
Rakkaudella
Tiina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti