Hyvää alkanutta viikkoa :). Kaunista sellaista!
Hiirikuva oli vanha, senhän nappasin jo n. kk sitten lenkillä. Se vaan sopi niin tähän muuhun tunnelmaan - piste i:n päälle.
Tämmöstä täällä meillä on. Kauniita maalaismaisemia ja eläimiä <3.
Talvi-tunnelmaa siis niin kotipihalta kuin kotitieltä.
Olen varmasti oppinut monen monta asiaa tässä kahden vuoden aikana. Sen jälkeen kun sairastumisen takia jouduin jäädä kotiin. Yksi ja ehkä voisiko sanoa tärkein asia on ollut oppia pysähtymään.
Nykyään osaan pysähtyä, jäädä ihastelemaan mm. maisemia, nojailla vaan kaikessa rauhassa sillalla ja tuijottaa joelle. Huomata pienet hiirulaiset lenkillä, enkä kulkea "laput silmillä" ja katsoa vaan eteen, vaan myös sivuille ja välillä myös ylös.
En kulkea höyryveturin lailla eteenpäin, joka vuosi vaan kovempaa ja kovempaa.
Mä olin varmaan kuin "aikapommi", ikiliikkuja...
Ikiliikkuja mä varmasti aina tulen olemaan, mutta erilailla.
Kun olin töissä, pikemminkin voisi sanoa "lähes koko elämäni" mulla oli aina kiire. Työ on ollut mulle aina mielettömän tärkeä, ihan lapsesta asti.
Tässä kohtaa tulikin mieleen, että en mene tässä postauksessa nyt sen syvemmälle tähän työ asiaan. Olen itseasiassa tehnyt jo kauan aikaa sitten kirjoituksen "Kuka minä olen". En ole vaan julkaissut sitä. Ajattelin alkuun, että haluan pitää tietyn yksityisyyden tässä bloggaamisessa :D. No, miten on mennyt niinkuin omasta mielestäni, heheh. Kokoajan olen enemmän ja enemmän alkanut "päästää" teitä lähemmäksi mua. Kertomaan kuka olen. Päästänyt todella pintaa syvemmälle.
Aluksi ajattelin, että en jaa mitään yksityisyyteeni liittyviä asioita, no se on jo menetetty :D. Tiedättekö, mä en osannut tehdä niin. Se ei olisi mua! Tämä olen minä!
Ja itseasiassa, palautteista päätellen se ei ole ollut huono asia :). Toki kaikkia ei voi, EIKÄ PIDÄKKÄÄN miellyttää.
Ihanaa on ollut huomata miten tekstini on kannustanut monia elämässä, inspiroinut monia eri asioissa jne.
Maailmassa on niin paljon niitä kauniita blogeja missä kaikki tuntuu menevän aivan täydellisesti. Elämä on helppoa tai siitä annetaan ainakin semmoinen kuva. En väheksy tai hauku niitä missään tapauksessa! En!
Mä haluan kuitenkin olla aito. Koska mä olen ihmisenä muutenkin semmoinen, todella aito.
Mun elämä ei ainakaan ole täydellistä. Siinä on todella isoja, liiankin isoja murheita kannettavana, mutta en anna niiden viedä mun persoonallisuutta tai elämäniloa :). Ikinä!
Mä elän just semmoista elämää kun mä pystyn.
Haluaisinko mä elää erilailla? Kyllä! Pienemmätkin vastoinkäymiset olisi riittänyt.
Nykyään tai sanotaanko ainakin tällä hetkellä elämää rajoittaa todella paljon monikin asia, en anna niiden kuitenkaan vaikuttaa muhun niin, että en olisi enää minä.
Mä toivon kuitenkin, että pian koittaisi se aika kun voisi taas alkaa elää sitä elämää mitä oli 7v. sitten. Oli haaveita tulevaisuudesta ja murheet oli "normi ihmisen" murheita.
Joku pitää mua varmasti pinnallisena ihmisenä, näin mulle on sanottukin suoraan.
Ja saa pitää jos haluaa.
Väitän, että ne ketkä tuntee oikeasti mut, tietää, että sisimmissäni mä olen kaikkea muuta kuin pinnallinen. On aivan eri tykätä kauniista asioista ja olla esteetikko kuin, että olisi sisältä pinnallinen.
Olikohan tämä nyt ihan ymmärrettävissä mitä hain :)?
Teistä suurimmalle osalle olen täysin vieras ihminen. Joku kenen elämää pääsette ruudulta näkemään, seuraamaan.
Silti monet teistä on selkeästi tavoittanut mun todellisen minän täysin. Sen olen huomannut viesteistä mitä olen teiltä saanut <3.
Kiitos niistä!
Ne lämmittää mun sydäntä todella paljon.
Mä elän kaaosta. Olen elänyt jo pitkään. En tiedä yhtään missä olen vuoden päästä. Ja se ei ole kiva tunne.
Ennen olin töissä. Töissä käyvä nuori ihminen. Oli elämän perusasiat hyvin.
Sen jälkeen kun jäin kotiin, maaliskuussa tulee jo 2v. Sen jälkeen mä kävin aikamoisen identiteettikriisin itseni kanssa. Noin vuosi sen jälkeen mä perustin tämän blogin (toukokuussa juhlitaan 1v. synttäreitä ;) ). Blogia olin miettinyt kyllä muutenkin jo vuosia, mutta en sitä "kuka minä olen". Sitä mä jouduin yhtäkkiä miettimään.
Ehkä mä julkaisen sen viime keväänä kirjoittamani postauksen joka on tosiaan kuukauden päivät ollut luonnoksena "pölyttymässä".
Tämän hetkisestä elämäntilaanteesta huolimatta tai voisiko sanoa, että tämän hetkistä elämäntilannetta auttaa kyllä myös nämä kauniit maisemat ja ne asiat joista mä pidän.
Mitä mä rakastan!
Uusi viikko, uudet kujeet :).
Täällä pitäis alkaa päättämään mikä lattia tulee, työhuoneen lattiaa aletaan toivonmukaan pian jo laittamaan ja olisi hyvä, että lattiat olisi niinkuin jo melkein täällä :D.
Näihin kuviin ja tunnelmiin!
Iloista alkanutta viikkoa!
Tiinamaria
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti