Keskiviikkona 27.8 klo:8.55 syntyi maailmaan aivan täydellinen pieni poikamme.
Pituutta hänellä oli 50cm ja painoa 3724g. Viikkoja meillä oli kasassa 38, eli vain pari viikkoa etuajassa tehtiin suunniteltu sektio.
Vaikka hän 50cm olikin, hukkui hän vielä 50cm:n vaatteisiin ja päällä hänellä on kuvissa 44cm:n vaatteet <3.
Ja katsokaa mitkä hiukset! Hän on kuin Leona syntyessään, yhtä tummahiuksinen!
Kaikki meni niin hyvin kuin voi mennä sektiossa ja siitä jäi tällä kertaa niin erilainen ja hyvä fiilis. Kokonaisuutena tämä raskaus oli niin "normaali" mitä edellisiin vertaa, vaikka mua riskiraskautena pidettiinkin ja seurattiin läpi raskauden.
Vauvalla ja minulla on kaikki hyvin. Sektiosta toipuminen on lähtenyt hyvin käyntiin. Olin jo 9h:n päästä sektiosta jaloillani. Toki pitkä toipuminen on vielä edessä, mutta hyvä suunta on jo nyt.
Myös maito on noussut mulla paremmin mitä tässä kohtaa odotetaan mikä on hieno juttu. Tämä pikku ukkeli meinaan osasi heti imeä ja viihtyy tissillä toisinsanoen hyvin.
Hän täytti tänä aamuna kaksi päivää ja painoi tänä aamuna 3450g, syntymäpäino kun aina vähän tippuu, mutta ei liikaa prosentuaalisesti onneksi ole tippunut.
Mahdollisesti pääsemme vielä tänään kotiin.
Selvitellään vielä tiputetaanko muhun kohta rautaa kun oma hemoglobiinini taas romahti ja vauvalta otetaan mahdollisesti vielä varuiksi bilirubini labrat kun hän on vähän punakka.
Mutta meillä on kaikki täällä siis oikein hyvin!
Vanhempani ovat asuneet meillä keskiviikko aamusta asti ja eilen Samu haki Leonan, mummin ja papan meitä katsomaan.
Leona oli niin suloinen nähdessään pikkuveljen ettei sanat riitä kertomaan. Vähän häntä kuitenkin jännitti kun syliin pikkuveljen sai ja halusi pian itse isin syliin takaisin <3.
Ihan kauhea ikävä tuli Leonaa kun he lähtivät kotiin, ja en kyyneliltä säästynyt kun ovi meni kiinni. Leona itse ei onneksi alkanut itkemään vaikka ovella sanoikin "Äiti tulee mukaan kotiin", vaan lähti iloisena mummin ja papan kanssa viettämään vielä laatuaikaa meille.
Tämä on meille ensimmäinen kerta kun ollaan öitä ilman Leonaa, mutta nähtävästi tämä oli meille vanhemmille kovempi pala kuin Leonalle. Ja toki kun hän saa vielä kotona olla tuttujen ja turvallisten aikuisten kanssa, on meidän helpompi silti olla Samun kanssa yhdessä täällä sairaalassa vauvan kanssa.
Toivonmukaan vauvan bilirubiniarvot eivät ole nousseet ja päästäisiin silti tänään kotiin <3.
Onni ja kiitollisuus on kyllä niin suurin tunne nyt, rakkautta unohtamatta <3.
Tiina
Facebook
Instagram
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti