MIKSI

 Meidän Linnean kuolemasta tulee tulevana sunnuntaina yhdeksän viikkoa. Vielä yhdeksän viikkoa sitten torstaina olin eri ihminen kun nyt. Tänään. Linnean synnytyksen ja kuoleman jälkeen. Tämä tunnetila olikin ihan uusi maailma johon jouduin. Maailma jossa oli jo ennen minua lukuisia ihmisiä. Mistä vasta nyt tiedän. Tiesin ennen meidän kirpun syntymää ja kuolemaa muutamia läheisiä tuttuja kenelle oli käynyt samoin. Ketkä olivat myös haudanneet vauvansa. Silti tästä puhutaan mielestäni aivan liian vähän. Pidin näitä läheisiäni aiemmin vain harvinaisina tapauksina, mutta eiväthän he olleet sitä alkuunkaan. 

Suomessa syntyy ja kuolee päivittäin aivan liikaa vauvoja. Ja silti kun se omalle kohdalle osui, tuntui että me ollaan ainoat kenelle kävi näin huono tuuri. 

Mä olen päättänyt puhua tästä avoimesti. 

Yksi ystäväni ehdotti minulle, miksi en kirjoittaisi kirjaa tästä. Mulla olisi paljon varmasti annettavaa niin Pcos:n liittyen kuin oman lapsen kuolemaan. 

Ja kyllä hän ihan oikeassa on, niin varmasti olisikin. 

Eihän sitä ikinä tiedä vaikka se päivä vielä tulisikin. 

Pcos on toinen mistä tulisi puhua enemmän ja johon meidän julkisen puolen terveydenhoidolla perus hoitajilla ja lääkäreillä olisi myös paljon petrattavaa ja opittavaa. 

Ettei aina tarvitsisi mennä erikoissairaanhoidon puolen gynekologille ennenkuin joku sua ymmärtää ja saat tarvitsemaasi apua sekä hoitoa. 

Hei, (haloo!) joka viides nainen Suomessa kärsii tästä (Pco/Pcos:ta). Olisiko aika tehdä myös meidän terveydenhuollossa asialle jotain? 

Mä olen ollut ilman ehkäisyä nyt 20v. Se on pitkä aika toivoa ja yrittää lasta. 

Välillä ollaan oltu hoidoissa, tuloksetta. 

Tammikuussa 2021 olinkin yhtäkkiä raskaana, elämäni ensimmäistä kertaa ja vielä luomuna. 

Se meni kesken viikolla 10+. 

Lokakuussa 2021 aloitettiin hoidot ja sain ovulaatiota buustaavaa lääkettä, joka luonnollisesti tehostaa munasarjojen toimintaa, joka ei ole kuitenkaan normi hormonihoito jota yleensä käytetään. Tämä lääke sopi mulle kuin nenä päähän ja ovuloin joka kuukausi ja neljännestä kuukaudesta tuli tärppi, mä olin raskaana. 

Viidennelle raskauskuukaudelle päästiin kunnes elämältä vedettiin taas matto alta. Liian aikainen synnytys ja vauva oli n. 4 viikkoa liian nuori että hänet olisi yritetty keskosena pelastamaan. 

Hautajaiset oli edessä. Sen jälkeen yritettiin päivä kerrallaan räpistellä eteenpäin. Ja ollaankin räpistelty erittäin hyvin tahdon ja rakkauden voimalla. 

Olen lukenut että monella Pcos:laisella ensimmäinen raskaus ja synnytys voi jopa "parantaa" hedelmättömyyden. 

Voisinko mä olla niin onnekas että mulle kävisi niin? 

2,5 viikkoa synnytyksestä epäilin että ovuloisin kun kärsin niin kovista ovulaatiokivuista. En kuitenkaan siinä mielentilassa lähtenyt ostamaan ovulaatio testejä.

Ajattelin, että vielä ei joka tapauksessa saada uutta vauvaa yrittää koska mulle ei oltu tehty raskauden jälkitarkastusta, eikä suoraan sanottuna seksi ollut siinä mielentilassa ylimpänä edes mielessä.

Päätin kuitenkin että "No, testataan sitten ensi kuussa varuiksi".

Ennen Linnean raskauttahan mulla oli niinkin monta kertaa kuin täysi NOLLA positiivista ovulaatiotestiä.

Edes silloin kun olin hoidoissa, ei yksikään ovulaatiotesti näyttänyt positiivista ennenkuin irrotuspiikki pistettiin. 

Eli irrotuspiikin tehtävä on irrottaa kypsynyt munarakkula jotta ovulaatio voi tapahtua. Joskus munarakkula kypsyy täysikokoiseksi mutta ei irtoa ja tällöin voidaan varuiksi käyttää irrotuspiikkiä ovulaation varmistamiseksi. 

Ja. 

Vasta sen piikin jälkeen ovulaatiotesti näytti mulla positiivista silloin.

Koska epäilin 2,5 viikkoa synnytyksen jälkeen että ovuloisin, ihan luomusti, päätettiin tosiaan että tehdään nyt varuiksi seuraavassa kuussa ovulaatio testejä. 

Ja hitsin pimpulat.

Elämäni ensimmäinen positiivinen ovulaatiotestihän se meille napsahti. 

Bingo. 

Se mahdollisuus että tästä raskautuisin, on kuitenkin erittäin pieni. 

Toki se mahdollisuus on, mutta en nyt sen varaan luottaisi. 

Ensi viikolla meillä on varattu aika sekä Naistenklinikalle jossa saadaan Linnean ruumiinavaus tulokset, musta otetut labratulokset jne., että yksityiselle lapsettomuuspolille. 

Sitten selviää oliko mussa joku tulehdus joka kaiken aiheutti tai muu mikä, vai jääkö se ikuisiksi ajoiksi tietämättä. 

Lapsettomuuspolilla on tarkoitus ns. aloittaa uudet hoidot, eli saada resepti (uskoisin että) samaan lääkkeeseen mikä viimeksi ja hoidon suunnittelu.

Lääkärihän ei vaan vielä tiedä että olenkin nyt tässä kuussa ovuloinut luomusti. 

Eli vaikuttaako se nyt jotenkin meidän hoitoihin. 

Ehdottaako / haluaako lääkäri että katsotaan nyt muutama kuukausi ihan luomusti tuleeko tärppiä ja jatkuuko luomu ovulaatio vai aloitetaanko silti sama lääke tehostamaan ovulaatiota jollain miedommalla annoksella. Sitä vähän epäilen, koska miedoin annoskoko tällä lääkkeellä oli 1 tabletti viitenä päivänä (eli yht. 5 tablettia /kk) tiettyyn kierron päiviin. Ja mä söin viimeksi vain 3 tablettia kun sillä viidellä tabletilla tuli jo liikaakin munasoluja.

Linnea sai alkunsa siis vain kolmesta tabletista ja hänellä olisi voinut olla kaksoissisko tai veli, koska munasoluja siinä kuussa oli kaksi.

Tästä syystä vähän epäilen ettei lääkäri halua aloittaa mulla mitään lääkitystä. 

Koska nyt myös epäilen että mulle ei enää suositella kaksosraskautta enää ollenkaan, tai ettei sitä riskiä enää oteta.

Varsinkaan jos tuloksista ei selviäisi mitään. Tällöin mulla saattaisi olla ns. rakenteellisesti "heikko kohtu" ja jos kohtu ei yhtä vauvaa pysynyt kiinni kuin viidenteen raskauskuukauteen asti, ei se kahta vauvaa pitäisi sisällään edes sinne asti.

Heikosta kohdusta en nyt tässä kohtaa kirjoita enempää sillä siitä emme vielä tiedä oliko se aiheuttaja mulla synnytykseen. 

Jos jotakuta kiinnostaa siitä muuten lukea vaikka henkilökohtaisista syistä lisää, kannattaa vaikka googlata "tukilanka kohtuun" niin sillä pääsee jo alkuun.

Mä tässä kohtaa toivon että meillä syypää olisi se tulehdus. Se olisi itselleni nyt se paras vaihtoehto jos joku pitää valita. 

Mä olen saanut niin valtavan määrän teiltä positiivista palautetta siitä miten rohkea olen kun uskallan kirjoittaa kaikesta näin avoimesti.

Kiitos niistä ihan hurjan paljon. Ne kaikki antaa mulle myös rohkeutta jatkossakin olla täysin oma avoin itseni.

Linnean kuolema ei saa olla turha. Jos edes tällä tapaa voin lisätä itse tietoutta, on se kullanarvoista.

Edes niissä lukuisissa neuvolasta saaduista esitteistä ja kirjasista:

 "Meille tulee vauva"

ei yhdessäkään lue esim. loppusivulla:

"Aina kaikki ei mene suunnitellusti jne jne jne".

Miksi?

Miksi kaikkialla puhutaan ja korostetaan vaan niitä ensimmäistä 12 viikkoa keskenmenon osalta?

Kiitos, olen puhunut!

Tiina

Facebook

Instagram