Kun luottamus menee

Kun luottamus menee, siinä kestää vähintään aikaa saada se takaisin, mutta mitä jos sitä ei voi vaan enää koskaan saada takaisin???

Mä haluan nyt palata mun vatsaongelmiin. 

Muutama viikko sitten kerroin ensimmäistä kertaa monia vuosia kestäneestä suolisto-ongelmistani, jotka loppuviimein veivät mut sairaalaan.

Olin tähän sairaalareissupäivään asti pärjännyt useilla wc-reissuilla, sekä vatsakivuilla.

Olin jo vuosia oppinut kuuntelemaan kehoani ja tunnistamaan helposti mikä mun vatsalle sopi ja mikä ei. 

Kunnes mikään ei enää sopinut vatsalleni. 

Tässä ei ollut enää pienintäkään logiikkaa. 

Töissä olen vuosien ajan uskaltanut lähinnä syödä proteiinipirtelöitä ja korkeintaan banaanin. 

Jotain mikä on pitänyt nälkää työpäivän ajan, on ollut syötävä. 

Mutta mitä seurasi lääkärireissusta, siitä mitä sinä iltana syömisen jälkeen tapahtui?

Mä en ole ikinä ennen pelännyt syömistä näin paljon kun nykyään :(.

Jo heti seuraavana päivänä kun sairaalasta olin päässyt kotiin pelkäsin syödä. 

"MITÄ JOS SAMA TAPAHTUU UUSIKSI"?

Joka ikinen päivä. 

On se sitten töissä se proteiinipirtelö tai banaani tai kotona kana & parsakaali, kasvissosekeitto, salaatti, tai jokin muu mitä arkena jatkuvasti syön.

Tai se "muu" ruoka mitä saatan max kerran viikkoon syödä.

On se sitten esim. gluteeniton makaronilaatikko, lohikeitto, eiliset ravut paahtoleivän ja viinin kera jne.

Nyt joka ikinen kerta kun syön, pelkään, että mitä jos joudun taas sairaalaan ja joudun kertomaan, että

"mä söin vaan kalakeittoa"

Tai 

"mä söin rapuja, ja join lasin viiniä siinä samassa".

Pahinta tässä on se, että mä en usko, että voin saada enää ikinä luottamusta "takaisin" mun suolistoon.

Syy tähän on yksinkertaisesti se, että se on jo vuosien ajan ollut niin epäluotettava kuin olla ja osaa.

Sama ruoka, ihan mikä vaan mitä usein syön, olisi se nyt vaikka se kana & parsakaali.

Voi mennä päiviä ongelmitta. 

Ja sitten voi mennä taas viikkoja ongelmien kera. 

Mun vatsa ei ole osoittanut minkään ruuan kohdalla, että se kestäisi tätä aina ongelmitta. 

On se asia mikä vaan jos luottamus menee. 

Siinä kestää aikaa rakentaa luottamus uusiksi. 

Ja tässä taas tarvitaan aina niitä "tekoja". 

Jotta näkee, että luottamuksen rikkonut aikoo muuttaa tapansa. 

Mutta tässä mun suoliston tapauksessa, tämä ei ole osoittanut pienintäkään luottamuksen parantumista. 

En voi luottaa siihen yhtään. 

Suurin epäilys itsellä on ollut jo vuosia Chronin tauti ja nyt se on myös lääkärin epäily.

Toki vasta suolistoni tähystyksessä (ehkä) selviää mikä on vialla, mutta yllättyisin kyllä jos Chronia ei olisi.

Mulla on taudinkuvaan kuuluvat mm. nivelkivut myös päivittäisenä riesana ja alkuvuodesta sain ihooni selkeitä ihomuutoksia/ihottumaa, jota ei ole saatu voidehoidolla pois.

Nämä ihojutut kuuluvat myös Chrohniin ja mulla ei ole ikinä ollut, edes lapsena minkään näköistä ihottumaa. 

Nämä punaiset, erittäin selkeät, pyöreät läiskät kropastani jää onneksi vaatteiden alle, eikä ne kutise tai muuta vastaavaa, mutta jostainhan nämä tulevat. 

Aluksi säikähdin niiden olevan uutta okasolusyövänesiastemuutosta, mutta samaa aikaa tulleet, viisi punaista jälkeä viittaavat kuitenkin aivan muuhun, ja ovatkin onneksi erinäköiset kun ihomuutokset okasolusyövän esiasteussa.

Mutta tähystykseen siis aikaa odottelen ja joudun vaan elämään tämän suolistoni kanssa.

Ehkä jopa lopun elämääni(kin) näin. 

Luottamus on kaiken a ja o, ihan kaikessa. 

Jos/Kun se menee, vie se aikaa saada se takaisin.

Näihin tunnelmiin, 

Tiina