Muistatteko viime vuoden Lokakuulta jutun missä kerroin, että kotimme kuvattiin sisustuslehteen?
Juttu on nyt ulkona!
Marraskuun (11/2018) Meidän talo numerossa on nyt tutunnäköinen daami koiransa (Iineksen), miehensä ja talonsa kanssa.
Ennen kuin mennään lehden juttuun, palataampa vuoden taakse:
Reilu vuosi sitten toimittaja Tanja Hakala oli bongannut kotimme/blogini jostain ja otti minuun yhteyttä kysyen saisiko kotimme kuvata lehteen.
Itse olisin ollut valmis sanomaan heti: kyllä, miksipäs ei, mutta tahdoin vielä varmistaa asian Samulta, onhan tämä hänenkin koti ja elämä.
Samun suostuttua ilmoitin suostuvamme ja kuvauspäivä sovittiin syksylle.
Olin luvannut tietenkin huolehtia kotimme kuvauskuntoon ja leipoa kakun vielä pöytään.
Vaikka välillä itse vilahtelenkin kuvissa, uskokaa tai älkää, viihdyn itse enemmän kameran takana kuin edessä.
Tästä syystä kysyinkin heti, joutuisinko minä kuviin ja sain vastauksen etten joutuisi.
Huokaisin helpotuksesta, jonka joutuisin myöhemmin toteamaan virheeksi :D.
Kakku oli leivottu ja koti laitettu kuvauskuntoon ja oli kuvauspäivän aamu!
Mun kädet huusi pahemman kerran hoosiannaa ja olivat edellisen päivän siivoamisesta ja leipomisesta aivan rikki, loppu, poikki...
Kuulun kuitenkin siihen ihmistyyppiin joka laittautuu normaalisti todellakin tämmöisessä tilanteessa kun tapaan uusia ihmisiä, ja edustaisinhan myös nyt samalla blogiani.
Mutta ei,
kuulkaa kädet oli niin rikki, että en jaksanut edes hiuksia pestä vaan kampasin ne vaan nopeasti nutturalle ja kasvoille sipaisin kosteusvoidetta ja mietin peilikuvaa katsoessa,
"Mitä väliä, mä meen nyt näin, täysin naturellina, EIHÄN MUA(!) MIHINKÄÄN KUVATA, ONNEKSI, vaan ainoastaan kotimme ja se on nyt sentään tiptop, emännästä viis!
Kuvauspäivän aamuna ovikello soi ja toivotin tervetulleiksi sekä kuvaajan Eveliina Mustosen ja toimittajan Tanja Hakalan.
Päivä meni näiden ihanien ammattilaisten kanssa leppoisasti.
Nythän tämä kuulosti just siltä, että eihän tässä mitään yllätyksiä tullut..
Ei, koska, en vielä päässyt tähän pommiin minkä kuulisin pian naisten asettuessa sisään.
"Sut halutaan sitten kaikkiin kuviin mukaan joten eiköhän aloitella" .
Anteeksi kuinka, nyt tässä on varmaan joku väärinkäsitys???
Eipä ollut ei :D.
Lehdeltä oli tullut viime hetken ohjeet minkälaisia kuvia halutaan.
Ja minähän sitten olin tässä kohtaa jossain hyvin kaukana mukavuusalueeltani :D.
Ensimmäisenä tietysti mietin, että voi A P U A, hiukset likaisena ja meikittäkö mun pitää poseerata "koko Suomen kansalle".
Jep, kyllä :D.
Mahtavaa, Tiina oikein mahtavaa :D.
Siinä kohtaa oli vaan pakko tehdä se ja poistua siltä epämukavuusalueelta.
Jotta en tule väärin ymmärretyksi, mä olen erittäin sinut itseni kanssa meikittä, voin hyvin olla blogin kuvissa, töissä jne meikittä, se ei ole mulle yhtään ongelma.
Mutta A. kampaajana olen aina ollut tarkka hiuksistani (varsinkin niiden puhtaudesta), puhumattakaan, että joutuisin edustaa lehdessä itseäni. Silloin todellakin laittautuisin normaalia enemmän!
Koska kuvat vielä "syövät" muutenkin meikkiä...
... niin, normitilanteessa, mutta nyt oli kädet poikki ja ja ja.....
No mutta.
Lehti on ulkona ja koko Suomen luettavana!
Helpotuksekseni löysin itseni vain yhdestä kuvasta, jossa tosin olen kaikkea muuta kuin ryhdikkäässä asennossa, mutta mitä sitten, se on vaan yksi kuva :D.
Tää oli vain yksi lehtijuttu, ei sen isompaa!
Ymmärsitte ehkä kuitenkin pointtini :D?
Miettikää omalle kohdalle jos tietäisitte joutuvanne lehtikuvaan, kuinka moni jättäisi laittautumatta??!!
Kuvauspäivä oli ihana Tanjan ja Eveliinan kanssa ja siitä jäi ihana muisto itselle!
Mitä lehden juttuun tulee, koska olen luonteeltani hyvin suoraan ja rehellisesti puhuva, en voi vaan sanoa sen takia, että pelkäisin tämän jäävän viimeiseksi jutuksi tai menettäväni kasvoni "arvostelulla", mutta tahdon sanoa muutaman sanasen tekstistä.
Tanjan pitkä teksti meni siis lehdelle ja siitä on koottu hyvin lyhyt versio.
Se on täysin ymmärrettävää toki, tilaa tekstille on rajattu määrä.
Mutta.
Niin me, siis minä ja Samu, sekä meidän läheisimmät tutut jotka jutun lukivat, antoivat suoraa palautetta ja sanoivat myös, että jutusta saa kyllä hieman väärän kuvan mitä todellisuus on.
Yhdyn tähän.
Mm. Niinkuin te lukijani tiedätte, olen kirjoittanut blogiani vasta 2,5v ja talon olemme rakentaneet kohta 9v sitten.
Jutusta saa mm. kuvan, että olisin kirjoittanut blogia jo 9v. sitten rakennusaikana.
...Se onko tällä väliä, ei varmaan, mutta väärän kuvan siitä saa kyllä...
Yksi ja ehkä merkittävin asia joka hieman nosti itsellä niskavillat pystyyn oli juttuun laitettu
"ASIANTUNTIJAN NEUVOT".
Asiantuntijalla toki oli ihan hyvääkin asiaa, tosin, ei kaikki ihan paikkaansapitävää noin mustavalkoisesti ammatillisessa muodossa...mutta anyway, se kyllä särähti mun korvaan siitä syystä, että vaikka tämä asiantuntija puhuu yleisessä muodossa, ei meidän talosta(!), mutta silti,
meidän koti oli kyllä mm. tarkistettu ja silti ilmeni ongelmia.
Asiat eivät ole niin mustavalkoisia, tässäkään asiassa!
Tiedän monta kuntotarkastettua juuri valmistunutta uutta kotia missä on todettu rakennusvirheitä.
Oli sitten kyseessä keskeneräinen tai kokonaan valmis talo ja se olisi tarkistettu, ei se takaa yhtään mitään!
Ikäväkyllä!
Näin ei missäännimessä saisi ikinä olla, mutta näin vaan voi olla kun käy huono tuuri.
Mutta joo, lähinnä hieman närkästytti se koska en halua, että jutusta saa kuvan, että nuo ASIANTUNTIJAN NEUVOT koskisi millään tasolla meidän taloa!
Ei ne koske!
Mutta koska juttu on meidän talon jutussa, voi joku ne yhdistää siihen!
Näin päällimmäiseksi tämä oli kiva kokemus ja kiva muisto itselle!
Tämä oli itseasiassa kolmas lehtijuttu missä mä olen ollut, mutta kotimme oli ensimmäistä kertaa kuvauskohteena.
Vaikka julkista blogia kirjoitankin, en ole ihmisenä yhtään julkisuuden kipeä, päinvastoin!!
Halusin olla rehellinen mielipiteelläni silläkin riskillä, että tämä jää viimeiseksi lehtijutuksi.
Niinkuin olen aina sanonut, en myöskään tee ikinä yhteistyötä kenenkään kanssa mistä en oikeasti pidä, enkä anna yhtäkään esim. tuotearvostelua mikä ei pitäisi paikkaansa!
Tämän takia myös annoin oman mielipiteeni jutusta vaikka joku siitä saattaakin närkästyä!
Iso Kiitos vielä A-lehdille jutun tuottamisesta, Tanja Hakalalle ja Eveliina Mustoselle kivasta kuvauspäivästä <3.
Lehti on marraskuun ajan myytävänä kaupoissa jos joku haluaa sen kunnolla lukea :).
Ihanaa alkanutta viikkoa!
<3
Tiina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti