Rodos 4/4

Palataan Kreikkaan vielä yhden postauksen verran :).

Tämä aika matkan jälkeen on ollut yhtä tunnemyllerrystä.

Arvaattekin jo ehkä varmaan miksi?

Kerroin ensimmäisessä reissupostauksessa, että sain elää neljään vuoteen ensimmäistä kertaa ilman kipuja. Kuusi päivää täysin ilman lääkkeitä ja särkyjä.

Tunsin taas eläväni.

Eläväni aivan erilailla mitä nyt olen viimeiseen neljään vuoteen elänyt.

Tästä syystä olenkin miettinyt täysin hulluja?

Heti samana päivänä kun tulimme takaisin Suomeen, kotiin, palasi kivut.

Ne palasi vielä erittäin pahoina.

Olin ensimmäiset päivät todella vahvojen kipulääkkeiden kanssa sängynpohjalla. 

Musta ei ollut yhtään mihinkään.

Itkin, tunsin epätoivoa.

Tunsin jotain semmoista mitä en ollut ennen tuntenut.

Tunsin "lämpönarkomaniaa".

Sen missä alkoholisti tai narkomaani tuntee kovaa riippuvuutta tiettyyn aineeseen, mä tunsin seuraavana päivänä todella pahaa "riippuvuutta" takaisin lämpöön.
En osaa tätä sanoinkuvailla paremmin.
Tuli tunne, että mun on päästävä keinolla millä hyvänsä takaisin lämpöön koska en vaan kestä niitä kipuja.
Mietin oliko ne ollut ennen reissua joka päivä yhtä kamalia ja kuuden kivuttoman päivän jälkeen ne tuntuivat vaan erityisen pahoilta, vai oliko tämä shokki kropalle tulla 20 astetta kylmempään. 

Mä olisin voinut tehdä siinä hetkessä kun kippurassa makasin sängyssä kipujeni kanssa mitä vaan, että olisin takaisin lämpimässä.

Siinä hetkessä mulle tuli todella villi ajatus mieleen.

Mitä jos myytäisiin koko omaisuus ja muutetaan ulkomaille?

Mietin oonko mä järjiltäni!

Tämä asia on ollut meidän "ruokapöytäkeskusteluissa" nyt useampana päivänä.

Ikinä ei olla kumpikaan edes mietitty ulkomailla asumista, mutta kyllä mun täytyy koko sydämestäni nyt myöntää, että se on pyörinyt vahvasti mielessä.

Eihän se todellakaan niin yksiselitteistä ole, ettäkö sitä voisi noin vaan päättää ja muuttaa.

Mutta se on ehdottomasti asia jota pitää miettiä.

Niin iso asia ja helpotus se oli kokea kuusi päivää särytöntä elämää taas.

Se tuntuu täysin hullulta, mikään lääke ei ole vienyt kokonaan mun kipuja ja nyt viikko ulkomailla, Kreikassa sai mut kokemaan jotain mitä en edes muistanut enää.

Elämää ilman kipuja!

Eihän se mun rajoitetta käsien kanssa palauta, mutta kun kivut hävisi, oli se jo iso voitto!

Nyt kun joka päivä eriasteiset kivut vaivaa eripuolilla kroppaa, mm. joka nivelissä ja ranteissa, tuntuu, että en mä halua elää näin kun tiedän "paremmasta".

Paljon mielessä pyörii asioita ja kysymyksiä, mm. jos asuttaisi paikassa jossa lämpö ja ilmankosteus (millä uskon olevan myös merkitystä) olisi kohdillaan niinkuin Rodoksella nyt oli, olisiko särkyjen poisoleminen pysyvää, vai palaisiko ne pikkuhiljaa kun kroppakin tottuisi siihen?

Eihän näin isoa asiaa varmasti hetkessä voisi päättää. Sen verran tunnen itseni hyvin, että kyllä pitäisi useampi reissu nyt tehdä ja katsoa niiden vaikutukset ennenkuin voisi edes tosissaan alkaa miettimään niin isoa siirtoa.

Mutta en mä poissulje sitä ajatusta.
Oli se niin sanoinkuvailemattoman upea tunne elää kuusi päivää ilman säryn särkyä.
Tottapuhuen, en olisi edes uskonut sen olevan mahdollista!

Eihän sitä ikinä tiedä jos osoite olisikin tulevaisuudessa muualla kuin Suomessa!


Rakkaudella,

Tiinamaria

Style by Tiinamaria Facebookissa ja nyt myös Instassa