Hyvää alkanutta viikkoa :).
Keittiö on purettuna työhuoneessa kuten näkyy..
Ruokailutila ja keittiö on nyt siis työn alla.
Tässä tämän kaiken kaaoksen keskellä sitä on tullut ajateltua niin hiljaa yksikseen kuin miehen kanssa tästä kaikesta.
Kuinkahan monta kuukautta tästä on yhteensä puhuttu ja asiaa selvitelty ja käsitelty?
Tämä on niin ISO asia, että ei tätä ulkopuolinen kenellä ei ole mitään vastaavaa kokemusta pysty edes kuvittelemaan mitä tämä kaikki on aiheuttanut. Niin henkisesti kuin, että paljon tämä on käynyt lompakon päälle!
Minkälaisia ajatuksia tämä sitten on mm. herättänyt?
Mitä tämä on aiheuttanut kaikenkaikkiaan?
Mitä tämä kaikki (toisen tekemä) virhe on jo maksanut meille ja mitä tämä tulee vielä maksamaan?
Miten tämä on muuttanut sitä ajatusta siitä, että seitsemän vuotta sitten tämä oli meidän unelmien koti?
Miten tämä on muuttanut meitä?
Mitä sitten kun tämä kaikki on valmista, onko tämä enää se sama unelmien koti meille?
Ja mitä ajatuksia mulla on näistä ihmisistä ketkä taloa rakensivat ennen meitä?
Mm. noita kysymyksiä ja ajatuksia täällä on käyty läpi.
Ihan esimmäisenä mikä on todella(kin) törkeää, että kumpa nämä ihmiset ketkä tätä rakensi ennen meitä olisivat kertoneet, että "hei, siellä on sitten tämmöinen virhe mikä pitää korjata ensimmäisenä". He kuitenkin tiesivät tästä. (He väittivät loppuun asti tämän asian julki tultuakin ettei virhettä ole.)
Kuin tyhmä pitää olla?? Me oltiin purettu jo lattiaa ja meillä oli kaikki näyttö virheestä.
Tämän hetkinen fiilis tästä kaikesta olisi varmasti toinen kun pelin henki olisi ollut vastapuolelta eri, reilu!
Tämä virhe olisi ollut muutaman päivän työ ja todella "halpa" korjata silloin kun me tämä ostettiin. Silloin rakennus oli niin alkutekijöissä. Pari päivää olisi purettu ja korjattu vika silloin kun rakentaminen ei ollut vielä niin pitkällä. Se olisi ollut "helppo" korjata silloin!
Toista se on nyt!
Nyt tämä kaikki vaatii todella kalliin ja ison työn.
Tämä on asia mikä ei ajattelemalla parane, mutta ai, että tämä vääryys ja epäoikeudenmukaisuus, se pistää vihaksi! Mä en edes viitsi julkisesti kirjottaa mielipidettä mitä mä heistä ajattelen. Jokainen tehköön omat mielipiteensä asiasta. Asia olisi ollut toinen mikäli virhe olisi ollut oikeasti inhimillinen erehdys, vahinko ja se olisi tullut yllätyksenä heille.
Tämä kaikki on maksanut jo meille nyt TODELLA PALJON. Ja tulee maksamaan vielä! Ei ole mikään läpihuutojuttu niin työmäärän kuin rahan puolesta.
Ja syyttömät maksaa ja korjaa :(!
Tästä epäoikeudesta menee pitkään, että pääsee takas jaloilleen.
Vaikka talo tulee kuntoon! Tämä ei ole enää se sama talo MEILLE kun oli 7v. sitten.
Tämä oli se unelmien talo niinkuin olen aiemmin jo kirjoittanut. Se loppuelämän koti jota rakennettiin rakkaudella. Se koti johon oli haaveita ja unelmia suuria.
Vaikka tämä saadaan kuntoon ja sitä puolta ei tarvitse enää miettiä. On se jättänyt niin ikuiset arvet, että en usko, että talo tuntuu korjauksen jälkeen enää ikinä samalta.
Tiedättekö mitä tarkoitan?
Me ollaan käyty niin henkisesti kuin fyysisesti tämän lattiajutun takia niin iso helvetti läpi.
Tuskin se ajatus poistuu vaikka lattia saadaankin kuntoon. Arvet on silti meissä.
Eikä tämä tunnu enää siltä unelmalta mitä tämä tosiaan oli.
Tämä koti ja talo on kaikkea mitä mä (mieheni myös) saatoin unelmoida. Mä rakastan tätä taloa, siitä ei pääse mihinkään. Tämä talo ison pihan kanssa mahdollistaa kaikki ne asiat mistä unelmoitiin.
Meille aivan unelmien koti varmasti aina.
Mutta se tuska mikä tässä ollaan käyty läpi. Se on meissä sisällä. Se ei katoa vaikka talo korjataankin. Se epäoikeudenmukaisuus minkä tämä jätti meihin, se pysyy vaikka talo saadaankin korjattua.
Uskokaa tai älkää, mutta tällä hetkellä me haaveillaan muutosta! On se ajatus ollut "tapetilla" jo jonkin aikaa. Ajatus muutosta ja uuden alun aloittamisesta. Se tuntuu hyvältä. Pelottavalta ehkä, mutta hyvältä.
Päivä kerrallaanhan tässä mennään. Talo pitää nyt ensin korjata! Ei mennä siis asioiden edelle!
Mutta tämmöisiä ajatuksia tämä unelmien koti tällä hetkellä herättää!
Istun korvatulpat korvilla tässä ahtaassa työhuoneessa ja en voi väittää etteikö silmät välillä kostuisi kun näitä ajatuksia kirjottaa. Tämä on jossain määrin itsellekkin terapeuttista kun "tämän päästää ulos".
Toki ajatus siitä, että täällä asuisi joku toinen perhe sattuu. Se ei tunnu myöskään hyvältä. Meidän kotona! Mutta toiselle perheelle tämä olisi unelmien koti. Ei heillä olisi enää tätä taakkaa kannettavana mikä me ollaan kannettu. He tietäisivät, että talossa oli rakennusvirhe joka korjattiin. Piste.
Ei heidän tarvitsisi käydä sitä läpi mikä me on käyty. Ei tämä ainut talo ole missä on ollut virhe. Ja mikä parasta, se on sentään selvitetty ja korjattu.
Toiselle perheelle tämä olisi nyt se unelma. Se unelma mikä tämä oli meille! Ja lattian korjauksen jälkeen tämä on ehjä koti.
Näiden materiaalien valinnanvaikeuksiinkin varmasti vaikutti se, että yleensä kun ihminen tekee remonttia on jo haaveiltu jostain uudesta. Me ei oltu haaveiltu muutoksesta täällä. Korkeintaan kalusteista! Me oltiin enemmän kuin tyytyväisiä meidän valintoihin. Siksi nyt tuntuikin hassulta valita jotain. Ei meillä ollut tunnetta, että halutaan lattiat vaihtaa. Ja ei tätä nyt ihan perus remontiksikaan toki voi laskea!
Normaalisti koti rakennetaan kerran. Ei pureta välissä ja rakenneta sama uudestaan!
Sekin olisi aivan eri asia jos omistamassa talossa ilmenisi jotain mikä on vanhuuttaan mennyt "pilalle". Nekin toki ovat ikäviä ja maksavat, mutta "kuuluu" pelin henkeen. Tämä on ollut aivan muuta kuin reilua!
Tämä virhe on maksanut meille ison rahan lisäksi ison siivun elämää. Hymyä. Tämä on vaikuttanut kumpaankin ja varmasti myös muuttanut meitä ihmisinä.
Pysyvästi vai ei. Voi, mä toivon, että ei pysyvästi. Että tästä kaikesta vääryydestä pääsisi viellä jaloilleen.
Ei meidän kuuluisi tämmöistä käydä läpi.
Eikä me olla ainoita kenellä on käynyt jotain vastaavaa. Kaikki sympatia ja ajatukset ovat kyllä näiden ihmisten luona <3.
Se miten tämä on muuttanut meitä? Yksi asia missä huomaa normi arjessa ihmisten kanssa on, että ei "jaksa" kuunnella ihmisten pieniä murheita. Kuullostaa julmalta sanoa, mutta joku murehtii esim. "puhjennutta rengasta", se tuntuu itsestä aina siltä, että "voi kuule, toi on niin pikku juttu, älä tommosesta murehdi":). Semmoinen turha narina, sitä ei jaksa kuunnella :). Toivottavasti tästä ei kukaan nyt pahastunut!! <3
Vaikka tähän hetkeen oli kuinka henkisesti yrittänyt varautua etukäteen. On nämä kaks viikkoa ja tämän asian hoitaminen ja purkaminen (kirjaimellisesti) ollut jo todella rankkaa!
Me vaan toivotaan, että tämä olisi pian ohi. No kyllähän tässä menee vielä "tovi". Mutta kun on valmis, ISO taakka putoaa varmasti kummankin harteilta!
Hyvää yötä :).
Tiinamaria
