tiistai 31. joulukuuta 2019

Hyvää uutta vuotta 2020

















Uusi vuosi sai erittäin iloisen käänteen - 
Pääsin sairaalasta kotiin <3.


Onnenkyyneleet tulivat kun lääkäri tuli kertomaan, että vihdoin mun tulehdusarvot ovat alkaneet laskeman. 


Ne ovat edelleen erittäin korkealla, korkeammalla kun ne oli sunnuntaina minkä takia mut sairaalaan sisään otettiinkin, mutta ovat alkaneet laskemaan eilisistä luvuista ja nyt saan parantua loppuun kotona, vuodepotilaana, antibioottien kera. 


Vain siinä tapauksessa joudun palaamaan sairaalaan mikäli ihoni väri muuttuisi keltaiseksi, kuume nousisi uudestaan tai vatsa turpoaisi yhtä palloksi mitä se jo viikon oli tai tulisi kipeäksi.


Jos näitä ei tule, mitä tietysti nyt kovasti toivotaan, saan olla "potilaana" kotona <3.


Viikon antibiootit ja vuodelepo määrätty ja aion sitä kyllä noudattaa. 
En todella halua enää sinne takaisin, vaan tulla terveeksi ja päästä ensi tiistaina töihin!



Vartin verran kyllä rikoin ( apua :D ) heti mun vuodelepomääräystä ja käytiin katsomassa raketteja. 


Muuten saan nyt hyvää hoitoa ja lepoa kotona, harvahammas (Iines) oli ikionnellinen kun mamma tuli kotiin,
 ehkä Samukin "pikkuisen" ;)  

<3



Mun leikkaus siirtyi nyt keväälle näiden korkeiden tulehdusarvojen takia, ja nyt mulla kulkee kokoajan laukussa mukana sappikivikohtauslääkkeet. 

Mikäli ennen leikkausta vielä kohtauksen/kohtauksia saisin, niiden pitäisi jäädä yhden päivän mittaiseksi, muussa tapauksessa on taas sama tulehdusriski. 


Nyt sormet ja varpaat ristissä toivotaan, että niitä ei tule. 

Ruokavalion kanssa saan olla entistäkin varovaisempi, mutta se on mulle täysin ok. 

Pääasia, että mä voin aloittaa nyt toipumisen, ja vielä kotona <3.


Vuosi 2019 sai tylsän lopun, mutta 2020 puolestaan alkoi onnenkyyneleissä!



Oikein ihanaa ja rakkaudentäyteistä uuta vuotta 2020 <3.



Rakkaudella



Tiina


maanantai 30. joulukuuta 2019

Hyvää uutta vuotta (sairaalasta)














Täällä sitä ollaan takaisin, sairaalassa vuodepotilaana. 


Eilen, eli sunnuntai aamuna palasin takaisin päivystykseen. 

Suunnitelma oli mennä tänään maanantaina olisi olo mikä tahansa kontrollilabroihin. 

Mun olo ja intuitio kuitenkin sanoi eilen aamulla, että nyt ei voida enää odottaa. 

Tänne taas tultiin ja Samu lähetettiin parin tunnin päästä labrojen valmistauduttua kotiin, Tiina jäisi vuodeosastolle erittäin pahasti koholla olevien tulehdusarvojen takia. 

Mä itkin varmaan seuraavat 2-3 tuntia. 


Oon niin väsynyt tähän, että en voi edes sanoin tätä enää kuvailla. 


Eilisestä osastolla letkuissa, antibiootin ja tipan kera. 


Tulos tänä aamuna, labrat vaan sen kun nousee. 


Pääsen päivällä tutulle tutkimuspöydälle jossa syksyllä todettiin
 "kokonainen hiekkakasa" 
sappikiviä. 

Sama kasa se siellä möllöttää joista yksi on lähtenyt liikkeelle ja on sappirakon (olikohan nyt) suun edessä. 

Lisäksi sappirakko todella tulehtunut. 


Kuume ei laske kokonaan, mutta pysyy inhimillisissä lukemissa. 


Saan kuulla ultrapöydällä lauseen, 
"sut pitää leikata heti, tämmöisissä tapauksissa leikataan heti" .


Pääsen takas vuoteeseen ja odotan lääkäriä muutaman tunnin. 


Samu saapui vierailuajalla luokseni mikä olikin tämän päivän paras asia <3.

Vielä Samun läsnäollessa lääkäri saapuu kertomaan(kin) erilaisia uutisia.

Mua ei voidakaan leikata huomenna koska tulehdusarvoni ovat niin korkealla ja ne vaan nousee kokoajan. 

Leikkaus siirrettäisiin talvi-keväälle, ja mut pidettäisiin sairaalassa niin kauan kun arvot laskevat turvallisiksi.

Vain semmoisessa tilanteessa mut leikataan(kin) huomenna, mikäli arvot nousisi vaarallisiksi. 


Näillä mennään. 

Tämän enempää en tällä hetkellä tiedä. 


Kuinka monta lisäpäivää vielä makaan täällä. 

Silmäluomet alkaa olla erittäin turvonneet koska en pysty pitämään itkua sisällä. 


Se pettymyksen määrä, se on jotain sanoinkuvaamatonta. 

Se jatkuva taistelu "elämästä".

Vähintäänkin normaalista kivuttomammasta elämästä missä ei kokoajan pidä selviytyä jostain. 

En halua olla enää osana tätä selviytymistarinaa. 

Meistä, minä tai Samu ei kumpikaan jaksa näitä jatkuvia vastoinkäymisiä. 

Ns. Pienemmätkin asiat alkavat tuntumaan isoilta kun kuppi on ollut täynnä jo aika päivää sitten. 



Joku saattaa miettiä miksi kerron tämän, henkilökohtaisista terveysasioistani. 

Ajattelen asiaa niin, että jos tämä auttaa yhtäkin toista ihmistä kuka taistelee terveytensä kanssa, on tämä kaiken sen arvoista. 


Toiseksi, musta tuntuisi, että eläisin ns. kaksoiselämää blogissani jos kertoisin vaan iloisia asioita elämästä ja jättäisin nämä taistelut kertomatta. 

Tämä on meidän elämää, totista totta, ja välillä mua/meitä koetellaan liikaa. 


Yksi asia kuitenkin mistä olen kaikista kiitollisin on se, että nämä kaikki vastoinkäymiset on vieneet mua ja Samu lähemmäksi toisia.

Niin surullista kuin se onkin, kaikilla se ei mene näin. 


Tästä olen niin kiitollinen jokainen päivä. 

Mulla on aivan ihana, rakastava ja huolehtiva mies <3. 

Ilman Samua en varmasti olisi jaksanut näin hyvin. 



Nyt toivoisin, että mua ei olisi päästetty jouluaattoiltana täältä kotiin, mitä mieltä toinen lääkäri olikin ennen lääkärin vaihtumista. 

Jos kohoavat tulehdusarvot olisi huomattu ajoissa, olisi mut voitu leikata jo. 

Nyt kun mua ei leikata ja joudun 2-3 kk:n jonoon, on tässä iso riski, että mä olen täällä taas ennen leikkausta joka voi taas siirtää sitä.
Puhumattakaan muista tulehdusriskeistä.  

Toisekseen mitäs luulette, että uskallan syödä tämän ajan...

Pelko myöskin on kokoajan läsnä jos nämä hiekanmuruset lähtee enemmän liikkeelle, se olisi todella huono juttu. 


Leikkauksesta voi selvitä pelkällä tähystyksellä, mutta huonommmassa tapauksessa koko vatsa avataan. 


Tämä sappi ei aiheuta ja selitä mun muita suolisto-ongelmia mitkä alkuvuodesta "puhkesi" kunnolla, eli vielä on lisää edessä eri tutkimuksia eri puolella sairaalaa. 


Täällä on sairaalavuoteelta hoidettu työasioita ja loppuviikon asiakkaat jouduttu siirtämään eteenpäin ja epätieto lähipäivistä ja viikoista on ahdistava. 

Mikään ei ole niin ahdistavaa kun epätietoisuus, vielä kun kyse on terveydestä. 


Mulla jää raketit nyt näkemättä, mutta onhan mulla toi merinäköala täällä ;).


Mun olo on huomattavasti parempi mitä se on ollut viimeiseen viikkoon, jotain positiivista sentään. 


Mä toivon vuodelta 2020 mm. terveempää elämää ja vähemmän vastoinkäymisiä. 
Paljon niitä ihania haaveita mitä meillä Samun kanssa on! 



Oikein ihanaa vuodenvaihdetta teille kaikille, taas on yksi vuosi takana ja suuri kiitos kun kuljette mukanani <3. 


Onnen täyteistä uutta vuotta! 


Rakkaudella,



Tiina





keskiviikko 25. joulukuuta 2019

"Jouluaattona"

































Hyvää joulupäivän iltaa <3.


Toivottavasti teidän joulu on sujunut hyvin!


Meidän joulu suunnitelmat menivät kokonaan uusiksi kun jouduin äkillisesti kovien vatsakipujen takia maanantai-iltana sairaalaan jossa vietinkin sitten koko jouluaaton vuodepotilaana.

Mulla todettiin aiemmin syksyllä mun vatsavaivoja tutkiessa, että mulla on kourallinen pieniä sappikiviä.

Ilmeisesti sain maanantai-iltana todella kivuliaan sappikivikohtauksen (syödessäni pari hapankorppua mädillä) ja kiireellä mentiinkin sitten sairaalalle.


Kyllä voin sanoa, että otti päähän todella paljon maata siellä taas kaikissa niissä letkuissa. 

Ei pelkästään sen takia, että kyseessä oli jouluaatto, vaan ihan muutenkin. 

Mä alan olla aivan kypsä tähän jatkuvaan terveyden kanssa taisteluun.



No, mutta. 
Eilen pääsin onneksi illansuussa kotiin, mutta olin tähän aamuun asti todella kivulias ja heikossa kunnossa. 

Iltapäivällä olo alkoi onneksi hieman parantua ja saatiin vietettyä tänään joulua vanhempieni, sekä Teresan (pikkusiskoni) perheen kanssa <3.


Tuli se joulu näinkin, aivan todella ihana päivä takana perheeni kanssa <3.


Äsken käytiin vielä Helsingissä haudoilla viemässä kynttilöitä ja huomenna jatketaan vielä vanhempieni luona joulua <3.




Tunnelmallista iltaa!





Tiina





maanantai 23. joulukuuta 2019

Ready for Christmas
























Hyvää iltaa <3.


Me ollaan nyt valmiina joulun viettoon!


Itseasiassa huomisen, itse Jouluaaton vietämme vanhempieni luona, mutta joulupäivää puolestaan vietämme meillä ja tästä syystä laitoin kaikki mitä pystyin valmiiksi jo tänään.

Näin ollen ei tarvitse huomenna aattoiltana sitten tehdä muuta kuin rentoutua ja nauttia <3.



Nyt oli hieman erinäköinen joulu meillä mihin ehkä olette aiemmin tottuneet.

Punainen puuttui lähes kokonaan...

Sekä punaiset joululakanat, että Disney-aiheinen jouluastiasto pysyi tänä jouluna kaapissa.

Toivon, että nuoremman siskoni 9v. tyttö ei ole odottanut minkä lautasen hän tänä vuonna saa (joulupäivänä), etten aiheuta kirpulle mitään pahaa mieltä jouluna!!


Eihän tuo iso asia nyt olisi ollut niitä kaivaa, mutta päätin nyt mennä tässä asiassa helpoimman kautta koska tänä vuonna aatto vietetään muualla.


Viime jouluaattoa vietettiin meillä koko perheen kera, myös isosiskoni perhe tuli silloin jouluksi Ruotsista Suomeen.
Silloin tuli panostettua joulun sisustukseenkin hieman enemmän kuin tänä vuonna.



Nyt ei tehty "edes" mitään sen suurempaa joulusiivousta.

Perus viikkoimurointi tehtiin viikonloppuna ennen Samun synttäreitä, ja sillä samalla siivouksella otetaan myös joulu vastaan.


Pöytähopeat kiillotin tänään pikaisesti, mutta muu ns. joulusiivous jäi tänä vuonna tekemättä.



Täällä on kinkku otettu pöydälle ja sen kanssa mä valvon sitten ensi yön ;).

Mulle ei tule joulua, ellen saa paistaa kinkkua, siinä olen todella "ehdoton".

Vanhempani tekevät aina kokonaisen kalkkunan joten jo vuosia, tarkalleen ottaen 18v. on vastuu kinkusta ollut mulla.



Nyt toivotan teille kaikille oikein ihanaa joulua!

<3 <3 <3



Tiina