Tänään, 23.9. on kuolleiden lasten muistopäivä <3.
Päivä jota kukaan ei halua itselleen, eikä kenellekkään.
Päivä jota kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan.
Päivä jota en koskaan osannut omalle kohdalle kuvitella.
Ja niin se vaan meillekin tuli, niinkuin lukuisille muillekin perheille <3.
Tultiin hetki sitten haudalta. Hautakivi oli tällä viikolla vihdoin tullut takas paikoilleen ja näimme Linnean nimen siinä tänään ensimmäistä kertaa.
Vietiin pieni enkeli haudalle, jonka sain ystävältäni Emmi R.:ltä (mulla on kaksi ystävää jonka nimi on Emmi).
Olin aiemmin etsinyt samanlaista haudalle vietäväksi, enkä ollut semmoista löytänyt ja sitten Emmi yksi päivä semmoisen toi minulle eikä edes tiennyt minun etsineeni samanlaista.
Enkeli oli tähän päivään asti meidän olohuoneessa, mutta tänään kun vietiin kynttilöitä haudalle, pääsi enkeli myös sinne.
Iso suru on puserossa, eikä tätä tuskan tunnetta voi sanoin kuvailla. Vain saman kokenut voi tietää tämän tunteen.
Itkin tovin sängyn laidalla istuen ja tuota vaaleanpunaista kevythaalaria sylissä pitäen.
Meillä pitäisi olla täällä vaaleanpunaista onnellista vauvakuplaa, mutta vielä(kään) emme saaneet sitä kokea.
Sydän on juuri nyt aika tyhjä, enkä osaa muuta sanoa kun että lähetän lämpimät halaukset jokaiselle lapsensa menettäneelle vanhemmalle ja perheille <3.
Tiina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti