perjantai 17. heinäkuuta 2020

Viikon arkihetkiä


















Hyvää huomenta :).


Viime yön unet jäi vähän vähiin, mutta sää näyttää niin loistavalta, että taidan siirtyä ulos riippukeinuun nauttimaan vapaapäivän auringosta.



Yritän skarpata näissä arkipostauksissa vaikka ei ne tämän kummoisemmilta meillä näytä työpäivien jälkeen (tai ennen).


Iines on iilimatona, aina menossa mukana. 
Vessaan et edes yksin pääse, ellet mene sinne todella nopeasti hänen huomaamatta.

Eilen nautin hetken auringosta riippukeinussa ja ennen kun itse pääsin siihen makuulteen, oli kaksi etutassua jo kömpinyt mukana. 


Eilen oli myös ihan perus autonpesu ja siivouspäivä illalla, Samu onneksi tykkää siitä ja mä saan nauttia puhtaasta autosta hyvinkin usein ;).


Huomaa kyllä, että ikä ei tule yksin. 
Viime yön valvominen tuntuu siltä, että mulla olisi pieni krapula. 
Päätä särkee ja olo on huonosti nukutun jälkeen, no, semmoinen väsynyt.

Nyt viittaan viime öiseen toiveeseen niistä pienistä varpaista, nämä yövalvomiset olisi varmasti ollut helpompia nuorempana, että joku päivä täällä voi olla hyvinkin väsynyt mamma :D <3.


Muutamana aamuna sain nauttia vastakerätyistä mustikoista aamupalalla kun asiakkaani oli kerännyt mustikoita ja yllätti mut tuomalla niitä mm. mulle töihin <3.


Josta tuli mieleen, että Ihanaa, mulla on jääkaapissa smoothieita, nekin itseasiassa eräs toinen läheinen asiakas(ystäväni) toi mulle töihin jo toissa viikolla ja en ole vielä niitä juonut <3.

Tänään korkkaan yhden! 

Ihana kun mun asiakkaat pitää huolen, että mä syön ;D <3. 


Ja nyt on pakko lähettää terkut kaikille niille asiakkaille, ketkä blogistani tietää, mulle ei tarvitse tuoda mitään <3!
 Kun tuotte itsenne kammattavaksi, se on mulle iso juttu ja sydämen asia <3 <3 <3.


Mutta joo, rakastan kaikkia raikkaita smoothieita ja niitä tulee aika harvoin itse ostettua. 

Eilen ostin kauppareissulta Jungle Juice barista pitkästä aikaa smoothien. 


Täällä on nyt kolmen päivän vapaat ja aikaa rentoutua. 


Aurinkoista perjantaita!




Tiina






torstai 16. heinäkuuta 2020

Mietin, että....





Kello on 02.00 yöllä.... 

Samu on nukkunut tuossa vieressä jo yli pari tuntia. 

Vaikka mä olen herännyt 07.30 eilen aamulla, mulla ei tule uni. 


Mikään asia ei paina mieltäni tai ole huonosti, itseasiassa päinvastoin, kaikki on todella hyvin just nyt. 

Toki elämässä nyt aina on asioita mitkä voisi paremminkin olla, mutta just nyt kaikki on todella hyvin, vaikka kaikki palaset elämässä ei olekaan vielä loksahtanut paikoilleen. 


En saa unta ja mielessä pyörii paljon asioita.

Hyviä, positiivisia asioita. 

Mietin mun ystäviä, monia heistä on ikävä, koska en ole heitä taas hetkeen nähnyt. 

Mun arki on ollut kiireistä ja välillä se tuntuu jopa suorittamiselta. 

Kun viikon työt on hoidettu, ollaan pakattu laukut ja auto ja suunnattu mökille. 

Rentouduttu mökillä täysin ja pakattu taas auto sunnuntaina ja ajettu takas kotiin. 

Tehty tukka putkella töitä ja seuraavana viikonloppuna sama kaava on toistunut. 

Meidän arki sai uutta boostia mökkeilystä. 

Töitä ja mökkeilyä ja koska muutamaa ystävää lukuunottamatta kaikki ystäväni asuvat Helsingissä, vaatii se aina sen oman lähtemisen ja järjestelyn koska työpäiväni ovat monesti aika pitkiä. 


Silmät on kiinni ja mielessä pyörii monet ystävät ja tulevaisuuden toiveet ja haaveet. 

Mietin mennyttä, ja aika hurjaakin viimeistä 10 vuotta ja sen tapahtumia. 

Mietin sekä mua yksilönä, Samua yksilönä, sekä meitä yhdessä, parina. 


Mietin miten ehjä mä tänä päivänä olenkaan, kaikkien kokemusten jälkeen. 

Mietin, miten onnellisessa parisuhteessa olen, miten ihmeessä me ollaan tehty tämä, että meillä on tämä mikä meillä on. 

Me ei varmasti olla ikinä ennen oltu näin ehjiä yhdessä, mitä nyt ollaan. 
Ei kertaakaan reilu 13v. aikana. 

Mietin miten kaikki vastoinkäymiset on kasvattanut mua, tehnyt musta juuri sen ihmisen mikä olen tänä päivänä. 


Mietin, että miten ihmeessä mun pää on kestänyt kaiken mitä olen elämäni aikana kokenut. 

Mietin, että voisin jättää jo nämä taistelusaappaat pois jaloista. 

Tuntuu, että elämä on löytämässä vihdoin tasapainon vaikka välillä se suorittamista vielä osittain onkin. 


Mietin, että on ne jatkuvat ja isot vastoinkäymiset jättäneet myös oman pienen arpensa vaikka sisimmässä onkin hyvä olla. 
Pelon. 

Pienen pelon tulevaan. 

Uskallanko sanoa ääneen, että kaikki on hyvin ja että olen onnellinen. 

Viedäänkö se multa huomenna pois, jollain uudella vastoinkäymisellä kun nyt sanon, että kaikki on hyvin ja olen todella onnellinen?

Luottamus elämään on horjunut liian monta kertaa ja se pieni pelko on sisään arpeutunut. 

Mietin korjaantuuko se arpi täysin koskaan. 

Saako elämään takas sen perus luottamuksen, että ei tarvitse pelätä, että kohta taas tarvitaan niitä saappaita jalkaan uutta taistelua varten. 


Vaikka niitä pieniä luottamusarpia elämään parantelenkin vielä, on mun todella hyvä olla. 


Mietin, että olen toivonut perhettä niin kauan kun muistan.

Mietin, että aika ei olisi aiemmin ollut hyvä. 
Meidän elämä oli liian raskas välillä kantaa kahdelle aikuiselle, ei se olisi ollut ihanteellinen pienelle elämälle. 

Mietin, että ihan lähivuosina toivon tähän perheeseen ne pienen pienet varpaat. 

Mietin, että elämä opettaa meitä jatkuvasti ja me kaikki pystytään kasvaa jatkuvasti jos vaan otetaan se oppi vastaan.

Ja jos me ollaan valmiita myös oppimaan niin ympäristöstä kuin omista virheistämme, meistä voi kasvaa hyvin ehjiä ja vahvoja ihmisiä. 

Mietin miksi jotkut ihmiset eivät pysty olemaan onnellisia toisten ihmisten puolesta ja miksi toiset ovat niin ilkikurisia, jopa täysin vieraille ihmisille, puhumattakaan läheisille. 


Kello löi jo 03.00....

No, huomenna on vapaapäivä. 


Välillä mietin, että kumpa olisi kristallipallo. 

Jotkut asiat kun tietäisi etukäteen, olisi helpompi elää ja miettiä elämää. 

Mutta ehkä siinä onkin just se juttu, että silloin me ei elettäisi ehkä hetkessä. 

Mutta se se vasta välillä onkin haastavaa, hetkessä eläminen. 

Kumpa olisin mm. 20-vuotiaana tiennyt, että musta ei tule äitiä "nuorena". 

Kaikki asiat ei ole omissa käsissä, vaikka miten haluttaisi. 

Mä olen täysin hyväksynyt sen asian, että musta ei tullut äitiä "nuorena"  mutta niinku nyt lähivuosina olisi hyvä, kiitos :D. 

Vaikka mulla ei ole sitä kristallipalloa, mä tiedän, että joku päivä mä olen se äiti. 

Siitäkin huolimatta, että olen kymmeniä vuosia tiennyt, että se ei mun kohdalla tapahdu sormia napsauttamalla. 


Vaikka ikääkin mulla on jo 37 ja risat, en koe minkäänlaista paniikkia sen suhteen, vaikka moni mulle sanookin, että
"sulla ei ole montaa vuotta Tiina enää jäljellä siinä asiassa".


Moni pitää mua hulluna, mutta siihen asiaan mulla on täysi luottamus, vaikka sekään asia ei mun kohdalla helpoimman kautta mene. 


Uskon, että asiat tapahtuu kun niiden on tarkoitus on tapahtua. 


Asia ei ole mulle arkaluontoinen, koska olen hyväksynyt sen jo vuosia sitten, mutta en avaa sitä ainakaan tässä kohtaa enempää. 


Lupaan myös kertoa KUN joskus on aihetta eli toivon kuitenkin, ettei multa kysyttäisi joko on uutisia asiasta :) !!  


Nyt mietin, että kello on jo 3.27, Samu tuhisee tuossa vieressä autuaasti eikä ole havahtunut yhtään vaikka olen välillä suukottanut sen poskia. 


Ihan vaan mietin näin yöaikaan tätä elämää, ei sen enempää ;). 




Rakkaudella, 




Tiina




Ps. Kuva on muutaman vuoden vanha, en värjännyt vielä hiuksia ;) 








lauantai 11. heinäkuuta 2020

Uusi TV (mökillä)




















Sadepäivän puuhaa...


Ostettiin eilen "meidän" mökkiin telkkari. 


Nyt kun täällä aiomme viettää jatkossa huomattavan paljon enemmän aikaa kuin aikaisemmin, haluttiin tänne myös oma tv. 

Vaikka päämökissä onkin tv, halusimme vielä oman tänne alas.


Nyt voi katsoa iltasella täällä telkkaria eikä tarvitse miettiä haluaako joku alkaa jo nukkumaan.



Tänään sadepäivänä ollaan puuhailtu tätä oikeastaan koko päivä. 


Oma haaste oli alkuun löytää hyvä signaali antennille mökin katolta jonka jälkeen antennijohto piti vielä saattaa ulkoota vintin kautta mökin sisälle. 


Mutta nyt se on paikoillaan :)! 


Telkkari on kiinnitetty telineeseen jota pystyy liikuttamaan suuntaan jos toiseen. 

Eli sitä pystyy katsomaan niin sängystä, nojatuolilta kuin ruokapöydän luotakin. 


Tässähän se sadepäivä menikin hyvin puuhastellessa. 

Vasta kuudelta maltettiin mennä ylämökkiin syömään, siinä menikin samassa yhdistetty lounas, että illallinen. 


Täällä katsottiin juuri Huvilaa ja huussia takan loimutessa <3.


Mä lähden nyt lämmittämään vielä saunaa ja vesipataa jotta päästään vielä myöhemmin saunomaan <3.


Ihanaa iltaa! 



Tiina





Mökkisuihku (vinkki)



















Me tultiin eilen mökille ja eilen oli ihan mahtava aurinkoinen sää! 


Tänään onkin ollut ihan toinen juttu sään suhteen... 


Haluan oikeastaan nyt vinkata teille kenellä on mökki tai miksei tämä olisi myös ihan mahtava lahjaidea jollekin kenellä on mökki - meinaan mökkisuihku. 


Eli nyt puhun mökeistä jossa ei ole oikeaa sisäsuihkua vaan pesutiloista jossa peseydytään vanhalla perinteisellä tavalla kauhojen kera. 


Elikkä edullinen (olikohan 19,95€?) mökille tarkoitettu suihku Motonetistä. 


Yhdellä latauksella suihkua pystyy käyttämään n. tunnin verran. 


Tämä on ihan älyttömän kätevä, hiustenpesukin hoituu tämän kanssa paljon helpommin. 


Lämpimästi suosittelen! 

Toki tämmöisiä myy varmasti muutkin kaupat, mutta itse halusimme mustan värisenä tämän ja se löytyi Motonetistä. 


Meidän mökillä sauna ja pesutilat ovat alamökissä, eli tässä "meidän mökissä", 
ja pesuvesi meillä saunaan tulee rannassa olevasta kaivosta. 

Toinen kaivo mistä juomavesi otetaan on yläpihalla... 



Viikonlopun ruuat ovat tällä kertaa hyvin vihreitä tai takassa paistettavia ;).


Eilen illalla söin kesän ensimmäisen grillatun nakin (toisin kun kuvassa näkyy Samun ja isäni makkarat), olipas se pitkästä aikaa hyvää :).


Tänään onkin ollut ihan omat viritykset täällä meidän mökissä, siitä omassa jutussa lisää myöhemmin :). 




Tiina





torstai 9. heinäkuuta 2020

Hiuskriisi ja arkea
















Hyvää huomenta <3.


Mä loikoilen kuulkaa vielä peiton alla sängyssä. 


Mulla on taas pidennetty viikonloppu (pe-su). 

Yksi asia on todella outo juttu. 
Aina kun mulla on vapaapäivä ja olen kotona, mä herään ihan joka kerta sanotaanko kahdeksaan mennessä. 
Tämä aamuna heräsin ensimmäisen kerran 05.00, sitten kohta soi Samun herätyskello ja olin vielä puoliksi hereillä, seuraavaksi 7,8...

Mutta kun ollaan mökillä, saatan herätä ensimmäisen kerran vasta 10:ltä. 

Siellä jotenkin uni maistuu ihan eri tavalla, jännää. 

Mökillä ollaan muutenkin jotenkin rentouduttu nyt enemmän kun kotona, en oikein tiedä mistä se johtuu, ehkä tämän vuoden keväästä ja asunnon myymisestä. 
Siinä on ollut kaikenlaisia muuttujia (liikaa) koko asunnonmyymisen aikana ja tuntuu, että se alkaa viedä meistä mehuja. 

Koronan vaikutukset myös ovat toki muuttaneet jonkun verran meidän elämää. 

Mökillä ollaan oltu ehkäpä sitten enemmän "LOMALLA" ja tästä syystä myös uni maistuu siellä eri tavalla?! 



Kirjoitin viimeksi, että voisin joskus napata ihan perus arjesta ja ruuasta kuvia myös, vaikka tykkään ruuanlaitosta, ei siihen oikeasti tule arkena panostettua samalla tavalla kun viikonloppuisin. 


Tällä viikolla ollaan oltu ruuanlaiton suhteen todella laiskoja. 
Samu on syönyt valmiita kokkikartanon laatikoita ja minä töissä kasvis- tai porkkanapihvejä ja iltaisin ihan perus vihersalaattia raejuuston kera. 

Joskus vaan on viikkoja kun on pitkiä työpäiviä ettei enää jaksa tai huvita laittaa ruokaa ja meillä kun on vain kaksi aikuista suuta, se on mahdollista mennä välillä sieltä missä aita on matalin. 


Yhtenä iltana käytiin myös töiden jälkeen Porvoon Etolasta ostamassa uusi muovimatto "meidän" mökin ulkoterassille. 


Ja sitten :D. 


Kuulkaa mulle on iskenyt kauhea tukkakriisi :D. 

Jos Samulta kysyttäisi, hän sanoisi, että joka toinen päivähän mulla semmoinen on, aina ollut :D. 

Samu on tietyllä tavalla oikeassa tässä, koska hyvin monta kertaa viikossa kun mä näen jossain ihanat hiukset, sanon/kysyn "pitäiskö mun värjätä hiukset taas tummiksi/vaaleiksi jne."


Ehkä se on vähän kampaajien ammattitauti?! 


Ensi viikolla meinasin joka tapauksessa värjätä omat hiukset, katotaan mihin mulla rohkeus riittää ;).



Kunhan Samu tulee töistä, me lähdetään taas mökille :) .


Ihanaa viikonloppua! 




Tiina






maanantai 6. heinäkuuta 2020

Patologin vastaukset ja Espadrillot













"Minkälaiset Espadrillot ostit Hangosta" ? 

"Etkö vieläkään ole saanut sun sappirakon tuloksia" ?




Kengät jotka Hangon retkeltä By Piasilta ostin, näkyy kuvissa ja TÄNÄÄN aamulla sain vihdoin ja viimein tulokset. 


Koska en ollut saanut lääkäriltä puhelua, eikä tulokset näkynyt vieläkään omakannassa, aloin tänään soittelemaan niiden perään. 


Kun kerroin teille asiasta, leikkauspäivästä ja siitä, että sappirakko ei ollut normaalia nähnytkään, kerroin myös, että mun intuitio sanoi ettei mulla syöpää(kin) voi olla. 


Tämä rauhallisuus ja luotettavuus omaan intuitioon kesti kaksi viikkoa. 


Sitten menin ja googlasin 
"sappirakon syöpä".


SE OLI VIRHE! 


Suuri virhe. 




Se sai mut jopa niin ahdistuneeksi ja pelokkaaksi, että muutamat kyyneleet valahti poskille. 


Samu kääntyi pianolta katsomaan mikä mulle tuli. 

Kerroin, johon sain vastauksen todella topakasti:


"Noniin, nyt Tiina se Google kiinni, odotetaan niitä vastauksia" ! ! 


Syy miksi niin kovasti lukemaani säikähdin, oli sappirakon syövän oirekuvaukset.


"Sappikivien lisäksi, vatsaoireet, kuten ripulointi, vatsakivut ja vatsan turpoaminen" .

"Sappirakon syöpä löydetään lähes poikkeuksetta aina vahingossa, samalla kun potilaalta ollaan poistamassa sappirakkoa sappikivien takia" .

"Sappirakon syöpä on hyvin vaarallinen, koska se leviää todella nopeasti mm. haimaan ja maksaan ja muihin sisäelimiin. Yleensä tämä syöpä löydetään liian myöhään" .



Se oli todella iso virhe mennä ja googlettaa se!!


Älkää ikinä menkö ja googlettako mitään jos teillä epäillään jotain, mutta ette ole vielä saanut vastauksia. 


Tämän jälkeen mä meinaan mietin asiaa päivittäin. 

Kävin iltaisin töiden jälkeen katsomassa omakannan, johon tuloksia ei vieläkään tähän päivään mennessä saapunut. 


Tänään tippui iso kivi harteilta sekä sydämeltä kun puhelun toisessa päässä sanottiin:

"Ei syöpään viittaavaa.
Sappirakon krooninen, pitkäaikainen tulehdus on aiheuttanut sen muuttumisen ja  kokonaan arpeutumisen". 

Kysyin muutaman kerran, onhan tää nyt ihan varma näin, ettei mulle soiteta myöhemmin ja sanotakin toisin?!


Hoitaja sanoi hieman epävarmalla äänellä, 
"No ei sun mun mielestä tarvitse olla huolissaan enää".

Puhelu loppui, mutta en ollut kuitenkaan ihan sataprosenttisen vakuuttunut, koska hoitaja tämän hieman epävarmalla äänellä tulkitsi ja sanoi, että näin hän sen ymmärtää. 


Ei mennyt kun 10 minuuttia kun mulle soitettiin takaisin. 

Hoitaja soitti vielä perään ja kertoi, että kävi vielä varuiksi varmistamassa asian lääkäriltä ja näin se oli, ei huolta siis enää.


HUH!


Nyt jäi luottavainen olo! 


En olisi varmasti niin säikähtänyt lukemaani Googlesta, jos mun suolisto toimisi normaalisti, mutta ikävä kyllä kun se ei toimi. 
IBD-diagnoosin (ärtynyt paksusuoli) sain pari viikkoa ennen sappirakon leikkausta kun olin peräsuolen tähystyksessä. 
Tähystyksestä, eikä koepaloista löytynyt mitään, yhtään mitään. Kaikki näytti niiltä osin täysin terveeltä. 

Mutta kun mun suolisto toimii kaikin puolin muuten kun terve suolisto. Oireiden takia siis sain tuon diagnoosin ja ohutsuolen tähystystä suositeltiin. 


Tällä mennään nyt. 

Iso helpotus kyllä nyt kun tulokset sain! 



Maanantai ja arki lähtenyt taas rullaamaan. 


Samu teki tänään meillä ruokaa ja tadaa, kanaa ;).

Mä toivoin kanaa ja tällä kertaa kookoskermaan tehtynä eikä vaan pannulla paistettua sellaisenaan ja kasviksia. Pakastimessa oli yksi pussi meille uusia wokkivihanneksia joten se testattiin lisukkeeksi ja oli Samu siihen kylkeen myös riisiä itselleen keittänyt, mitä päätyi kyllä myös mun lautaselle tällä kertaa :). 


Kookoskerma ja kana toimii todella hyvin yhdessä, ja oli vähän vaihtelua sille pelkälle paistetulle kanalle. . .



Täällä kaikki siis hyvin, viikko on lähtenyt hyvällä mallilla käyntiin ja tänään oli uudet kengät jalassa ensimmäistä kertaa. 

Mä tykkään ihan hurjasti näistä <3.



Aurinkoista iltaa! 


Mä meinaan jatkossakin luottaa aina mun intuitioon!!! 




Tiina