Sairaalan vaihto -painajainen

 

Mun pitäisi saada elää parhaillaan ylläolevan kuvan kaltaista lapsiperhe elämää, vaaleansinistä vauvakuplaa yhdessä 2,5-vuotiaan taaperon kanssa.

Valitettavasti mun hoito on kuitenkin siirretty eilen Naistenklinikalta Jorvin sairaalaan osaavimpiin käsiin ja odotan parhaillaan leikkaussalivaatteet päällä leikkaussaliin pääsyä. Mut leikataan päivystysleikkauksena heti kun leikkaussalissa on tilaa. Toivonmukaan pian. Leikkaus nro. 10 on edessä ja tiedän jo ettei se jää viimeiseksi leikkaukseksi. Haava on todella pahasti taas, tai pitäisikö sanoa edelleen tulehtunut. "Vatsa täynnä mätää".

Samu, lapset ja mun vanhemnat ovat meillä kotona. Minä yksin sairaalassa. Olo ei surullisempi voisi tällä hetkellä olla. Tämä on aivan kohtuutonta ja epäreilua. Olen yli 10 viikkoa elänyt yhtä painajaista johon on välillä kuulunut yksittäisiä "normaaleita" päiviä kotona. No, normaaleita ne ei silti ole ollut, kun yhtäkään tervettä päivää ei ole ollut.

Jorvissa joudun olla useamman päivän ja aikaahan mulla täällä nyt on yksinäni, että jos vaan jaksan, alan kirjoittamaan alusta asti tätä kaikkea mitä yli 10 viikkoa on pitänyt sisällään. Valitettavasti näyttää siltä, että kaikki alkoi nyt alusta ja edessä voi olla enemmänkin kun 10 viikkoa lisää. Siitä aloitetaan että koko sektiohaava tänään avataan.

Niin epäreilua ja kohtuutonta, yhdelle ihmiselle mikä koskettaa koko hänen perhettä. Tämä tulee jättämään aivan varmasti pysyvän arven mun sisälle.

Aivan järjetön ikävä jo nyt kotiin. 

Palaan asiaan heti kun jaksan!

Tiina

Facebook

Instagram

Painajaisen väliaikatietoa

 

Heippa!

Huolestuneiden viestien takia halusin nyt tulla kertomaan teille pientä väliaikatietoa ennen kuin jaksan enemmän kirjoittaa.

Olen ollut tänään YHDEKSÄNNESSÄ leikkauksessa. Kyllä, luit ihan oikein, yhdeksännessä (9).

27.8 mulle tehtiin suunniteltu sektio eli tämä painajainen on kestänyt jo n.5,5 viikkoa ja sinä aikana mut on todella yhdeksän kertaa leikattu josta viimeisin leikkaus on tehty tänä aamuna. Kotona olen saanut 5,5 viikon aikana olla yksittäisiä päiviä, 1-3 päivää kerrallaan ja leikkauksia on suunnilleen ollut kaksi viikossa. Edellinen leikkaus ennen tätä aamua oli tämän viikon tiistaina ja kotona olin vajaa kaksi vuorokautta tässä välissä. Kotisairaala on käynyt kotipäivinä mua kotona hoitamassa.

Yhdeksästä leikkauksesta vain itse suunniteltu sektio 27.8 tehtiin hereillä ollessa puudutuksessa, muut kahdeksan leikkausta on tehty nukutuksessa.

Tämä 5,5 viikkoa on ollut todella raskas, en löydä edes sanoja kertomaan miten raskas. Vielä ei ole ollut mitään voimia kirjoittaa tästä painajaisesta enempää, mutta se päivä tulee.

Vielä en tiedä oliko tämä viimeinen leikkaus. Niin toivotaan että oli, mutta leikkaus nro.3:n piti olla jo viimeinen. Eli nyt mennään hetki ja päivä kerrallaan.

Äitini on asunut meillä 24/7 koko tämän 5,5 viikkoa ja isäni on käynyt vain nukkumassa kotona ja muuten ollut meillä. Sekä Leonalla ja vauvalla on kaikki hyvin. Vauva on kasvanut niin hurjasti tämän 5,5 viikon aikana, että vaatekokokin on jo kasvanut isommaksi. Olen joutunut käydä myös suurta henkistä surua siitä että vauvan ensimmäiset 5,5 viikkoa on mennyt multa ihan "ohi" osittain kun olen itse vaan joutunut taistelemaan oman terveyden kanssa. Enkä koskaan saa sitä aikaa takaisin :,(.

Mä olen vahvaa tekoa. Kyllä tämä jonkun trauman varmasti jättää, mutta kyllä mä tästä taas jaloilleni joku päivä pääsen. Onneksi mulla on niin paljon rakastavia ihmisiä ympärillä ketkä tekee kaikkensa mun eteen <3. 

(Itku tuli). Todella kiitollinen mun perheestä, ystävistä ja Samusta ketkä rakastaa mua niin paljon. Mulla on kaksi täydellistä lasta ja mun on nyt vielä hetki keskityttävä vaan omaan paranemiseen.

Lupaan kirjoittaa enemmän tästä kaikesta kun saan voimia lisää!

Silmät kyyneleissä, 

rakkain terveisin,

Tiina

Facebook

Instagram