Sairaalassa

 

Koska olen saanut huolestuneita viestejä kun somekanavillani on ollut hiljaista, ajattelin teille nyt kertoa mitä meille kuuluu.

Olen sairaalassa, Naistenklinikalla.

VAUVALLA ON KAIKKI HYVIN!

Eli. 

Puolitoistaviikkoa sitten sunnuntaina, saman päivän iltana kun ystäväni järjestivät mulle yllätys babyshowerit, mulla alkoi illalla tihkua lapsivettä.

Luulin sen aluksi olevan virtsankarkailua koska olin lukenut että monella loppuraskaudesta sitä tulee.

Muutaman kerran illan aikana huomasin kun olin jalkeillani, että hetkinen, nyt tuli kyllä lusikallinen pissaa housuun ja mietin että voiko se olla lapsivettä, mutta sitä tuli niin vähän, että ajattelin nyt rakkoni alkaneen temppuilemaan vauvan ja kohdun painosta.

Yöllä vähän reilu yhden jälkeen käännyin sängyssä noustakseni ylös vessaan käymään ja kun käännyin, lurahti sitten vettä oikein kunnolla. Siinä kohtaa tajusin että tää ei voi olla muuta kun lapsivettä. Herätin Samun, soitin Naistenklinikalle johon saatiin käsky lähteä.

Viikkoja mulla oli tässä kohtaa täynnä 33 ja viikko 34 oli juuri alkanut.

Päästyämme Naistenklinkalle meni loputkin vedet.

Koska vedet meni ja synnytys saattaisi heti käynnistyä, piti multa saada tukilanka pois kohdunkaulalta.

Siitä alkoikin sitten yksi iso ongelmien tapahtumaketju joka vaatii itseltä vieläkin vähän sulattelua asiaan.

Mutta vauvalla on siis kaikki hyvin, painotan sitä nyt tässä ettei kukaan pelkää pahinta!

Sen sijaan minulla ei ole :(.

Eli. Ensin yksi lääkäri yritti ottaa lankaa pois ja hän totesi ääneen hoitajalle "Onko meillä lanka vaihtunut millä näitä tukilankoja nykyään laitetaan, hän ei edes näe koko lankaa. Ultralla hän sen näki, mutta ei paljaalla silmällä, mikä pitäisi siis kohdunsuulla emättimen päässä näkyä.

Normisti langanpoisto on nopea ja kivuton toimenpide, ihan niinkuin normi tikkien poistokin. Langan solmupäästä kiinni, lanka poikki ja vedetään se pois. 

Mutta kun mulla ei ollut lankaa näkyvillä.  Se oli niinkuin kadonnut sieltä kokonaan.

Mut otettiin osastolle ja sanottiin että seuraavana päivänä toinen lääkäri yrittää ottaa sen pois koska mulla ei ole supistuksia.

Tässä välissä pitää kertoa se että vaikka mulla meni lapsivesi, istukka tekee kokoajan lisää uutta vettä ja vauva ei ole vedettömässä kohdussa. Toki mulla on vaipat jalassa kokoajan koska valun vettä "taukoamatta". Mutta vesi ei ole enää elinehto vauvalle(!) ja hän voi hyvin ilman vettäkin erinomaisesti.

Esimerkiksi jollain voi mennä vedet viikolla 25 ja raskaus jatkua vielä 10 viikkoa eteenpäin ennen kun vauva syntyy.

Ennenaikaiset vedenmenot eivät myöskään ole harvinaisia. Joskus ne johtuu esim. tulehduksesta, mutta aina syy ei selviä.

Mulla ei tulehduksia tai Streptokokkia ollut, eli tuskin ikinä selviää miksi vedet meni.

Lanka saattoi kalvon hajottaa tai sitten ei.

No mutta. Tuli maanantai, seuraava päivä. Lankaa yritettiin ottaa neljän lääkärin toimesta pois, tuloksetta.

Koska mulla ei edelleen ole supistuksia, varataan mulle leikkaussalista aika tiistaille jossa mut puudutetaan ja operoidaan. Joudutaan rikkoa limakalvoja ja kudosta koska tämä liian ohut lanka millä mut on karsittu kasaan, liian tiukkaan, on leikannut läpi mun kohdunkaulan.

Mulle kerrotaan että lanka jolla yleensä kohdunkaula ommellaan on litteä kuin kengännauha ja leveämpi. Lanka jota mulla käytettiin oli pyöreä, super ohut, siimaa muistuttava.

Miksi mulle on käytetty tämmöistä lankaa, sitä tässä on ihmetellyt kaikki. Sen kun tietäisi.

Tässä kohtaa pitää sanoa että tämä on erittäin harvinaista että näin käy. Mä olen kuulemma ensimmäinen mitä tässä talossa on nähty ja käynyt.

Ja tietenkin tämä p###a arpaonni kävi mulle, kelle muullekaan :,(.

No ei tää huono onni tähän(kään) lopu.

Mun operaatiossa oli mukana jopa tuttu Hussin ylilääkäri kenen luona kävin yksityisellä lapsettomuushoitojen puitteissa. 

Mut tehtiin täys puudutuksessa koska kipu olisi liian kova kestää muuten koska joutuivat tosiaan rikkoa kudosta ja heidän täytyy saada lanka kerralla kokonaan pois. Sitä ei missään nimessä saa jäädä sinne sisälle.

No arvatkaa jäikö sitä? No kuulkaa jäi :(. Pätkä on mun kohdunkaulan kudoksen sisällä edelleenkin.

Tämä loppu pätkä hoidettaisiin synnytyksessä pois.

Meni pari päivää osastolla lisää ja päästiin torstaille.

Mulla ei edelleenkään ainuttakaan supistusta ja vauvalla kaikki erinomaisesti.

Mutta.

Vauva oli kääntynyt nyt väärinpäin. Pää ylöspäin. Hän oli jo yli kolme viikkoa pää alaspäin erittäin hyvässä asennossa synnytystä ajatellen, mutta nyt hän on perätilassa.

Lääkärit oli aivan yllättyneitä nyt tästä miten oli mahtunut kääntyä kun vettä on kuitenkin niin vähän.

No pääasia että vauvalla on kaikki hyvin, mutta tämä muuttaakin kaiken!

Juteltiin jo useamman lääkärin kanssa perätilasynnytyksistä ja sanoin että jos vauva on synnytyksen hetkellä pepputarjonnassa joka on ns. paras perätilasynnytys asento, suostun hänet alateitse synnyttämään.

Alateitse synnyttäminen olisi ollut ehdottomasti mun toive synnyttää kunhan vauva olisi ollut oikein päin, pää alaspäin. Mutta lupasin myös harkita sitä perätilasynnytystä pepputarjonnalla.

No, nyt on tultu tähän päivään ja lapsiveden menosta on 1,5 viikkoa aikaa.

Vauvalla on kaikki erinomaisesti. Hänellä ei ole mitään hätää. Hän on jatkuvassa seurannassa.

Mulla ei edelleenkään ole ainuttakaan supistusta.

Mutta karmivat kivut alapäässä.

En pysty istua ja jokainen askelma sattuu kun mua leikattaisiin sahalla alapäästä kahtia. Oikea kylki on ainut asento edelleen missä olen suht kivuton.

Eli mulla on ihan samat kivut mistä olen kärsinyt siitä asti kun lanka laitettiin. Kun viikkoja oli 14+2.

Kipujen luultiin johtuvan langasta joka vaan kiristää kohdunkaulassa joka on täynnä hermoja.

Mutta ei se ollutkaan niin. 

Kun se ohut lanka olikin leikannut koko kohdunkaulan läpi kudoksiin asti ja ihoa ja arpikudosta kasvanut jo langan päälle.

Vielä ei tiedetä minkälaisia vammoja tämä on aiheuttanut. Onko hermoja poikki tai kuinka pahasti vaurioitunut. 

Se selviää vasta synnytyksen jälkeen kun katsotaan muutenkin synnytyksen jälkeinen palautuminen, niin joudutaan sinne asti odottamaan että nähdään tekeekö aika mitään tälle. 

Osa hermoista kuulemma korjaantuu itsestään mutta osa ei. Ja jos siellä on hermoja poikki, en edes tiedä mitä niille tehdään, kun ei edes täällä lääkärit osanneet nyt vastata tähän kysymykseen :(.

Eli nyt ei auta kun ajan kanssa katsoa saadaanko mut tämän osalta kuntoon. Voin sanoa ihan rehellisesti että mua pelottaa, ja olen hieman kauhuissani miten mut meinataan hoitaa kuntoon, koska näin ei ole aiemmin kellekkään kuulemma käynyt. Olo on kuin olisin nyt koekaniini. 

Yritän pysyä positiivisena ja ajatella että ainakin kaikki yritetään tehdä mun kuntoon saamiseksi.

Mutta kyllä tämä välillä pistää miettimään miten tämä(kin) on oikeasti mahdollista.

Siis en vaan tajua. Samu, mun perhe, mun ystävät. Kaikki on ihan järkyttyneitä miten tää on edes mahdollista. Miten mulle voi aina sattua pahin.

Koska mun kivut ovat niin kovat ja tarvitsen pikaisesti vahvempaa kipulääkettä, tehtiin eilen päätös että vauva saa syntyä ensi viikolla. Suunnitellulla sektiolla. Sektio päivän sain ensi viikon keskiviikolle, 28.6. Toki se voi vielä muuttua jos vauva nyt päättäisi lähteä itse syntymään aiemmin.

Mutta sektio on nyt tarkoitus tehdä perätilan takia sekä sen vuoksi että ennen sektiota pitää "leikata" loppu langanpätkä kohdunkaulan uumenista pois.

Jos tällä mun arpaonella seuraavaksi voisi tulla se lottovoitto. Kiitos.

Tää ei vaan enää naurata.

Mutta vauvalla on luojan kiitos kaikki hyvin ja meille odotetaan nyt pienen pientä Jellonaa <3.

Hänen painoarvio on tällä hetkellä 2280g ja pituutta on viikkojen ja painon arvion mukaan n.40-42cm. 35 viikkoinen vauva pääsee kotiin jos hänellä on kaikki hyvin eikä tarvitse lisähoitoa sairaalassa. Eli viikonloppuna meillä tulee 35 viikkoa täyteen ja ensi keskiviikkona hän on 35+3 viikkoa ja sairaalassa joudumme olla vähintään 2-4 päivää riippuen mun ja vauvan kunnosta. Eli vähintään hän olisi n. 36 viikkoinen kun kotiin päästäisi.

Viikossa vauva ottaa painoa lisää vielä 100-200g. 

Jos hän syntyisi ennen sunnuntaita kun viikkoja on alle 35 viikkoa, hän joutuu automaattisesti teholle. Se on viikkoraja tehohoidon suhteen.

Eli häntä toivotaan syntyväksi aikaisintaan sunnuntaille ja mielummin silloin ensi keskiviikkona suunnitellulla sektiolla kuin päivystysaikana.

Vanhempani olivat eilen käyneet ostamassa meille ihania 44cm:n keskosvaatteita <3.

Ja tiedättekö mikä tässä on hauska sattuma, 28.6 on Leon nimipäivä. Ja nimi Leo tulee leijonasta.

Leijonan poikaseksi tai Jellonaksi olemme vauvaa kutsuneet koko raskauden ajan. Nimitys tulee lasketun ajan horoskoopista joka olisi ollut 30.7. Hänestä tulee nyt rapu, mutta meille hän on vauva-ajan nimeltä silti aina Jellona :).

Palailen asiaan taas jossain kohtaa. Viimeistään kun ollaan vauvan kanssa kotona <3.

Hyvää Juhannusta kaikille, meidän Juhannus menee tällä kertaa sairaalassa.

Tiina

Facebook

Instagram