My new best friend

Jos joku olisi sanonut mulle kaksi vuotta sitten että ilman imuria pärjää oikein hyvin, olisin "nauranut" ja sanonut, että "minä en kyllä pärjäisi".

Jälleen olin väärässä. 

Lähes puolitoista vuotta pärjäsimme ilman imuria ja oli meillä silti aivan siistiä. 

Mitään tiettyä syytä siihen ei ollut ettei imuria aiemmin hankittu. 

Muuton jälkeen kävimme katsomassa ja kokeilemassa useita varsi-imureita. 

Olimme ajatelleet että nykyisessä 45m2:n kaksiossa pärjäisimme vallan mainiosti sellaisella. 

Ongelmaksi kuitenkin tuli että ainoa varsi-imuri joka kokeilujen jälkeen tuntui omaan makuun tehokkaalta, oli Dyson, mutta se ongelma siinä oli se että nappia piti kokoajan painaa samaa aikaa kun imuroi. Niissä ei ollut nappia jonka olisi saanut kytkettyä On/Off -asentoon. 

Mun käsille tämä samaa aikaa painaminen tuntui liian raskaalta. 

Sitten koko imurin osto vähän niin kuin jäi. 

Todettiin että pärjätään hyvin Sini-mopilla, kertakäyttöisillä pölyliinoilla, rikkalapiolla ja harjalla, sekä mattojen tamppauksella. 

Kuulostaa ehkä työläältä, mutta ei se näin pienessä asunnossa, yhden koiran kanssa sitä juurikaan ollut. 

Mulla oli eilen vapaapäivä ja aamulla oli niin mielettömän upea auringonpaiste joka kyllä myös "ihanasti" toi esiin kaiken sen pölyn määrän kotona. 

Siinä hetkessä päätin, että "tänään muuten ostetaan se imuri", piste :). 

Käytiin sitten illalla Prismassa ostoksilla ja nyt täällä on yksi onnellinen pikku vaimo kotona <3.

:D

Samu totesi aamulla kun imurin varressa olin kiinni, että "kyllä sä pienestä tuut onnelliseksi".

Ihan totta, niin todella tulen <3.

Imurista tuli juuri mun uusi "paras kaveri" ketä varmasti huomioin usein ;). 

Kuten näkyy, on meidän siivouskomero nyt aivan tupaten täynnä ja rikkalapio ja harja sinne ei kyllä enää mahdu, ellei sitä änkeä imurin päälle.. 

Samun työvaatteet säilytetään tässä kodissa myös tuossa samaisessa mini koon siivouskomerossa, mutta sopu sijaa antaa ;). 

Tämä on hyvä haaste itselle elää taas tämän kokoisessa asunnossa sen jälkeen kuin vuosikymmeniä asui yht 300m2 tilassa, kodissa, isoine varastoineen ja autotalleineen.

Oppii taas varmasti arvostamaan tiloja siinä kohtaa kun joku päivä muutetaan. 

Me meinataan kuitenkin ne lapsetkin tähän kotiin asuttaa, ainakin se ensimmäinen :). 

Tänäänkin on aivan ihanan keväinen, aurinkoinen sää!! 

Mulla joku kevätpörriäinen selkeästi on taas puraissut kun huomaan kaipaavani kotiin taas hieman lämpöä ja väriä. 

Tekisi mieli vaihtaa myös jotain järjestystä, mutta eipä nämä neliöt kovin paljon järjestelyn vaihteluun anna sijaa, Heh. 

Beigeä ja pastilleja tekisi mieli nyt. Lämpöä. Enköhän mä kohta kaiva "kevät sohvatyynynpäälliset" taas esille. 

Aurinkoista viikonloppua kaikille <3.

Tiina

Facebook

Instagram