Niin paljon kun joulua rakastankin, on tämä raikas tuulahdus tervetullut.
En tiedä onko muilla samanlaisia tuntemuksia, mutta itselläni on semmoinen olo kuin aika olisi pysähtynyt.
Kun eläisimme aikaa jolloin emme uskalla / voi / halua, tehdä mitään siirtoja tai muutoksia elämässä oikein mihinkään suuntaan.
Itsellä tähän kaikkeen liittyy vahvasti Koronan tuomat mahdolliset muutokset sekä rajoitukset sekä lisäksi myös se hartain toive vauvasta.
Kun elämme aikaa jolloin haluaisi suunnitella ja toteuttaa niin nykyhetkeä kuin tulevaa, mutta tuntuu kuin joku kuiskaisi (tai huutaisi) korvaan:
"EI, EI, ÄLÄ TEE NYT MITÄÄN"!!
Kun muutettiin, oltiin suunniteltu makuuhuoneen sisustukseen sekä seinään kiinnitettävää yöpöytää, että seinään kiinnitettävät messingin väriset House Doctorin Swing valaisimet kummankin yövaloksi.
En kerinnyt näitä tilaamaan kun tieto raskaudestani viime vuoden alussa tuli.
Tämä uutinen muutti kokonaan suunnitelmat sisustuksen suhteen seinään kiinnitettävistä valaisimista sekä yöpöydästä.
Jotta pian saisimme makuuhuoneeseen mahtumaan pienen vauvan sängyn, joutuisimme kääntämään sänkymme toisinpäin, niin että tyynyt olisivat ikkunan edessä ja varpaat kohti vaatekaappia.
Pieni vauvan sänky sekä hoitopöytä -/ vaatelipasto seinähyllyineen saisi paikan samalta seinältä johon mustat tikapuut nojaavat. Pyykkikori ja tikapuut saisi etsiä nyt paikan muualta.
Mittasimne kaiken valmiiksi ja kysyin jo alustavasti sängynpäädylle varasto paikkaa ystäviemme varastosta.
Yöpöytä sekä valaisimet ei enää tämän sisustuksen kanssa sopisikaan.
Jätimme siis nämä tilaukset tekemättä ja hattulaatikot yövalaisimen alla jatkaisivat tähän muutokseen asti pitämään yöpöydän virkaa.
No, suunnitelmat saivatkin keskenmenon myötä taas väistyä, mutta päätimme silti ettemme alkaisi nyt poraamaan seinään mitään, jos kuitenkin pian saisimme toteuttaa nämä muutokset.
Niinkuin olen muutamasti kertonut, on meillä kummallakin tasaisin väliajoin ollut melkoinen asuntokuume.
Aktiivisina asunnon katsojina olemme käyneet myös joissain asuntonäytöissä.
Niin rivitalo, paritalo, erillistalo kuin ihan talopakettien esittely talomalleja katsomassa.
Meillä on tietyt haave alueet Pohjois-Helsingissä josta toivoisimme löytävämme seuraavan kotimme, mutta emme täysin poissulje myös Vantaata aivan Helsingin lähettyviltä, mm. Ylästö-Viertola akselilta.
Mietimme me jo hetken tontin ostamista ja paluumuuttoa maallekin.
Voitteko uskoa?
Helsingin hinnat ovat suorastaan järkyttäviä tänä päivänä. Sama kun tuntuu, että ruokakaupasta ei 100€ :lla ihmeellistä saa, tuntuu ettei Helsingistä saa semmoista perheasuntoa mistä itse haaveilisi alle puolen miljoonan.
Siis järkyttävää!
Puoli tuntia kun ajaisi saisi tontin kymmenen kertaa halvemmalla kuin Helsingistä.
Mitä sitten tulee nousseeseen polttoaineen hintaan.
Näillä bensanhinnoilla oma täys tankillinen nykyisessä autossani maksaa 100€.
Jos muuttaisimme takas maalle ja saisimme esim. reilusti isomman uuden omakotitalon ja tontin PALJON halvemmalla mitä Helsingistä, mutta kahden auton polttoainekulut Helsinkiin näillä hinnoilla tarkoittaisi meidän perheen kahdelta autolta 800-1000€ / kk:ssa.
Ei siis siinäkään mitään järkeä.
Toki nykyään on myös sähkö- ja hybridiautovaihtoehtoja.
Ja joku semmoinen mulle seuraavaksi todennäköisesti tuleekin kun autonvaihto on edessä. Asuttiin sitten missä vaan.
Ajatus takaisin maalle muutosta ei siis missään nimessä meidän perheelle polttoaineen hintojen ja Helsingissä kummankin työpaikan ollessa ole yhtään sen halvempi vaihtoehto kuin kalliimpi asunto Helsingissäkään.
En tiedä olenko 11-vuoden maalla-asumisen jälkeen vieraantunut Helsingin asuntojen hinnoista koska ne on sen aikana noussut osittain jopa puolella. Mutta kallista on. Hurjan kallista on. Siitä ei pääse mihinkään.
Haluan kuitenkin pystyä tarjoomaan mahdolliselle jälkikasvulle harrastusmahdollisuudet toivomiinsa harrastuksiin, sekä mahdollistaa myös heille matkustamisen minkä itse olen saanut kokea lapsena.
Ja mitä Korona rajoituksiin tulee, saattaa se taas uusien rajoituksien myötä vaikuttaa negatiivisesti toisen meistä työhön, joten tämänkään takia emme uskalla nyt tehdä siirtoja asuntojen suhteen.
Tosin niinkuin aiemmin kerroin, tällä hetkellä on ensimmäinen asunto myynnissä yli kahteen vuoteen mistä oikeasti olisimme kiinnostuneet.
Asunnon löytäminen ei todella ole helppoa ja se voi viedä useamman vuoden. Tämän vuoksi me takas Käpylään muutimme jotta voimme rauhassa etsiä tulevaa kotia.
Nyt semmoinen olisi luultavasti löytynyt, mutta emme koe tätä hetkeä hyväksi hetkeksi ostaa. Joten, jäämme toivomaan että seuraava ehdokas tulee vastaan sitten taas reilu kahden vuoden päästä ;).
Mitä matkoihin tulee, haluaisin kovasti suunnitella tulevaisuutta eteenpäin ja suunnitella ja varata matkoja.
Mulla on kova ikävä matkustamista ja Kreikka ja Lontoo kutsuisi mua kovasti luokseen.
Mutta eihän tässä nyt oikein uskalla - viitsi niitäkään matkoja suunnitella ja varailla maailmalla riehuvan Korona tilanteen takia.
Nizzan matka on maaliskuulle varattu yhdessä Samun, Karoliinan ja hänen miehensä kanssa.
Ihana asiakkaani toi mulle jo loppuvuodesta kaksi Nizzan kirjaa lainaan.
Täällä mä voin nyt vain toivoa että meidän matka Nizzaan toteutuu eikä jää vain näiden kirjojen sivuille.
Koronaa tuntuu olevan nyt jokatoisessa tuttavaperheessä.
Me olemme siltä toistaiseksi välttyneet, mutta eiköhän se meilläkin ole vain ajan kysymys koska se meille iskee.
Kolmannet rokotteet saamme tämän kuun loppupuolella jos vaan sitä ennen emme sairastu.
Makuuhuonetta tekisi mieli laittaa ja sisustaa yöpöydän ja valaisimien osalta, mutta se ei ole nyt kannattavaa, kun toivonmukaan saamme sitä jossain lähitulevaisuudessa muuttaa vauvalle sopivaksi.
Asuntokauppoja emme uskalla tehdä jos riskinä Koronarajoitusten takia on että toisen työhön tulee katkos.
Emmekä viitsi suunnitella ja varailla matkojakaan kun tämä maailmantilanne Koronan takia on mikä on.
Meistä jokainen elää toki tätä samaa pandemia aikaa ja toisten elämään se ei ole vaikuttanut mitenkään.
Toisilla se taas on vaikuttanut paljonkin.
Meillä kummallakin on onneksi työt omissa yrityksissä säilynyt mutta Samun asiakkaisiin Korona on vaikuttanut pahalla tavalla ja täten elämme jatkuvasti pienessä jännityksessä vaikuttaako se ja jos vaikuttaa, miten se mahdollisesti vaikuttaa toisen meistä työhön.
Liian monta epävarmaa tekijää sekä elämää jossa pitäisi elää "Sitku" ja "Jos kun" elämää.
Liian monta epävarmaa tekijää muuttaa siis tällä hetkellä mitään asioita.
Ei tehdä mitään muutoksia.
Ollaan vaan nyt ja tässä.
Ehkä mä menen taulukauppaan ja ostan uuden tyhjän taulupohjan ja paljon värikkäitä värejä. Jotain väriä tämä elämä nyt kaipaa :) .
Miten teillä?
Tunsiko teistä joku samoin tekstiä lukiessa?
Tuntuuko jostain teistä samalta, että aika olisi pysähtynyt?
Että tämän hetkinen aika on todella epävarmaa aikaa?
Mukavaa sunnuntaita kaikille <3.
Tiina
Facebook
Instagram
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti