Pientä luxusta arkeen...
Tämä meidän arki on aikamoista kaaosta niinkuin olette huomanneet ;).
Multa kysytään ihan jatkuvasti miten ihmeessä mä selviän tästä kaikesta mitä käymme läpi parhaillaan.
Mitään yhtä vastausta mulla ei siihen ole, mutta ehkä isoin selviytymis"pilari" mulla on oma mies.
Se mun paras ystävä <3.
Eilen olin lääkärissä (käsien takia) ja juttelin lääkärini kanssa mun henkisestä jaksamisesta. Hän sanoi jo itse, että ihmettelee miten mä aina sinne joka kerta menen hymyillen vaikka olen elänyt terveyteni kanssa kohta (jo) neljä vuotta yhtä kriisiaikaa. Leikkausaamuinakin on hymy ollut kasvoilla.
Kai se vaan on joku synnynnäinen juttu mulla, en mä tiedä :).
Lääkäri myös totesi, että sulla täytyy olla kyllä myös paljon hyvää sun elämässä kun olet noin hyvin selvinnyt kaikesta!
Pari sekunttia siinä mietin ja sanoin, "niin, en mä kyllä ilman mun miestäni tässä olisi nyt tämmöisenä kuin olen".
Kun lähdin lääkäristä kotiin mietin tätä automatkalla. En mä kyllä tosiaan varmasti olisi näin hyvin selvinnyt ilman miestäni.
Toki ei saa unohtaa mun muita läheisiä - perhettä ja hyviä ystäviä. He ovat olleet tässä tukena yhtä lailla. Onnellinen ja kiitollinen heistä saan kyllä olla joka päivä.
<3
Se nyt on selvä, että en minäkään mikään superihminen ole. Kyllä tässä on itketty yhtä paljon kuin on hymyiltykkin. Mutta siihen itkuun "ei ole jääty".
Toki olisi jo kiva saada elämästä kiinni. Tarkoitan, että tämä ei olisi yhtä taistelua ja selviytymistä.
Tulisi jonkinnäköinen balanssi tähän elämään.
Arkea ilostuttaa myös pienet asiat. Välillä kimppu ruusujakin on iso juttu, kuin hyvälle mielelle nekin saa :).
Näihin kuviin ja tunnelmiin, oikein ihanaa ystävänpäivää te ihanat <3. Teidänkin viestit ja kommentit saa hymyn toistumiseen huulille :).
Pus!
Tiinamaria
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti