Tämä on ollut niitä viikkoja kun ns. runosuoni ei ole kukkinut.
Kun on tuntunut siltä, että eihän mulla ole mitään annettavaa juuri tällä hetkellä tänne blogiin.
Mitään ihmeellistä ei tapahtunut, eikä sisustuksen sarallakaan ole mitään tapahtunut.
Mistä sitten oikein kertoisin ja mitä kuvaisin?
Näitä samoja ajatuksia ja tuntemuksia varmasti jokainen somessa jollain tavalla blogia pitävä varmasti välillä kokee.
Normaalissa elämässä kuitenkin arkemme täyttyy pääosin työelämästä, sekä arjen pyörityksestä. Siivouksesta, ruuanlaitosta, ulkoilusta, harrastuksista jne.
Kokoajan ei tapahdu jotain uutta ja jännittävää ja joka viikko harvemmalla myöskään sisustus kokee uusia juttuja ellei ole juuri muutettu uuteen kotiin tms.
Sitä tulee välillä ajatelleeksi, että näitä samoja kohtia nyt kuvaan, kuinka tylsää?
Sitten rupesin miettimään kulunutta viikkoa.
Onhan siihen mahtunut myös työn ohelle muutakin.
Olen kerinnyt nähdä läheistä ystävääni Annikaa, käynyt lääkärissä perus kontrolleissa, ollut Teresan 30v. synttärikahveilla ja surullisimpana ja ehkä yksi elämän vaikeimmista asioista, hyvästellyt toisen ystäväni miehen ja laittanut tämän hiuksensa kuntoon viimeiselle matkalle.
Ystäväni mies sai viime vuoden lopulla tietää sairastavansa ärhäkkää suolisto syöpää.
Taistelu on loppunut erittäin lyhyeen sillä syöpä voitti tällä kertaa :(.
Kun puhutaan samanikäisestä ihmisestä kun itse olen, kahden pienen lapsen isästä, aviomiehestä.. Se tuntuu niin sydäntä raastavalta ajatukselta, että miten tämä tuleva leski, ystäväni, sekä heidän kaksi pientä lastansa voi ikinä selvitä tästä.
Aikaa on hyvin vähän, puhutaan enää korkeintaan päivistä, ellei jopa tunneista.
Keskiviikko iltana kävin hänet hyvästelemässä ja tämä oli yksi elämäni vaikeimmista päivistä ikinä.
Sitä on kuluneen viikon aikana miettinyt niin paljon miksi joidenkin elämä päättyy näin, aivan kesken elämän, eikä sille saa vastausta.
Nyt on hänen aika, vaikka se tuntuu niin pahalta ja väärältä.
Ajatukset ovat siis paljon olleet tämän perheen luona <3.
Kumpa me kaikki muistettaisi elää aina kiitollisina siitä mitä meillä on. Olla tyytyväisiä ihan siihen perus arkeen. Elää juuri sitä hetkeä mikä meillä käsillä on. Haaveilla saa, mutta elää pitää juuri sitä hetkeä mikä meneillään on.
Niinkuin alussa sanoin, että runosuoni ei ole oikein kukkinut, ja tuntunut, että ei mulla ole ollut antaa mitään fiksua sisältöä blogiin kuluvan kahden viikon sisällä.
Mutta kun katselen asiaa toiselta näkökulmalta. Eikä silloin juuri kaikki ole todella hyvin kun ei ole mitään ihmeellistä? Kun kuulumis kyselyihin vastataan: "Ihan hyvää kuuluu, ei mitään ihmeitä" - eikö se juuri tarkoita, sitä että kaikki ovat oikeasti todella hyvin sillä hetkellä.
Sitä on vaan ehkä itselle toisinaan liian ankara?! Ja miettii liikaa sitä onko mulla nyt mitään annettavaa tänne?
Ei elämä voi aina olla ilotulitusta ja ruusuilla tanssimista, mutta ei myöskään jatkuvaa vastatuultakaan.
Sehän on vaan ihan hyvä kun kuuluu sitä "Ihan hyvää, ei mitään ihmeitä".
Olen erittäin tyytyväinen tähän tilanteeseen.
Ikinä emme tiedä mitä huominen tuo, se voi tuoda niitä ilotulituksia, tai sitten suuren suuria suruja, mutta tärkeintä elämässä olisi kai kuitenkin juurikin elää sitä nykyhetkeä. Ei murehtia liikaa tulevaa, eikä myöskään elää täysin haavemaailmassakaan.
Täällä alkaa hieman jo olemaan kevättä rinnassa. Päivä on huomattavasti pidentynyt ja valoisa-aika pidentynyt.
Mä pidän maaliskuussa kolmen viikon loman! Ja suunnitelmissa on pitää myös jatkossa aina lomia huomattavan paljon enemmän ja useammin kuin viimeiseen 15 vuoteen olen pitänyt. Aloitetaan nyt kuitenkin tästä maaliskuun lomasta ja seuraavat lomat on suunnitteilla kesälle. Koska Korona, lomat vietetään tänäkin vuonna varmasti kotona tai mökillä. Maaliskuun loma menee kotona ja mahdollisesti keittiön remonttia tehdessä. Mahdollisesti. Ei olla sittenkään ihan varmoja mitä sen kanssa tehdään, mutta jos muutaman viikon päästä tiedetään, ehkä sitä ruvetaan silloin tekemään, muussa tapauksessa vaan otetaan rennosti kotosalla. Meidän viimeiseen 14 vuoteen on mahtunut yhteensä vain 13 viikkoa lomia, joten eipä kolmen viikon lepolomakaan pahaa tekisi ;).
Ikävä on matkustamista ja Ruotsissa asuvaa siskon perhettä, mutta vielä ei ole aika matkustamisen, tuskin koko vuoteen ainakaan meidän perheellä.
Onneksi aurinkolasit sai sentään täälläkin tällä viikolla kaivaa esiin ;).
Mukavaa iltaa kaikille, muistetaan elää hetkessä <3.
Tiina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti