sunnuntai 1. syyskuuta 2019

Ahdasmielinen kansa(ko)?
































Otsikko oli tarkoituksella nyt aika "kova" ja luojan kiitos tämä ei koske kaikkia!



Olisin kirjoittanut muuten pelkkiä kuulumisia, tosin, eipä tänne mitään sen ihmeellisempää kuulu kuin edelliselläkään viikolla, mutta sitten sainkin inspiraation tähän tekstiin parista kommentista jossa meidän kotia arvosteltiin...


....omasta mielestä varsin AHDASMIELISESTI.



"Kotona viihtymättömän steriili poseerauskämppä jossa ei saa kokata, leikitä, eikä koskea mihinkään. Ulkona syödään ja kävijöille laitetaan pussit jalkaan ettei lattiaan tule hajuja".



"Näyttää joltain luksus pakkohoitolaitoksen olohuoneelta, jossa istutaan kädet hiljaa polvilla".



Semmoiset :D.


En tiedä itkeäkö vai nauraa!


Samaa aikaa niin sangen huvittavaa ja samalla niin erittäin surullista jos yksi valokuva meidän kodista saa nämä ihmiset tekemään nämä yllämainitut "diagnoosit" meistä.




Vai mitä mieltä te olette, tunnistitteko meidän elämän varsinkin tuosta ensimmäisestä kommentista?? 

:D



Olen aiemminkin aiheesta jossain määrin kirjoittanut.

Miten monesti valkoisia ja tietyn tyylisiä koteja arvostellaan erittäin rumalla ja mauttomalla tavalla.

Ihan kuin se olisi synti viihtyä itse vaaleassa ja tietyntyylisessä kodissa.


En ole koskaan nähnyt yhden yhtä rumaa ja mautonta kommenttia kodista joka olisi todella värikäs ja persoonallinen mikä ei kuitenkaan loppupeleissä räikeydellään välttämättä sopisi kaikkien omaksi kodiksi.
Silti niitä ihmisiä niissä kodeissa ei "diagnosoida", sekä koteja haukuta samalla tavalla.


Ja vielä kun kyseessä on aikuiset ihmiset, on se astetta kuvottavampaa.



En usko, että mun tarvitsee vääntää tästä kellekään teistä rautalangasta, vaikka kaikki ei meidän kodin tyylistä tykkäisikään, mutta sen verran on asiaan itsekin kommentoitava, että on kyllä erittäin surullista miten joku ihminen voikin olla niin älyttömän ahdasmielinen, että tosiaan kuvittelee, että nyt tässä tapauksessa meidän kodissa ei saa tehdä ruokaa, leikkiä, koskea mihinkään ja vieraat saavat muovipussit jalkaan.


Minä kuka haen monet ruokanikin metsästä/maasta ihan itse, omin pikku kätösin ja tuon ne "multaisina" keittiönpöydälle josta valmistan ruuan.
Niin marjat kuin sienet ja hyötypuutarhan satokin.

Viisivuotiaasta asti olen oppinut miten mm. perunat kasvatetaan ja osallistunut joka ikinen vuosi siihen perunasavottaan ja sadonkorjuuseen kun perunat nostettiin ja säilöttiin talvea varten.
Kyllä se kotiruoka tarkoittaa mulle vieläkin enemmän kuin se, että ostan ne perunat ja muut tarvikkeet suoraan kaupasta.


Mikään Michelin kokki mä en ole, mutta kyllä mä PALJON osaan keittiössä tehdä ja laittaa.

Kotiruuan puolestapuhuja olen aina ollut...


Mitä lapsiin tulee, meillä nimenomaan saa leikkiä.

Itseasiassa meillä on oikeasti yläkerrassa (hoito)lapsia varten oma leikkihuone.
En ole ikinä tätä huonetta kuvannut, mutta hyvin lastenhuoneelta tuo huone ulkopuolisen silmiin näyttää.

Aina kun joku ystäväperhe tai siskojen lapset ovat täällä, kannetaan lelut monesti alakertaan.
Hyvä kun ovat saaneet kengät pois jaloista kun kaikki lelut on levitetty ympäri taloa.
Meillä ei rajoiteta missä meillä leikitään!

Lapset rakastavat meidän sohvaa. Kaikki lapset jostain syystä haluavat aina juosta siinä.

Tätä en ole koskaan itse kieltänyt, mutta lapsien vanhemmat sen sijaan ovat.


Meidän lattipinnat ovat sen verran hyvin valittu, että ne kestävät  myös julkisten tilojen lattioina, joten juhlissa meillä saa pitää kengät jalassa jos haluaa!
Mm. meidän häissä 80 ihmistä piti kengät jalassa koko häiden ajan.


Jos me jossain ollaan ajateltu meidän vieraita sisustuksessa, on se ruokapöytä, sekä sohva.

Koska meidän olohuone on kooltaan muistaakseni tasan 36m2 ja ruokailutila myös iso, ja meillä käy paljon ystäviä ja perhettä kylässä, olisi ollut todella typerää laittaa näihin tiloihin pieni sohva tai pöytä...

Koska tilaa on, on näiden kalusteiden koossa otettu vieraat huomioon.


MUUTEN, meidän koti on sisustettu ja laitettu vain ja ainoastaan meitä varten.

Ainiin, se leikkihuone, se on niille rakkaille hoitolapsille ;).


Mä en sisusta kotiamme blogin tai vieraiden takia.

Tässä asiassa mä olen 100% itsekäs ja voin sanoa, että sitä laitetaan ihan vaan oman maun ja halun takia.
Ei kenenkään muun.



No mutta juu, pointtini tuli varmasti selville ;).



Missä nämä kommentit siis tuli esille?


Meidän kodista oli jaettu kuva viikolla tietämättämme iltapäivälehdessä.


Ja selventääkseni, jos joku luulee, että loukkaannuin näistä kommenteista, niin 
EI, EN TODELLAKAAN :D.

Jos nyt sanon näin aivan suoraan, mulle on aivan sama tykkääkö muut meidän kodista tai ei.

Tämä on meidän koti joka ollaan tehty ainoastaan meitä varten.


Mielipiteitä saa ja pitää olla!

Siitä ei ole kyse!

Mutta onhan tuo nyt ihan älyttömän ahdasmielistä ajatella noin.


Vaalea koti meillä varmasti tulee jossain määrin olemaan aina.

Vaalea miellyttää sekä omaani, että Samun silmää.

Kyllä, vaaleassa näkyy kaikki lika paremmin kuin tummassa, se on selvä.

Mutta kyllä mä myöskin haluan siistissä-/puhtaassa kodissa asua.

Kyllä vaalea koti sopii aivan yhtähyvin aikuisille, kuin lapsi- ja lemmikkiperheillekin.




Tämmöistä tänne, eipä meille siis mitään mullistavaa kuulu :).


Kotona ollaan oltu ja tehty yhdessä mm. sitä kotiruokaa ;).

Makkarakeittoa erittäin pitkästä aikaa.




Nyt kaksi karvaista haluaa syömisen jälkeen ulos, ja pyykinpesukonekin piippasi äsken, joten aurinkoista sunnuntaita!





Tiina


4 kommenttia:

  1. Kaunis koti teillä! Älä ole moksiskaan moisista mielipiteistä, olisiko hiukan kateuden makua....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tosiasiassa mua ei haittaa tämmöiset yhtään. Ihmettelen monesti vaan toisten ihmisten ahdasmielisyyttä :). En loukkaannu jos joku ei tykkää musta tai mun kodista :).

      Poista
  2. Hei Tiina! Äitini opetti jo -40 luvulla, että niin tyhmää ihmistä ei ole vielä syntynytkään joka ei osaisi toista ihmistä arvostella. Joten älä välitä, sanoo toinen vaalean ja siistin kodin kannattaja.

    VastaaPoista