Viikko sitten....
On torstai, päivä leikkauksesta.
Makaan sohvalla, tyyny jalkojen alla, Samu soittaa vieressä pianoa.
Musta pakettiauto ajaa pihaan ja Samu kysyy:
"Kuka meille tulee" ?
"Se on kukkalähetti, joku nainen tuo kukkapakettia" ...
" Tiina ********* olisi kukkalähetys" kuuluu ovelta.
Avaan paketin todella hämmästyneenä.
Mietin samaan aikaan kuka mulle on lähettänyt kukkia?
"Highest highs and lowest lows <3 ".
Kortissa ei lue lähettäjää, mutta tekstistä tiedän kuka lähettäjä on.
Ja arvaatte varmasti, padot silmissä aukesi just sillä sekunnilla.
Lähettäjä oli yksi ihana ystäväni Helsingistä <3.
Olin saman päivän aamuna viestitellyt tämän ihanan ihmisen kanssa miten mun leikkaus meni....
Ja sehän ei mennyt suunnitelmien mukaan.
Siis tämä alkaa olla jo ihan uskomatonta, siltä musta tuntuu.
Musta tuntuu, että yksikään terveyteen liittyvä asia ei mene mun kohdalla normaalisti.
Voihan olla, että se on vaan mun tunne. . .
Tai sitten ei.
Jokatapauksessa.
Mietin alkuun kirjoitanko tästä ollenkaan, tai kirjoitanko vasta sitten kun olen saanut tulokset.
Nimittäin mahdolliset syöpätulokset.
Se, kun lääkäri sanoo sen "S" kirjaimella alkavan sanan.
SYÖPÄ.
Syöpämahdollisuus.
Se on sana jota kukaan ei tahdo kuulla.
Mulla tämä oli jo toinen kerta.
Ja ei se ensimmäiselläkään kerralla sitä ollut.
Mun intuitio joka on todella vahva yleensä, sanoo, että ei se sitä nytkään ole.
Kun mun käsisairautta tutkittiin, mulla epäiltiin ensin luusyöpää.
Moni teistä varmasti muistaa sen?
No nyt mun sappirakko on lähetetty patologille tutkittavaksi onko siinä syöpä, hyvälaatuinen kasvain, muu mikä?
Leikkaukseen tarvittiin hakea toinen Kirurgi, ns. hätäleikkaukseen jo leikkaavan kirurgin avuksi.
Syy tähän oli kivikova ja venymätön sappirakko, mitä ei meinattu saada ulos ja joka teki leikkauksesta erittäin paljon vaikeamman ja haastavamman.
Kolmen tähystysreiän lisäksi ylävatsassani on nyt n. 5cm:n kokoinen leikkausarpi.
Tämä vaadittiin jotta se kovettunut sappirakko lopulta saatiin ulos.
Se arpi nyt on mulle aivan sama, ne kuuluu elämään.
Normaalisti sappirakko on pehmeä ja joustava kuulemma, joka venyy ja paukkuu.
Joka lopuksi heitetään roskiin leikkauksen jälkeen jos siinä ei ole muutoksia, niinkuin mulla nyt oli.
Mun sappirakko oli tosiaan täysin venymätön ja kivikova.
Täysin arpeutunut. Normaalia kohtaa siinä ei ollut pisarankaan vertaa.
Arpeutunut se kuulemma voisi olla siinä tapauksessa jos mulla olisi ollut lukuisia sappirakon tulehduksia.
Niitä on ollut vain YKSI.
Se oli silloin viime jouluna kun vuodeosastolla vietin joulun ja uudenvuoden...
Tulehdusarvoja mulla on otettu viimeisen 7v ajan niin tiuhaan, että olisi kyllä jo niistä näkynyt aiemmin.
Plus, se viime joulun vatsakipu ja vatsan turvotus oli jotain ihan omaa luokkaansa.
Sappikohtauksia ennen leikkausta kerkesin saada kolme kappaletta ja tällä viimeisellä kerralla sitten se tulehtui.
Koska siis tulehduksia ei ole ollut lukuisia, tuo muutos siinä tutkitaan nyt patologilla.
Mä en kaipaa tällä tekstillä
(No empä kyllä muutenkaan elämässä) sääliä yhtään, joten pyydänkin, älkää olko mitenkään pahoillaan tästä mulle, jooko, pyydän!!
Mäkään en ole.
Ei viestitulvaa tämän takia, pyydän <3.
Kiitos <3.
Alkushokki oli, no shokki.
Mutta nyt mietin asiaa niin, että tulee mitä tulee.
Eipä sille mitään voi tehdä.
Tarpeeksi kun on annettu, tämmöinen asia ei juuri enää hetkauta. Aika julmaa toisaalta, ettei tunnu enää missään tämmöinen asia.
Mun intuitio kyllä sanoo, että ei ole syöpä vaikka se mahdollisuus tässä nyt onkin.
Luotan siihen.
Ja jos olen väärässä, se on sitten sen ajan murhe.
Ei tää ole vienyt multa kuin yhden yön unet, sen ensimmäisen.
Mä elän joka tapauksessa elämää niin täysillä kun voin, aina.
Ei me muutenkaan ikinä meidän päivistä tiedetä koska ne täyteen tulee.
Tämä on taas kaikille hyvä muistutus siitä kuinka hauras ihmiselämä välillä voi olla.
Elämästä pitää nauttia ja tehdä niitä asioita jotka tekee onnelliseksi.
Viikko on vierähtänyt jo kahden viikon sairaslomasta ja mietinkin tässä eräänä päivänä, että kahteen vuoteen ja reilu kolmeen kuukauteen mitä olen ollut takaisin töissä sen kolmen vuoden jälkeen, olen ollut ennen tätä kahta viikkoa huimat 4 päivää sairaslomalla.
Terveystilanteeni huomioonottaen, oon kyllä todella vähällä selvinnyt, onneksi näin!
Kotosalla ollaan oltu, mulla on onneksi hyvät hoitajat täällä <3.
Tänään käytiin illalla myöhään Porvoossa pienellä iltakävelyllä.
Se oli todella Ihanaa!
Täytyy kyllä sanoa, että tämä on ollut toipumiseltaan kivuttomin leikkaus missä olen ikinä ollut. Särkyjä ei ollut ensimmäisenä päivänäkään.
Toki vatsa oli ensimmäisen viikon turvonnut ja kipeä kun liikkui, esim. nousi istumasta tai meni istumaan, makuulle jne.
Mutta todella kivutonta toipumista kun ottaa iisisti :).
Koska tyrä on kuulemma helppo tähän saada lisäksi jos rehkii liikaa, otan todella iisisti koko sairasloman ajan :).
Mökille olen täällä miettinyt pienen pieniä sisustusjuttuja, jos ei päästä Koronan takia tänä kesänä-/syksynä Kreikkaan, tuodaan Kreikka tänne, mökille :).
Muutamaa postipakettia odottelen ja sitä, että päästään mökille <3.
Nyt toivottelen hyvää yötä ja aurinkoista huomenta <3.
Rakkaudella,
Tiina
