Painajainen

 

Kumpa voisin sanoa, että en ole ehtinyt vauvan hoidolta kirjoittamaan ja olemme saaneet elää 2,5 viikkoa aivan ihanassa vauvakuplassa.

Ei, en saa sitä sanoa, koska "se otettiin minulta pois".

VAUVALLA ON KAIKKI ERINOMAISEN HYVIN!!

Kirjoitan nyt vaan lyhyesti. Kunhan kerään voimia ja paranen, kirjoitan enemmän. Sitä seuraavaa tekstiä ÄLÄ LUE, JOS OLET HERKKÄ!

Mutta nyt näin hyvin lyhyesti. Meidän ihana pieni poikamme syntyi keskiviikkona 27.8. Kahden päivän päästä perjantaina pääsimme pienen nyytin kanssa kotiin illansuussa.

Vastassa kotona meillä oli Leona, mummi ja pappa <3. Me olimme helpottuneita ja onnellisia kun pääsimme kotiin Leonan luo, muutama päiväkin erossa hänestä oli välillä raastavaa.

Tuli lauantai ja sunnuntai, elimme sitä ns. ihanaa vauvakuplaa koko perhe <3. KOKONAISET KAKSI PÄIVÄÄ.

Mun parantuminen lähti todella hyvin käyntiin ja monesti Samun kanssa totesimme ääneen kuin hienosti ja hyvin tällä kertaa kaikki meni. Mä olen paranemassa ihan ennätys ajassa.

KUNNES MAANANTAI ILTAPÄIVÄ KOITTI.

Kaikki muuttui vain viisi päivää sektion ja synnytyksen jälkeen todella hurjaksi painajaiseksi. 

En tiedä voinko sanoa että olen tämän kahden viikon sisään taistellut hengestäni, mutta jotain sinne päin, ei se kaukanakaan varmaan ollut. Olen viimeisillä itkuisilla voimillani pyytänyt lääkäreitä pitämään mut hengissä, mulla on kaksi lasta.

Olen ollut eilen perjantaina kolmannessa leikkauksessa. Kyllä, KOLMANNESSA.

Olen läpikäynyt viimeisen 2,5 viikon sisään MM. "KOLME SEKTIOTA", VAKAVAN TULEHDUKSEN, VAARALLISEN JA VAKAVAN KIPUKOHTAUKSEN JA LÄÄKEYLIANNOSTUKSEN lääkäreiden toimesta.

Olen edelleen sairaalassa, ja toivon että päästään pian kotiin.

Lääkärit kyllä mulle vannoivat että päästään vielä se ihana vauvakupla kokemaan, mutta en usko että ihan samanlaista tämän kokemuksen ja sen seuranneen pelon takia. Samun kahden viikon isyysloma on mennyt sairaalassa katsoen kun hänen vaimonsa taistelee. 

Vauva on ollut mun ja Samun kanssa sairaalassa kokoajan mukana ja vanhempani ovat asuneet meillä Leonan kanssa.

Lapsilla on kaikki hyvin!!

Kirjoitan kaikesta enemmän kun saan voimia lisää. Mutta sanon tosiaan jo nyt, että 

ÄLÄ LUE SEURAAVAA TEKSTIÄNI JOS OLET HERKKÄ.

Tulen varmasti silti sensuroimaan tekstiä pahimmilta osin silti, mutta käytä omaa harkintaa luetko sitä vai et! 

Hengissä olen ja se on nyt tärkeintä!

Tiina

Facebook

Instagram

Pikkuveli

 

Hän on täällä <3.

Keskiviikkona 27.8 klo:8.55 syntyi maailmaan aivan täydellinen pieni poikamme.

Pituutta hänellä oli 50cm ja painoa 3724g. Viikkoja meillä oli kasassa 38, eli vain pari viikkoa etuajassa tehtiin suunniteltu sektio.

Vaikka hän 50cm olikin, hukkui hän vielä 50cm:n vaatteisiin ja päällä hänellä on kuvissa 44cm:n vaatteet <3.

Ja katsokaa mitkä hiukset! Hän on kuin Leona syntyessään, yhtä tummahiuksinen!

Kaikki meni niin hyvin kuin voi mennä sektiossa ja siitä jäi tällä kertaa niin erilainen ja hyvä fiilis. Kokonaisuutena tämä raskaus oli niin "normaali" mitä edellisiin vertaa, vaikka mua riskiraskautena pidettiinkin ja seurattiin läpi raskauden.

Vauvalla ja minulla on kaikki hyvin. Sektiosta toipuminen on lähtenyt hyvin käyntiin. Olin jo 9h:n päästä sektiosta jaloillani. Toki pitkä toipuminen on vielä edessä, mutta hyvä suunta on jo nyt.

Myös maito on noussut mulla paremmin mitä tässä kohtaa odotetaan mikä on hieno juttu. Tämä pikku ukkeli meinaan osasi heti imeä ja viihtyy tissillä toisinsanoen hyvin.

Hän täytti tänä aamuna kaksi päivää ja painoi tänä aamuna 3450g, syntymäpäino kun aina vähän tippuu, mutta ei liikaa prosentuaalisesti onneksi ole tippunut.

Mahdollisesti pääsemme vielä tänään kotiin.

Selvitellään vielä tiputetaanko muhun kohta rautaa kun oma hemoglobiinini taas romahti ja vauvalta otetaan mahdollisesti vielä varuiksi bilirubini labrat kun hän on vähän punakka.

Mutta meillä on kaikki täällä siis oikein hyvin!

Vanhempani ovat asuneet meillä keskiviikko aamusta asti ja eilen Samu haki Leonan, mummin ja papan meitä katsomaan. 

Leona oli niin suloinen nähdessään pikkuveljen ettei sanat riitä kertomaan. Vähän häntä kuitenkin jännitti kun syliin pikkuveljen sai ja halusi pian itse isin syliin takaisin <3.

Ihan kauhea ikävä tuli Leonaa kun he lähtivät kotiin, ja en kyyneliltä säästynyt kun ovi meni kiinni. Leona itse ei onneksi alkanut itkemään vaikka ovella sanoikin "Äiti tulee mukaan kotiin", vaan lähti iloisena mummin ja papan kanssa viettämään vielä laatuaikaa meille.

Tämä on meille ensimmäinen kerta kun ollaan öitä ilman Leonaa, mutta nähtävästi tämä oli meille vanhemmille kovempi pala kuin Leonalle. Ja toki kun hän saa vielä kotona olla tuttujen ja turvallisten aikuisten kanssa, on meidän helpompi silti olla Samun kanssa yhdessä täällä sairaalassa vauvan kanssa.

Toivonmukaan vauvan bilirubiniarvot eivät ole nousseet ja päästäisiin silti tänään kotiin <3.

Onni ja kiitollisuus on kyllä niin suurin tunne nyt, rakkautta unohtamatta <3.

Tiina

Facebook

Instagram

Kodinhoitohuone & diy hoitoalusta

 

Viimehetken valmisteluita ennen vauvan tuloa.

Yritin etsiä pitkään sopivan kokoista vaipanvaihtoalustaa kodinhoitohuoneen tasolle, mutta kaikki olivat siihen liian isoja. Tai olisivat tulleet ns. tasosta reilusti ulos.

Näinpä päätin kokeilla tehdä vaipanvaihtoalustan itse ja katsotaan sitten toimiiko se käytössä vai ei. 

Ostin ainoastaan yhden uuden tyynyliinan tätä käyttöä varten jonka sisään taitoin pyyhkeistä pehmusteen ja sivuille laitoin vielä pienet pyyhkeet rullana korottamaam sivuja. Niinkuin yleensä vaipanvaihtoalustoissa on. 

Päälle sitten muovitettu kertakäyttöalusta aina. Kaikki muut voi heittää 60c:n pesuun aina tarpeen tullen. Katsotaan miten toimii :).

Vaikka meillä onkin vauvan / työhuoneessa vaatelipaston päällä toinen hoitoalusta Leonan vauva-ajoilta, on vaipanvaihdot nyt helpompi tehdä tässä vesipisteen vieressä. 

Vaipat ja kertakäyttöiset muovialustat on kätevästi hoitoalustan alapuolella kaapissa.

Muut tavarat sai tason päältä nyt väistyä kaapin päälle siksi ajaksi kun tässä mahtuu vauvaa hoitamaan ja vaippaa vaihtamaan :).

Mun oli vielä kuvien loppuun pakko kaivaa pari kuvaa talvelta kun oltiin juuri muutettu. 

Leona tykkäsi aina katsella pesukonetta kun laitoin sen päälle. Edellisessä kodissa kun hoidettiin pyykit pyykkituvassa niin tämä oli hänelle uusi juttu. 

Toinen mitä hän tänne muutettua tykkäsi tehdä, oli mennä vaatteet päällä kylpyammeeseen istumaan. Kylpyhuoneeseen meillä mennään kodinhoitohuoneen kautta.

Nykyään hän jo osaa itse laittaa pyykinpesukoneen päälle jos silmä välttää ja iltakylvyistä nautitaan joka ilta :).

Tiina

Facebook

Instagram

Eteinen - Cool kids live here

 

Nappasin eilen illalla teille muutamat kuvat meidän eteisestä. Kun oma aika on ollut niin rajallinen kiireisen arjen, töiden ja Leonan hoidon takia, eikä se yhtään ainakaan lisäänny toisen lapsen myötä, jää monta juttua kirjoittamatta. Vaikka olenkin nyt äitiyslomalla, on kädet täynnä lastenhoitoa :).

Eilinen meni mulla sängyssä ja Samu oli Leonan kanssa, niin oli mulla aikaa kirjoitella. 

Siispä nappasin hyvin nopeasti nämä kuvat, valoisuus ei näissä kyllä ilta-auringon takia mikään paras ollut... mutta meidän eteinen on vihdoin ns. valmis sisustuksen puolesta. Eli taulut, hylly ja naulakko on päässyt kesän aikana paikoilleen.

"Cool kids live here" printin tein itse. Uutta eteisessä on ainoastaan vain tuo tauluhylly ja lasten naulakko. 

Leona tykkää käsilaukuista ihan hurjasti, hänhän ei mene edes takapihalle nykyään ilman käsilaukkua. Välillä myös roskat viedään käsilaukku olalla :D. Nyt on oma naulakko missä voi olla laukut tai takit jne.

Muistitaulu naulakon päällä toimii niin tauluna kuin nimenomaan muistitauluna. Se pitää sisällään mm. lasten neuvolakortit ja tärkeitä muistoja.

Eteisen käytävällä kodinhoitohuonetta vastapäätä on myös meidän pikku wc. Toinen wc on kylpyhuoneen yhteydessä.

Semmoinen pieni eteis postaus :).

Ps. Täällä ollaan vielä yhdessä kappaleessa kotoota herätty ;).

Tiina

Facebook

Instagram

Syksy saapui ja sektiopäivä

 

Heippa :).

Pikaiset kuulumiset meiltä!

Meillä Leona alkoi viime viikolla kiipeämään pinnasänkyyn ja sieltä pois, joten seuraavana aamuna haettiinkin sitten Ikeasta uusi sänky neidille.

Olin katsonut muutamia sänkyjä aiemmin netistä, mutta kun tarve yllättikin nopeasti ja kaikilla näillä sängyillä toimitusaika oli 2-4 viikkoon, ei meillä ollut vaihtoehtoa kun ostaa sänky joka saadaan heti mukaan. Nopealla googlauksella Ikea taisi jäädä melkein ainoaksi vaihtoehdoksi.

Siispä päädyttiin Ikeaan ostamaan sänky jota oltiin mietitty mökille Leonalle ensi kesästä alkaen. Ikeassa katsottiin muutamaa vaihtoehtoa ja oikein mikään niistä ei tuntunut "tämä on se sänky" vaihtoehdolta, joten tosiaan päätettiin ostaa se sänky mikä oli tarkoitus mökille ensi vuonna Leonalle ostaa. Näin voimme halutessamme miettiä vielä rauhassa tilattavia sänkyvaihtoehtoja ja mökkisänky on sitten valmiina jo hankittu. Tai sitten voi olla että tämä sänky miellyttääkin ja jää kotiin. Olimme ajatelleet valkoista puista sänkyä, mutta nyt kun olemme viikon tuota metallirunkoista sänkyä katsoneet, eipä tuokaan huonolta näytä. 

Kuvia siitä en nyt tähän hätään ehtinyt enempää ottaa...

Multa otettiin toissapäivänä, keskiviikkona tukilanka pois kohdunkaulalta. Sitä ei helposti pois saatu koska kohtuni on niin korkealla, mutta pois on ja tällä kertaa kokonaisena. Tässä poisoton aikana oli riski että lapsivedet menee samalla, mutta ei mennyt. Kotiin vielä päästiin ja sektiopäivän sain ensi viikon keskiviikolle 27.8 jolloin viikkoja on kasassa 38. Toki jos vedet menee aiemmin, tehdään sektio luonnollisesti silloin aiemmin. Mutta viimeistään ensi keskiviikkona saadaan meidän pieni poika syliimme <3.

Tämän viikon keskiviikkona ja eilen ei ollut mitään tuntemuksia mulla että synnytys saattaisi ennen ensi viikon keskiviikkoa käynnistyä, mutta kuulkaa nyt on.

Lähdettiin aamupäivästä Jumboon käymään kun oli tarkoitus mennä ostamaan Leonalle syksy kauluri ja muutamat sukkahousut. Päästiin Jumboon ja saatiin tulla samantien takaisin kotiin. Mulla tuli niin hirveä painontunne alavatsaan että ajattelin synnytyksen käynnistyvän Jumbossa. Nyt sitten kotona makaamassa ja en muuten poistu kotoota ennen synnytystä enää mihinkään.

Eilen illalla kävin vielä kävellen lähipostissa eikä mitään tämmöisiä tuntemuksia tullut. Sen sijaan eilen nauratti kun olin postiin lähdössä. En mahtunut enää mun äitiyshousuihin vatsan kohdalta. En ole tässä raskaudessa ostanut ainuttakaan äitiysvaatetta äitiyspikkareita lukuunottamatta. Mulla on ollut tallessa Linnean raskauden ajalta yhdet mustat äitiys juoksutrikoot ja yhdet äitiysfarkut. Niillä menin tämänkin raskauden alkuvuodesta. Kesän menin niillä normi kesämekoilla mihin mahduin. No, eilen oli sen verran viileää että oli pakko laittaa housut jalkaan ja en tiedä olisinko itkenyt vai nauranut kun äitiyshousuihin en enää mahtunut. Sen sijaan vetäisin jalkaani ihan normi 42 koon tuularit ja jätin vyötärön vatsan alle. Pisin musta trikoopaita mitä kaapista löytyi ja beige neuleponcho päälle ja toivoin että housut pysyy ylhäällä :D. Pysyivät ne.

Mutta synnyttämään lähden nähtävästi ihan normi kesämekossa tai kuvassa näkyvässä mustassa neulehameessa, oli miten kylmä tahansa.

Ja niinkuin tuosta eilisestä ja keskiviikon kuvasta näkee, olen valtava. Vatsa on hurjan suuri. 

Vauvan kokoarvio keskiviikkona oli alle 3kg:a ja oma painoni on noussut nyt 8,5kg:a.

Meidän neiti "minä itte" on kasvanut silmissä viimeisen kuukauden-parin aikana. Vielä kun vauva saapuu kotiin, tuntuu Leona varmasti vielä isommalta. 

Sairaalakassi on pakattu ja nyt jännitetään milloin vauva syntyy <3. Lähdetäänkö täältä kiireellä ambulanssilla vai vasta suunnitellusti ensi keskiviikko aamuna :).

Mummi ja pappa on 24/7 valmiudessa tulemaan hoitamaan Leonaa joka tietenkin omaa oloa helpottaa.

Tiina

Facebook

Instagram