maanantai 5. syyskuuta 2022
PCOS
torstai 28. heinäkuuta 2022
Tulokset
Tätä päivää olen pelännyt, jännittänyt ja odottanut viimeiset 2kk:tta.
Tänään saatiin Linnean ruumiinavaus tulokset, istukan, mun labrat jne.
Kaikki tulokset mitä ennen ja jälkeen synnytyksen otettiin.
Meillä oli täysin terve, 100%:n täydellinen tyttö <3.
Hänessä ei ollut pienintäkään vikaa.
Eikä istukassa. Esim. tulehdusta joka olisi voinut ennenaikaisen synnytyksen aiheuttaa.
Mun kaikki labrat lukuunottamatta Streptokokkia oli kunnossa.
Eli musta otetut Streptokokin vasta-aineet oli positiiviset, eli mulla on ollut Streptokokki positiivisena synnytyksen hetkellä.
Mikä Streptokokki on?
Streptokokki on lähes kaikilla meillä ihmisillä, ja se tulee ja menee eikä se aiheuta meille mitään oireita ollessaan aktiivinen. Näin mulle on kerrottu.
Streptokokkia ei seulota raskauden aikana millään tavalla. Ainoastaan se otetaan aina silloin kun synnytys alkaa ja jos se on aktiivinen, hoidetaan se antibiootilla ja pahimmillaan se voi aiheuttaa jonkun sortin vammaisuuden vauvalle. Tämä vammautumisen riski oli yhdellä ystävälläni ja useammalla se on ollut synnytyksen hetkellä :'(.
Myös muutama läheiseni ihminen on kokenut aivan samanlaisen ennenaikaisen synnytyksen / myöhäisen keskenmenon sen takia ja sitä myötä vauvan kuoleman kun vauva on ollut joko liian pieni, alle keskosrajan tai ei silti ole keskosena selvinnyt..
Kaikilla raskaana olevilla kenellä Streptokokki on, ei aiheuta ennenaikaista synnytystä, mutta osalla aiheuttaa.
Se voi mm. aiheuttaa reikiä lapsivesipussiin ja näin ollen lapsivettä voi alkaa tihkumaan ennen lapsiveden menoa.
Tätä epäilen itselläni, mulle neuvolassa sanottiin tihkuilun olevan vaan virtsankarkailua jota hyvin monella raskaana olevalla tulee normaalistikin.
Eli 100%:n varmoja emme voi toki olla aiheuttiko Streptokokki tämän meidän ennenaikaisen synnytyksen, mutta koska mitään muuta, pienintäkään muuta vikaa ei mistään löytynyt, on se hyvin todennäköinen syy.
:(
Mun sydän särkyy entisestään.
Me menetettiin aivan turhaan terve pieni vauva.
Seuraavassa raskaudessa joudun / pääsen tehostettuun tarkkailuun, joka tarkoittaa joitakin lisäkertoja lääkärissä.
Yksityisellä meinataan kyllä varmasti ravata sitten sitäkin enemmän ja haluaisimme kyllä varmaan että musta sitten yksityisellä otetaan niitä Streptokokin vasta-aineita silloin tällöin.
Ymmärsin ettei näitä meinaan julkisella puolella oteta edes tämmöisessä tapauksessa. Vain sitten vasta kun synnytys alkaa.
Heikon kohdun riski on kuulemma erittäin pieni ja sitä lääkäri ei minulla epäillyt. Mutta toki jos näin olisi, se selvinnee vasta jos näin kävisi uudestaan.
Ennenaikaisen synnytyksen riskiä tämmöinen kuulemma aiheuttaa. Eli seuraavassa raskaudessa mulla on hyvin todennäköistä että synnytän alle 37 viikon, enkä pääse 40-42 viikkoon.
No, kunhan nyt päästäisiin edes yli 30 jatkossa!! Mielellään tietenkin lähemmäksi sitä 37!!!
No mutta, näillä mennään.
Linnean nimipäivät on 3.8, eli ensi viikolla. Kävin eilen illalla haudoilla, vein Linnealle jo nimppari kukat jo nyt koska ensi viikolla emme ole näillä näkymin kotona.
Näin eilen myös ystävääni Emiliaa ja sain häneltä aivan ihanan Hortensian Harsokukkien kera.
Myös toinen ystäväni Emmi antoi mulle viime viikolla tämän super kauniin enkelin joka on nyt olohuoneessa tarjotinpöydällä.
Olin etsinyt itse aivan samanlaista enkeliä Linnean haudalle, mutta kun en löytänyt, päädyttiin ostamaan tuo Äiti&vauva pupu patsas. Joten enkeli on nyt ainakin toistaiseksi meidän olohuoneessa ja katson jos sen joskus haluan vielä haudalle viedä, tai sitten en.
Huomenna meillä on vielä aika Felicitakseen jossa sitten selviää jatko. Aloitetaanko mulla nyt se mieto lääke millä Linnea tuli, vai katsotaanko jonkin aikaa jatkuuko mun luomu ovulaatiot.
Tänään olin lyhyen päivän töissä, mutta meillä alkoi kuulkaa loma NYT :).
Eli luvassa on nyt 10 päivää lomailua :).
Tiina
torstai 21. heinäkuuta 2022
MIKSI
Meidän Linnean kuolemasta tulee tulevana sunnuntaina yhdeksän viikkoa. Vielä yhdeksän viikkoa sitten torstaina olin eri ihminen kun nyt. Tänään. Linnean synnytyksen ja kuoleman jälkeen. Tämä tunnetila olikin ihan uusi maailma johon jouduin. Maailma jossa oli jo ennen minua lukuisia ihmisiä. Mistä vasta nyt tiedän. Tiesin ennen meidän kirpun syntymää ja kuolemaa muutamia läheisiä tuttuja kenelle oli käynyt samoin. Ketkä olivat myös haudanneet vauvansa. Silti tästä puhutaan mielestäni aivan liian vähän. Pidin näitä läheisiäni aiemmin vain harvinaisina tapauksina, mutta eiväthän he olleet sitä alkuunkaan.
Suomessa syntyy ja kuolee päivittäin aivan liikaa vauvoja. Ja silti kun se omalle kohdalle osui, tuntui että me ollaan ainoat kenelle kävi näin huono tuuri.
Mä olen päättänyt puhua tästä avoimesti.
Yksi ystäväni ehdotti minulle, miksi en kirjoittaisi kirjaa tästä. Mulla olisi paljon varmasti annettavaa niin Pcos:n liittyen kuin oman lapsen kuolemaan.
Ja kyllä hän ihan oikeassa on, niin varmasti olisikin.
Eihän sitä ikinä tiedä vaikka se päivä vielä tulisikin.
Pcos on toinen mistä tulisi puhua enemmän ja johon meidän julkisen puolen terveydenhoidolla perus hoitajilla ja lääkäreillä olisi myös paljon petrattavaa ja opittavaa.
Ettei aina tarvitsisi mennä erikoissairaanhoidon puolen gynekologille ennenkuin joku sua ymmärtää ja saat tarvitsemaasi apua sekä hoitoa.
Hei, (haloo!) joka viides nainen Suomessa kärsii tästä (Pco/Pcos:ta). Olisiko aika tehdä myös meidän terveydenhuollossa asialle jotain?
Mä olen ollut ilman ehkäisyä nyt 20v. Se on pitkä aika toivoa ja yrittää lasta.
Välillä ollaan oltu hoidoissa, tuloksetta.
Tammikuussa 2021 olinkin yhtäkkiä raskaana, elämäni ensimmäistä kertaa ja vielä luomuna.
Se meni kesken viikolla 10+.
Lokakuussa 2021 aloitettiin hoidot ja sain ovulaatiota buustaavaa lääkettä, joka luonnollisesti tehostaa munasarjojen toimintaa, joka ei ole kuitenkaan normi hormonihoito jota yleensä käytetään. Tämä lääke sopi mulle kuin nenä päähän ja ovuloin joka kuukausi ja neljännestä kuukaudesta tuli tärppi, mä olin raskaana.
Viidennelle raskauskuukaudelle päästiin kunnes elämältä vedettiin taas matto alta. Liian aikainen synnytys ja vauva oli n. 4 viikkoa liian nuori että hänet olisi yritetty keskosena pelastamaan.
Hautajaiset oli edessä. Sen jälkeen yritettiin päivä kerrallaan räpistellä eteenpäin. Ja ollaankin räpistelty erittäin hyvin tahdon ja rakkauden voimalla.
Olen lukenut että monella Pcos:laisella ensimmäinen raskaus ja synnytys voi jopa "parantaa" hedelmättömyyden.
Voisinko mä olla niin onnekas että mulle kävisi niin?
2,5 viikkoa synnytyksestä epäilin että ovuloisin kun kärsin niin kovista ovulaatiokivuista. En kuitenkaan siinä mielentilassa lähtenyt ostamaan ovulaatio testejä.
Ajattelin, että vielä ei joka tapauksessa saada uutta vauvaa yrittää koska mulle ei oltu tehty raskauden jälkitarkastusta, eikä suoraan sanottuna seksi ollut siinä mielentilassa ylimpänä edes mielessä.
Päätin kuitenkin että "No, testataan sitten ensi kuussa varuiksi".
Ennen Linnean raskauttahan mulla oli niinkin monta kertaa kuin täysi NOLLA positiivista ovulaatiotestiä.
Edes silloin kun olin hoidoissa, ei yksikään ovulaatiotesti näyttänyt positiivista ennenkuin irrotuspiikki pistettiin.
Eli irrotuspiikin tehtävä on irrottaa kypsynyt munarakkula jotta ovulaatio voi tapahtua. Joskus munarakkula kypsyy täysikokoiseksi mutta ei irtoa ja tällöin voidaan varuiksi käyttää irrotuspiikkiä ovulaation varmistamiseksi.
Ja.
Vasta sen piikin jälkeen ovulaatiotesti näytti mulla positiivista silloin.
Koska epäilin 2,5 viikkoa synnytyksen jälkeen että ovuloisin, ihan luomusti, päätettiin tosiaan että tehdään nyt varuiksi seuraavassa kuussa ovulaatio testejä.
Ja hitsin pimpulat.
Elämäni ensimmäinen positiivinen ovulaatiotestihän se meille napsahti.
Bingo.
Se mahdollisuus että tästä raskautuisin, on kuitenkin erittäin pieni.
Toki se mahdollisuus on, mutta en nyt sen varaan luottaisi.
Ensi viikolla meillä on varattu aika sekä Naistenklinikalle jossa saadaan Linnean ruumiinavaus tulokset, musta otetut labratulokset jne., että yksityiselle lapsettomuuspolille.
Sitten selviää oliko mussa joku tulehdus joka kaiken aiheutti tai muu mikä, vai jääkö se ikuisiksi ajoiksi tietämättä.
Lapsettomuuspolilla on tarkoitus ns. aloittaa uudet hoidot, eli saada resepti (uskoisin että) samaan lääkkeeseen mikä viimeksi ja hoidon suunnittelu.
Lääkärihän ei vaan vielä tiedä että olenkin nyt tässä kuussa ovuloinut luomusti.
Eli vaikuttaako se nyt jotenkin meidän hoitoihin.
Ehdottaako / haluaako lääkäri että katsotaan nyt muutama kuukausi ihan luomusti tuleeko tärppiä ja jatkuuko luomu ovulaatio vai aloitetaanko silti sama lääke tehostamaan ovulaatiota jollain miedommalla annoksella. Sitä vähän epäilen, koska miedoin annoskoko tällä lääkkeellä oli 1 tabletti viitenä päivänä (eli yht. 5 tablettia /kk) tiettyyn kierron päiviin. Ja mä söin viimeksi vain 3 tablettia kun sillä viidellä tabletilla tuli jo liikaakin munasoluja.
Linnea sai alkunsa siis vain kolmesta tabletista ja hänellä olisi voinut olla kaksoissisko tai veli, koska munasoluja siinä kuussa oli kaksi.
Tästä syystä vähän epäilen ettei lääkäri halua aloittaa mulla mitään lääkitystä.
Koska nyt myös epäilen että mulle ei enää suositella kaksosraskautta enää ollenkaan, tai ettei sitä riskiä enää oteta.
Varsinkaan jos tuloksista ei selviäisi mitään. Tällöin mulla saattaisi olla ns. rakenteellisesti "heikko kohtu" ja jos kohtu ei yhtä vauvaa pysynyt kiinni kuin viidenteen raskauskuukauteen asti, ei se kahta vauvaa pitäisi sisällään edes sinne asti.
Heikosta kohdusta en nyt tässä kohtaa kirjoita enempää sillä siitä emme vielä tiedä oliko se aiheuttaja mulla synnytykseen.
Jos jotakuta kiinnostaa siitä muuten lukea vaikka henkilökohtaisista syistä lisää, kannattaa vaikka googlata "tukilanka kohtuun" niin sillä pääsee jo alkuun.
Mä tässä kohtaa toivon että meillä syypää olisi se tulehdus. Se olisi itselleni nyt se paras vaihtoehto jos joku pitää valita.
Mä olen saanut niin valtavan määrän teiltä positiivista palautetta siitä miten rohkea olen kun uskallan kirjoittaa kaikesta näin avoimesti.
Kiitos niistä ihan hurjan paljon. Ne kaikki antaa mulle myös rohkeutta jatkossakin olla täysin oma avoin itseni.
Linnean kuolema ei saa olla turha. Jos edes tällä tapaa voin lisätä itse tietoutta, on se kullanarvoista.
Edes niissä lukuisissa neuvolasta saaduista esitteistä ja kirjasista:
"Meille tulee vauva"
ei yhdessäkään lue esim. loppusivulla:
"Aina kaikki ei mene suunnitellusti jne jne jne".
Miksi?
Miksi kaikkialla puhutaan ja korostetaan vaan niitä ensimmäistä 12 viikkoa keskenmenon osalta?
Kiitos, olen puhunut!
Tiina
perjantai 15. huhtikuuta 2022
Meille tulee vauva
Vihdoin se on totta ja nyt pääsen siitä myös teille kertomaan <3.
Mä olen raskaana, meille tulee syksyllä vauva!
Olen oikeastaan lähes koko vuoden, eli ihan tammikuun alkumetreiltä asti kasvatellut uutta elämää kohdussani ja samalla tässä myös masuani <3.
Nyt ollaan jo neljännellä raskauskuukaudella ja kahden viikon päästä alkaa jo viides raskauskuukausi.
Tasan neljän kuukauden päästä, elokuun puolen välin jälkeen mä jään jo äitiyslomalle.
Luulenpa että tämä neljä kuukautta tulee menemään aivan hurjan nopeasti kun ennen sitä pidän vielä kahden viikon kesälomankin.
Me ollaan niin sanoinkuvaamattoman onnellisia että ollaan vihdoin tässä elämänvaiheessa.
Masu on tosiaan jo pyöristynyt aivan selkeästi, eikä epäselväksi jää olenko raskaana. Myös muutaman potkun olen jo saanut tuntea <3.
Jos nyt lähes 20:n lapsettomuus vuoden jälkeen voi näin sanoa, niin nyt tämä onnistui tällä kertaa helposti hoidoilla.
Hoitojahan mulla on takana entuudestaankin tuloksetta, sekä vuosi sitten yksi luomusti alkanut raskaus joka ikävä kyllä päätyi keskenmenoon.
Viime Lokakuussa aloitimme "hoidot" ja neljännestä kuukaudesta tämä onnistui.
Emme itseasiassa edes joutuneet ns. kovien hoitojen ääreen, sillä tämä raskaus sai alkunsa lääkkeellä joka luonnollisesti tehostaa munasarjojen toimintaa. Se riitti <3.
Ei täysin luomu vauva, mutta lähestulkoon sillä kunnon hormoonihoitoja ei tällä kertaa tarvittu. Ja täysin luonnollisella menetelmällä pikkuinen on alkunsa saanut <3.
Hyvin kiitollinen tästä <3.
Heti ensimmäisestä kuusta kun aloitin lääkkeen, ovuloin normisti. Jokaisena neljänä kuukautena ovuloin ja kahdessa viimeisessä oli kaksosraskauden mahdollisuus koska mulla kasvoi kaksi munasolua.
Yksi vauva kuitenkin kohdussani on kaksosten sijaan.
Kaksosiin olisimme olleet valmiita ja näin myös kummassakin kuukaudessa saimme luvan vauvaa yrittää.
Ja niin se sitten tammikuun alussa tärppäsi.
Ja mikä hassuinta, aivan niinkuin ensimmäisessä raskaudessakin. Nyt on vain 10 päivää myöhemmin laskettuaika mitä ensimmäisessä kesken menneessä raskaudessa oli.
(Nopea priifaus vielä tähän väliin, eli mulla on Pcos josta lapsettomuus johtuu, ja en siis ovuloi luomusti, eli siihen tarvitsin lääkitystä. Tai no, kerran olin ovuloinut luomusti, kun kerran raskaaksi vuosi sitten tulin, mutta se olikin ihme.)
Alkuraskaudessa meitä varjosti kumpaakin sen ensimmäisen raskauden mikä vuosi sitten oli, keskenmeno. Se pelko uudesta keskenmenosta oli hyvin usein läsnä eikä kumpikaan oikein uskaltanut iloita tästä tai olla onnellisia.
Vasta viikko sitten siskoni perheineen sekä osa ystävistäni saivat asiasta tietää.
Kun olimme käyneet jo neljässä ultrassa josta yksi oli niskapoimu-ultra.
Vanhemmilleni kerroimme raskaudesta heti kun siitä saimme tietää, mutta he tietenkin pitivät asian myös salassa.
Toki tiedämme kumpikin että raskaudessa voi minä aikana vaan tapahtua jotain ikävää, mutta emme aio enää siinä pelossa elää, vaan ajatella ja asennoitua, että lokakuussa meille syntyy vauva.
<3
Vauvan myötä tässä on paljon asioita järjesteltävänä ja hankintoja tehtävä.
Niin kotona kun mulla töissäkin, johon etsin nyt vakituista toista parturi-kampaajaa. En pelkästään äitiyslomani ajaksi, vaan ihan vakituiseksi jo ennen äitiyslomani alkua!
Uusi isompi auto on jo tilattu kun mun nykyiseen pikkuautoon ei vaunut mahtuisi. Kesällä meille saapuu meidän ensimmäinen sähköauto :).
Tämä raskaus on asia jota meidän on edelleenkin välillä vaikea uskoa todeksi. Tätä kun olemme toivoneet Samun kanssa niin pitkään, vuosikymmeniä.
Koska masuni on jo pyöristynyt, on se muuttanut meillä myös makuuhuoneen järjestystä ja sänky on käännetty jo muutama vko sitten toistepäin.
Nykyään nukumme päät ikkunan edessä ja sängynpääty odottaa vielä sen kuskaamista varastoon.
Myös pikkuisen tuloon on jo makuuhuoneessa tehty muitakin muutoksia, jotta se auttaisi meitä kumpaakin tajuamaan, että kyllä tämä ihan totta on, eikä unta!
Nyt alkaa myös täällä blogin puolella ihan uusi vaihe kun saadaan uutta ja erilaista sisältöä ja kuvia teksteihin :).
Ennen vauvan tuloa meillä on myös se keittiöremontin teko vielä edessä!
Suunnittelu on tehty, vielä toteutus puuttuu.
Näin ihania uutisia tällä kertaa <3.
Rakkaudella,
Tiina
sunnuntai 26. syyskuuta 2021
Enkeli meidän - keskenmeno
Jos kaikki olisi mennyt hyvin, eläisimme parhaillaan uutta ja ihmeellistä aikaa.
Meillä mahdollisesti olisi jo sylissä tuhisemassa pienen pieni nuppunen tai olisi viimeistään lähipäivinä syntymässä.
Meillä olisi ollut laskettuaika 6.10.2021.
Enkeli meidän.
Keskenmeno.
Mä olisin ollut valmis kirjoittamaan tästä jo aiemmin, mutta halusin kunnioittaa Samun toivetta ja en tästä aiemmin kirjoittanut.
Nyt me ollaan kumpikin käsitelty tämä suru ja mennään jo toiveikkaina eteenpäin.
En ole teille koskaan suoraan tai sen tarkemmin puhunut lapsettomuudesta, mutta jollain pienellä tavalla olen sen teille joskus jossain yhteydessä kertonut.
Lapsettomuus ja keskenmeno, ne on kumpikin, niin valitettavaa kun se onkin, älyttömän yleisiä.
Meillä "vika" on mussa.
Mulla on Pcos.
Jos tämä erittäin yleinen, joka viidennen naisen (Suomessa) kärsimä "vaiva" ei ole tuttu, on Google siitä tietoa pullollaan.
En lähde nyt tässä yleisellä tasolla kertomaan Pcos:ta, mutta mulla se tarkoittaa mm. Sitä että en ovuloi luomusti ollenkaan.
Kuukautiset sain jo 11-vuotiaana ja Pco-diagnoosin ollessani vain 14v.
Tullessani täysi-ikäiseksi sain tietää että kohdallani lapsen saamiseen saattaisi mennä useampia vuosia.
Sanotaanko näin, että mulla voisi olla nyt täysi-ikäinen lapsi jos olisin aiemmin ovuloinut.
Samun kanssa ollaan oltu melkein 15v. yhdessä ja kerroin hänelle asiasta ihan meidän tapailun ensimetreillä.
Ehkäisyä meillä ei ole koskaan Samun kanssa ollut. Vauva saa tulla jos on tullakseen, näin ajattelimme alusta asti.
Meni siinä 14v. kun ihme tapahtui.
Ihan luomusti!
Ennen sairastumistani käsisairauteen olimme kerinneet olla myös muutaman kuukauden lapsettomuushoidoissa.
Hoidot lopetettiin kun sairaus selvisi koska silloin mun käsi oli saatava kuntoon. En olisi voinut olla raskaana kun mua hoidettiin sekä kuudella leikkauksella, että kovilla kipulääkkeillä.
Tänä päivänä tilanne on onneksi eri ja niin hyvä mun terveyden suhteen!
No mutta joo, siinä oli vähän mun ja meidän taustaa tässä asiassa.
Meidän elämä mullistui tänä vuonna, helmi-maaliskuun vaihteessa.
Yksi yö.
Tarkalleen ottaen yhtenä su-ma välisenä yönä näin unta että olen raskaana.
Uskokaa, näitä haaveunia olen nähnyt viimeisen 18v.:n aikana hyvin monta kertaa.
Tällä kertaa se vaan oli erilainen.
Enneunelta tuntuva.
Olen nähnyt enneunia 13v.:sta asti ja ne ovat erilaisia.
Heräsin keskellä yötä 03.00 aikaan tästä raskaus unesta.
Mietin että "Mitä ihmettä, miten se on mahdollista"?
Samun kello soi sinä aamuna viiden jälkeen. Heti kun Samun kello soi sanoin hänelle:
"mä olen raskaana, näin enneunen".
Samu vastasi: "Ei se voi olla mahdollista, se olisi aivan ihanaa, mutta ei se voi olla mahdollista".
Meni maanantai, tiistai ja keskiviikko.
Mä en saanut mielenrauhaa tästä unesta.
Keskiviikkona sanoin kauppareissulla että meidän on pakko varmistettava asia. En saa sitä mielestäni.
Mä tunnen sen eron normi unen ja enneunen kohdalla.
Tän on pakko olla totta.
Käytiin apteekissa.
Ostin yhden raskaustestin.
Ajattelin, että teen sen sitten viikonloppuna.
Maltoin odottaa perjantaihin.
Meillä oli kummallakin vapaapäivä tuolloin.
Heräsin 8.00 kun Samu oli vielä täydessä unessa.
Nousin ylös ja marssin vessaan ja päätin tehdä sen testin nyt.
Kaksi viivaa tuli siihen HETI.
Mä en saa sanaa suustani.
Istun pöntöllä pikkarit nilkoissa ja tuijotan sitä tikkua kädessäni ja mun sydän lyö niin kovaa että tuntuu kuin se tulisi mun rinnasta ulos.
Hetkeen en saa sanaa suusta.
Sitten alan "huutamaan" : "Samu, Samu, Samu"!!
Samu herää ja vastaa hätääntyneenä: "Mikä hätänä, missä sä oot"??
Mä juoksen tässä vaiheessa sänkyyn Samun luo se tikku kädessä.
"Mä oon raskaana, mä oon raskaana"!!
En oo muuten ikinä nähnyt näiden melkein 15v.:n aikana että herra olisi noussut niin nopeasti ylös :D.
Samu: Mitä ihmettä, teitkö sä sen testin varmasti oikein"??
Mä nauroin ja sanoin ettei sitä voi tehdä väärin :D.
Totesin että mä pukisin päälle ja juoksen apteekkiin ja ostan vielä toisen testin.
Ostin halvimman ja kalleimman testin.
Tein ne heti.
Kumpikin heti positiivinen.
Toisen testin mukaan olen vähintään kuudennella viikolla raskaana.
Me täristiin kumpikin ja todettiin että tämä on selvitettävä tänään, onko tää oikeesti totta.
Saatiin aika samalle päivälle yksityiselle varhaisultraan jossa meille vahvistui.
Mä todella olen raskaana.
Yhdeksännellä viikolla.
Ensimmäisten ultrakuvien kanssa lähdettiin ajamaan lääkäristä suoraan mun vanhemmille.
Päätettiin kertoa heille heti, silläkin riskillä että raskaus menisi kesken, elimmehän kuitenkin vielä raskauden ensimmäistä kolmannetta, eli suurinta riskiaikaa.
Vanhempani olivat yhtä sekaisin (onnesta) kuin mekin.
Siinä taisi meistä jokainen itkeä tirauttaa kyyneleitä.
Tämän jälkeen me elimme hyvin sekavaa, mutta super onnellista aikaa.
Kalenterissa oli niin julkisen puolen neuvola-aikaa kun yksi toinen varhaisultra vielä yksityisellekin ennen ensimmäistä kunnallisen ultraa.
Nämä viikot olivat varmasti tietyllä tavalla elämämme parhaat viikot <3.
Kaikki loppui kutenkin liian lyhyeen.
Seuraavassa yksityisen ultrassa saimme kuulla kauheimman mahdollisen lauseen.
"Sydänääniä ei ole".
Mä romahdin aika lailla siinä kohtaa, samoin Samu.
Olo ei ollut ikinä tuntunut niin pahalta.
Mulla on jo raskaus maha ollut pari viikkoa ja nyt mun kohdussa on kuollut sikiö.
Musta tehtiin lähete naistenklinikalle, ja sain kolmen päivän päähän ajan raskaudenkeskeytykseen koska keskenmeno ei ollut alkanut itsestään.
Päivä ennen tätä aikaa sainkin kuitenkin keskenmenon luomusti.
Tätä kokemusta emme tule ikinä unohtamaan.
Klo:17.00 alkoi ensimmäisellä kovalla kivulla vuoto ja kovat supistukset.
Niitä kesti aina 01.30 asti jolloin meidän pieni sikiö kiinni napanuorasta istukkaan syntyi mun omiin käsiini meidän omassa kylpyhuoneessa.
:(
(Olimme toki useamman kerran puhelinyhteydessä tänä aika naistenklinikalle.)
Sitten se tyhjyys vasta iskikin.
Itkin ja pitelin tätä "möykkyä" mun omissa käsissäni.
Tämä yö oli yhtä helvettiä.
02.00 ruvettiin nukkumaan kumpikin aivan poikki tapahtuneesta, minä helpottuneena kipujen loppumisesta.
Nukuin Samun sylissä koko yön.
Sain supistuksia vielä neljänä seuraavana päivänä ja yhtenä päivänä mut kiidätettiin ambulanssilla naistenklinikalle.
Pari päivää tästä olin takaisin töissä.
Elämän oli jatkuttava.
Nyt aikaa on kulunut 6kk:tta.
Olemme käyneet keskustelemassa yksityisellä lapsettomuuspolilla jatkosta.
Ja aloitankin tässä lähiaikoina lääkityksen jolla toivomme että alkaisin ovuloimaan normaalisti.
Sen enempää en usko tässä kohtaa että tulen mahdollisista hoidosta kirjoittamaan. Ainakaan niin kauan kun toivonmukaan meillä on jotain ihanaa kerrottavaa.
Olo meillä kummallakin on hyvin toiveikas.
Tulinhan jo kerran LUOMUSTI raskaaksi joten se toivonmukaan on hyvä merkki.
Näin meidän lääkäri sanoi :)!
Mutta tietenkään tässä asiassa kukaan ei voi mitään takuita asiasta antaa!
Se miksi halusin kirjoittaa tästä.
Mä olen ollut teille aina hyvin avoin ja rehellinen. Mä en osaa olla muuta.
Ja koska lapsettomuus ja keskenmenot on niin yleisiä, halusin myös antaa sille omat kasvoni.
Me todella toivotaan perheenlisäystä enemmän kuin mitään muuta.
Samusta tulee joku päivä niin ihana ja hyvä isä meidän lapsille <3.
Kyllä meillä on välillä mielessä ollut myös sijaisvanhemmiksi alkaminen.
Nyt kuitenkin yritetään ensin biologisia lapsia saada.
Mutta pidämme myös mahdollisena sitä ajatusta että olisimme myöhemmin myös sijaisperheenä jollekin pienelle vaikka saisimmekin biologisia lapsia <3.
Te olette nähneet meistä blogin kautta kahden aikuisen elämää, mutta todellisuudessa haaveemme tulevaisuuteen sisältää useamman lapsen ja ihan tavallista lapsiperhe arkea <3.
Mulla on ollut aina hyvin vahva usko siitä että saan biologisia lapsia.
Uskon siihen edelleen.
Mä tarviin toivonmukaan nyt vaan hieman apua ovulaatioiden tulemiseen.
Ja koska Pco/Pcos on niin yleinen Suomessa, tiedän että siellä ruudunkin takana on useampi samasta "vaivasta" kärsivä.
Teille esitän toiveen, en kaipaa nyt mm. laihdutusvinkkejä tms. Kiitos :).
Olen hyvin tietoinen koko Pcos:ta ;).
Jos saisin jotain sanoa tälle meidän pienelle ihmeelle joka liian varhain lähti pois:
"Kiitos kun teit meistä hetkellisesti äidin ja isin, kiitos kun näytit meille, että tämä on mahdollista. Kiitos kun annoit meille tämän toivon takaisin. Emme tule ikinä unohtamaan sinua. Rakastimme sinua niin paljon. Enkeli meidän. T. Äiti ja isi".
<3
Lämpimiä ajatuksia kaikille samojen asioiden kanssa kamppaileville ja kiitos kaikille ystävilleni ja perheelleni kaikesta tuesta niin keväällä kuin tänä päivänäkin.
Kiitos <3.
Rakkaudella,
Tiina







































