Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pcos. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pcos. Näytä kaikki tekstit

perjantai 24. maaliskuuta 2023

Meille tulee vauva
















Yli puolen välin ollaan <3.


Kunhan kaikki menee loppuun asti hyvin, odotetaan meille Heinäkuulle vauvaa <3.



Olin ollut aikeissa kertoa tämän teille jo hyvin paljon aiemmin, siitäkin huolimatta mitä meille viime raskaudessa ja Linnealle kävi. 

Olin aikonut kertoa tämän suunnilleen viikolla 14, mutta sitten (taas) matkaan tuli yllättäviä tekijöitä jotka säikäytti meidät perinpohjaisesti ja päätin vielä odottaa hieman asian julkaisun kanssa. 


Nyt on 22 viikkoa takana ja raskausviikko 23 menossa. 

Mutta palataampa ihan alkuun :). 



Linnean syntymän jälkeen jouduttiin reilu 2kk:tta odottaa että saatiin lupa aloittaa uuden vauvan yrittämistä. Kävin kolmessa raskauden jälkitarkastuksessa ennenkuin saatiin lupa. 

Fyysinen puoli saatiin kuntoon mulla nopeasti, mutta kuten arvata saattaa, on henkinen puoli ollut tässä vaiheessa vielä kovilla, mutta meille tämä oli oikea ratkaisu aloittaa uusi yritys heti kun mahdollista. Tämä antoi meille toivoa. 


Tällä välin tikutin testiin ensimmäisen luomu ovulaation. Siitä huolimatta että sain ainakin yhden luomu ovulaation testiin, juteltiin lääkärin kanssa että voisin ottaa saman lääkkeen jota Linnean yrityksessä söin joka vain vähän buustaa ovulaation tulemista mikäli lääke toimii. 
Minulla lääke toimi erinomaisesti jo Linnean kanssa. Jopa minimi annos jouduttiin tällöin pienentämään puoleen. 

No nyt toisessa yrityksessä oli aivan sama juttu. Kolmannesta kuukaudesta se sitten tärppäsi. (Linnean kanssa tärppäsi neljännestä kuukaudesta). 
Marraskuussa tein positiivisen raskaustestin. 

Kun raskaustestiin kaksi viivaa tuli, oli tunteet sekavat. Olin samaan aikaan todella onnellinen onnistumisesta, mutta takaraivossa kuitenkin iso trauma Linnean menetyksestä johtuen aiheutti ylimääräistä pelkoa. 

Olin onnekseni aloittanut terapian jossa käsittelin Linnean kuolemaa pari kuukautta ennen kun tulin uudestaan raskaaksi ja pääsin heti terapeuttini kanssa käsittelemään myös näitä uusia, sekä onnellisia, että pelokkaita tunteita. 


Viikolla seitsemän käytiin ensimmäisessä varhaisultrassa yksityisellä. Tämän jälkeen aina kahden viikon välein, ja kaikki oli aina hyvin. Kaksi viikkoa tuntui aina pitkältä ajalta odottaa ja se helpotuksen määrä oli valtava ultran jälkeen kun nähtiin tämä pienen pieni ihmisen alku ja hänellä olevan kaikki hyvin. 


No, sitten tavattiin yksityisellä vielä erikoistuneempi lääkäri kuin meidän oma hedelmällisyyslääkäri ja oli aika jutella vakavasti. 
Mitä voisimme tehdä vielä extraa, että varmistettaisiin ettei tässä raskaudessa käy niin kuin Linnealla. 

Linnean synnytyksen jälkeen selvisi että mulla oli runsaasti B-streptokokkia ja sen aiheuttama Korioamnioniitti tulehdus. 


Vaikka selkeä syy ennenaikaiseen synnytykseen saatiinkin, haluttiin vielä tässä raskaudessa varmistaa ettei mulla olisi kohdunkaulan heikkoutta. Tai ottaa huomioon se jo ennen kuin mitään voisi mennä pieleen. Mitään epäilystä kohdunkaulan heikkoudesta ei ollut, eikä ole vieläkään, tämä olisi vaan täysin varotoimenpide!!
Mulle päätettiin laittaa tukilanka kohtuun. 

Lääkäri teki musta lähetteen tukilangan laittoon Naistenklinikalle ja tämän jälkeen oltiin sormet ristissä että tämä mulle laitettaisiin. 
(Sääntö on että pitää olla kaksi myöhäistä keskenmenoa, ennenaikaista synnytystä, että lanka laitetaan, tästä syystä ei ollut varmaa saisinko sen.) 

No kirje saapui kotiin, kutsu langanlaittoon. 
Tämä tietenkin aiheutti myös oman jännityksensä, mutta olin valmis tekemään kaiken mahdollisen varotoimenpiteen jos se mulle vaan suodaan. 

Viikolla 14+2 lanka laitettiin. Tästä piti tulla kolmen päivän sairasloma ja sen jälkeen saisin jatkaa elämää normaalisti ja palata töihin. 


No. 


Tuli langanlaiton aamu. Olin melko paniikissa huolesta ja halusin vielä jutella lääkärin kanssa ennen laittoa, olisihan tämä nyt varmasti riskitön toimenpide?! Lääkäri rauhoitteli mua ettei mitään syytä huoleen ole kun kohdunkaulani on kokonaan kiinni eikä tämä ole hätälangan laittaminen mihin liittyy aina isompi keskenmenon riski. 

Rauhoituin ja koitin kasata itseni, hyvin se menee. 

Toimenpide tehtiin puudutuksessa eli olin hereillä kokoajan. Kaiken kaikkiaan leikkaussalissa olin tunnin josta puudutus vei ajasta puolet. 
Siinä mä olin jalat levällään kun lanka ommeltiin n. puoleen väliin kohdunkaulaani emättimen kautta tehtäen.

Sitten pääsin heräämöön kahdeksi tunniksi jossa seurattiin puudutuksen loppumista. No, se ei kyllä loppunut vielä seuraavaan kahdeksaan tuntiin, mutta silti tunsin täällä heräämössä ollessani todella kovan kivun kohdun paikkeilla. Huolestuin ja kerroin kivusta hoitajalle ja sanoin että vaatisin että mut tutkitaan ennen kotiutusta.
Pääsisin kuuden tunnin jälkeen operaatiosta kotiin. 

Ennen kotiutusta mut tutkittiin erikoislääkärin toimesta. 

Ja PAM! 


Jotain on tapahtunut, mun kohdunkaula on auennut 2cm ja olen enää vain 3cm kiinni. Toki, nyt tukilanka todella tulisi tarpeeseen! 
Hätäännyin, samoin Samu mun vierellä. Samat tunteet valtasivat mielemme mitä oli Linnean kanssa kun lapsivedet meni ja meille sanottiin että menetetään meidän vauva, ettei mitään ole tehtävissä. 


No. Kysyimme heti meneekö tämäkin nyt kesken? Menetetäänkö me meidän vauva, taas? Miksi näin kävi, lääkärihän sanoi ettei mitään riskiä ole?! 

Lääkäri sanoi, että nyt meidän täytyy vaan luottaa että lanka pitää kohdunkaulan kiinni. Ja että joudun jäädä osastolle ja mut tutkitaan aamulla uudestaan. Selitystä siihen miksi näin oli käynyt en saanut. 

Sain oman huoneen ja Samu lähetettiin kotiin nukkumaan. Arvaatte varmaan ettei ollut kummallakaan helppo yö. Samu yksin kotona ja mä sairaalassa. 
Samu tuli aamulla takas sairaalaan ja mä olin sillä välin päässyt jo tutkimuksiin.
Samu odotti mun huoneessa kun tulin takaisin. 

Minä: "Vauvalla on kaikki hyvin, lapsivesipussi on ehjä, mutta mun kohdunkaula on samanlainen kun eilen. Mä pääsen kotiin, vuodelepoon sairaslomalle synnytykseen asti. Eli töihin en takaisin nyt pääse. Nyt täytyy vaan pitää pää kasassa ja toivoa ettei muita vastoinkäymisiä tule enää, kuten supistelua langasta tai infektioita kuten Linnean kanssa".

Oltiin kumpikin ihan sanattomia, päässä oli yhtä aikaa miljoona sekavaa ajatusta kuin samalla tuntui että pää olisi ihan tyhjä. Suurin huoli oli vauvasta, millään muulla ei tässä kohtaa ollut merkitystä kuin että vauva selviää!! Mutta samalla tieto että joutuisin laittaa kampaamon pitkäksi ajaksi kiinni, oli mulle kova pala, tietenkin. 

Odotettiin että hoitaja tuli ottamaan musta kanyylit pois ja saisin luvan lähteä kotiin. 

Kotiin päästyä olo oli edelleen aivan tyhjä. 
Katsoin vauvan sänkyä joka oli ollut makuuhuoneessa samalla paikalla kun Linneaa odotettiin. Väkisin tuli tunne, saadaanko me ikinä tuohon sänkyyn omaa vauvaa?

Ensimmäiset kaksi viikkoa oli aika kauheita. Hyvä että uskalsin vessaan mennä. Kampaamolla käytiin sen verran että otettiin sähkölaitteet pois seinistä ja suljettiin pesupaikan vesihanat ym. 
Sain lääkäriltä "käskyn" ottaa rauhallisesti ja olla paljon makuulteen, mutta en saisi missään nimessä maata koko päivää. Mun täytyisi vähän liikkua. Saisin käydä ulkona rauhallisella "talon ympäri", kävelyllä ja Samun mukana kaupassa, kylässä esim vanhemmillani missä pääsisin myös makuulteen. 


Sitten oli kahden viikon jälkeen langanlaitosta ensimmäinen kontrolli. 

Jossa kaikki olikin paremmin mitä piti olla. Mulle sanottiin ettei kohdunkaulani menisi enää kiinni kun se on auennut. Mutta se olikin mennyt lähes kiinni, ei kokonaan, mutta todella paljon. Erikoislääkäri oli yhtä yllättynyt kun me. 
Ja tämä oli meille valtava helpotus. Kyllä kaikki menee hyvin. 

Seuraava tarkistus olisi lähes kuuden viikon päästä, tämän viikon maanantaina. 
Tämä tuntui todella pitkältä ajalta odottaa, mutta vihdoin maanantai aamu tuli. 

Rakenneultra ja samalla kohdunkaulan tarkastus, kun viikkoja oli jo yli 21.

Ja kaikki on edelleen hyvin ja taas paremminkin kuin hyvin. Mun kohdunkaula on kokonaan kiinni. Tämän ei pitänyt olla mahdollista. Mutta niin se vaan on. 
En tiedä mitä laitossa on tapahtunut, enkä jaksa sitä edes enää miettiä, mutta vaikka auenneella kohdunkaulalla oli kaikki edellytykset langan takia että kaikki menee hyvin loppuun asti, vähensi tämä kiinni meneminen omaa huolta todella paljon. 


Kohdunkaulani on toistaiseksi kokonaan kiinni ja rakenneultrassa kaikki hyvin. 

Emme voisi olla tällä hetkellä onnellisempia ja helpottuneempia. Töihin en siltikään pääse vaan sairaslomani ja "vuodeleponi" jatkuu synnytykseen asti. 
Kampaamon joudun siis toistaiseksi pitämään sairaslomani + äitiyslomani ajan kiinni, mikä onkin sitten ihan oma lukunsa. 


Seuraava tarkistus mulla on kahden viikon päästä kun siinä on vielä tukilangan rutiini tarkistus. 


Nyt tippui isoin kivi kummankin hartioilta ja uskalletaan iloita tulevasta perheenjäsenestä. 

Ja vaikka minä jos kuka tiedän että raskaudessa voi mennä missä vaan jotain pieleen, emme meinaa sille ajatukselle enää uhrata yhtäkään ajatusta. 

Päinvastoin, miksi murehtia semmosta mitä ei ole tapahtunut!! 

Eiköhän tämä ole ollut jo ihan tarpeeksi huolestuttavaa ja pelottavaa aikaa viimeiset 22 viikkoa. Nyt on aika kääntää huoli ilon ja onnen tunteisiin!! 


Vauvan sukupuolta emme vielä kerro, mutta senkin aika vielä koittaa :). 



Kuten kuvista näkyy, masuni on jo melkoisen valtava :). Ihan niinkuin Linnean kanssa, masu pullahti esiin jo hyvin varhaisessa vaiheessa ja jo kolmannen kuukauden jälkeen jouduin alkaa käyttää äitiyshousuja.

Alimmat kuvat ovat viikon vanhoja ja kyllähän kasvua on tapahtunut vaikka painoni on noussut hyvin maltillisesti 
(n. +6kg). 



Syy "somehiljaisuuteeni" on ollut myös tämä raskaus. Koska olen avoin ihminen enkä halunnut vielä raskaudesta kertoa, mun oli vaikea kirjoittaa yhtään mistään. Raskaus on ollut meillä Marraskuun alusta asti niin iso osa elämää, että tuntui etten voi oikein kirjoittaa kunnolla mistään kun en voinut siitä puhua. Tuntui siltä kuin valehtelisin kaikesta. Hullua eikö :D?! 
Oli siis itselleni helpompi pitää matalaa profiilia kuin tuntea itseni huijariksi. 


Mutta nyt tilanne muuttuu kun voin taas omana itsenäni kirjoittaa juuri sen mitä sydämeni haluaa, eikä tarvitse salata enää näin isoa asiaa. 

Tosin tällä hetkellä kirjoittamista vaikeuttaa jännetuppitilehdus toisessa kädessäni mistä olen kärsinyt kohta kaksi viikkoa. Vielä ei siis ole täysin kirjoittamisenkaan aika ennenkuin saan käteni kuntoon. 
Olen liikaa pitänyt puhelinta kädessäni kun sain sen kerta tulehtumaan. Mutta täällä kotona kun reilu seitsemän viikkoa olen ollut, aikaa pitää saada kulumaan eikä tv ja äänikirjat kokoaikaa houkuta. 



No tulipahan tässä nyt kuulumisia kerrakseen, eikö :)?!


Nyt toivotaan että kaikki menee hyvin ja saadaan kesällä pieni oma aarteemme syliin <3.






Tiina





Facebook
Instagram















maanantai 5. syyskuuta 2022

PCOS














Korento Ry haki kokemuspuhujia jotka voisivat omissa somekanavissaan tuoda esiin tietoa PCOS / monirakkulaiset munasarjat oireyhtymästä. 

Tämä on mielestäni erittäin tärkeä aihe puhua enemmän, koska jo pelkästään meillä Suomessa tästä kärsii satojatuhansia naisia. Minä olen yksi niistä.

Siispä olen tämän jutun kirjoittanut vapaaehtoisena osana Korento ry:n PCOS-viikkoa, kertoen mikä PCOS on ja miten se näkyy omassa elämässäni. 

Nyt Syyskuun ensimmäisellä viikolla vietetään PCOS viikkoa ja "pukeudu turkoosiin" viikkoa joka on Pcos-tunnusväri. 

Meiltä ei kummaltakaan löytynyt kotoota turkoosia vaatetusta joten liitin kuvan itsestäni viime viikkoiselta Kreikan matkalta turkooseissa korviksissa, taustalla turkoosin värisine aurinkotuoleineen ja altaineen. 



Pco ja Pcos. 

Mikä se on? 

Mitä se tarkoittaa? 

Mitä se mm. aiheuttaa? 

Miten se näkyy elämässä?

Kuinka moni nainen Suomessa siitä kärsii? 




Pcos, eli monirakkulaiset munasarjat 
(Polycystic ovary syndrome). 


Pco ja Pcos eroaa toisistaan siten, että pelkkä Pco tarkoittaa monirakkulaisia munasarjoja ja sitä esiintyy 25%:lla 30-35-vuotiaista naisista. Pco:hon ei liity Pcos:n hormonaalisia häiriöitä. 
Pcos onkin sitten hankalampi juttu johon liittyy paljon enemmän hormonaalisia häiriöitä. 


Munasarjojen monirakkulaoireyhtymä on naisten tavallisin hormonihäiriö, jota esiintyy 10-18%:lla hedelmällisessä iässä olevilla naisilla. Sen kanssa elää siis jopa 200 000 Suomalaista naista. 


Tyypillisiä oireita Pcos:ssa ovat:

Epäsäännölliset kuukautiset. 
Keskivartalolihavuus, yli puolet Pcos:laisista ovat ylipainoisia. 
Tyypillistä Pcos-naisille on kudosten vähentynyt insuliiniherkkyys johon liittyy taipumus keskivartalolihavuuteen ja rasva-aineenvaihdunnan häiriöihin. 

Monirakkulaoireyhtymä voi tarkoittaa naiselle lisääntynyttä sairastavuutta elämän eri vaiheissa, esim. verenpainetaudin ja diabeteksen riski on huomattavasti suurentunut. Laskimotukosriski on 1,5-2-kertainen ja aivohalvausriski 2-kertainen. 

Pcos aiheuttaa monelle myös aknea, liikakarvankasvua, hiustenlähtöä.
Suurentunut riski on ahdistuneisuushäiriöihin, ja masennukseen, migreeniin ja kilpirauhassairauksiin. 

Hedelmättömyys on myös isossa roolissa Pcos-naisilla ja moni tarvitseekin lapsettomuushoitoja. 
Aina hoidot eivät ole tae lapsen saantiin, mutta yhä suuremmalla osalla ne auttavat ja moni oman lapsen saa. 

Mahdollisuus saada yksi lapsi on yhtä suuri Pcos-naisella kun muillakin, Pcos-naisella raskaaksi tuleminen vaan kestää yleensä pidempään ja monella vaatii lääkehoitoa. 

Monella Pcos-naisella oireet helpottuvat ja kuukautiskierto säännöllistyy 40-vuoden iässä ja tiedetäänkin että myös moni on tullut tällöin luomusti raskaaksi vaikka taustalla olisi aiemmin ollutkin lapsettomuushoitoja tai tahatonta lapsettomuutta. 


Pcos-potilaita voidaan hoitaa mm. yhdistelmäehkäisyvalmisteilla sekä Metforem lääkityksellä jolla hoidetaan yleensä Diabetes-potilaita. 




Semmonen "pirulainen" on Pcos pähkinänkuoressa ja sen kanssa elää Suomessa todella moni nainen! 




Olen teille kertonut jo aiemmin että itse olen yksi Pcos-naisista. 

Pco-diagnoosin sain jo kun olin vasta 14-vuotias. Kovien kuukautiskipujen ja runsaiden vuotojen takia kävin 14-vuotiaana ensimmäistä kertaa gynekologilla jolloin tämän diagnoosin sain. Hoidoksi tuli e-pillerit.


Siinä vaiheessa kun exäni aikana jätin e-pillerit pois ja en ollut kahteen vuoteen tullut raskaaksi, sain gynekologilla myös Pcos-diagnoosin. 

Lopun jo te tiedättekin. 
Lähes 20v. elämää ilman ehkäisyä. 
Muutamia lapsettomuushoitojaksoja on myös vuosiin mahtunut joista edelliset ennen Linneaa oli n. 9v. sitten. 

Tammikuussa 2021 tulin kaikkien lapsettomuushoitojen jälkeen luomusti raskaaksi. 
Vaikka se raskaus menikin kesken alle kolmen kuukauden, antoi se meille SUUREN TOIVON yrittää vielä lasta. 

Puoli vuotta keskenmenosta, lokakuussa 2021 aloitettiin miedot hoidot joilla neljännestä kuukaudessa raskauduin ja aloin odottaa Linneaa. 

Linnean raskaus päättyi todella surullisesti viidennellä raskauskuulla runsaan B-Streptokokin takia, kun synnytys alkoi liian aikaisin ja Linnea menehtyi koska oli alle keskosrajan milloin vauvat Suomessa yritetään keskosena pelastaa. 
Tämä ei kuitenkaan johtunut Pcos:ta, vaan oli todella huonoa tuuria kaiken lapsettomuuden jälkeen. 


Ikävin asia miten Pcos näkyy lapsettomuuden lisäksi omassa elämässä on muiden ihmisten asenteet ja ns. väärät ajatukset ja luulot painoon liittyen. Tähän törmään monissa lääkäreissä, niissä jotka eivät Pcos:aa ymmärrä sekä ihan arkipäivisissä tilanteissa ja kohtaamisissa ihmisten kanssa. 
Ihmiset olettaa että kun olet ylipainoinen, se tarkoittaa automaattisesti "olet mitä syöt". Syöt enemmän kuin kulutat.
Ja sehän ei muuten aina sitten pidä paikkaansa kun on Pcos. 

Itseasiassa eräs sisätautipolin lääkäri mulle kertoi pari vuotta sitten, että 85%:lla Pcos:laisilla on syömishäiriö ALISYÖMISEEN. 

EI YLENSYÖMISEEN, niinkuin monilla saattaa käsitys olla jos ihminen on ylipainoinen. 

Ja ennenkuin joku edes ajattelee väittävänsä toisin, niin väittelyyn en aio lähteä. 
Tiedän mistä puhun ainakin omalla kohdallani. 

Ja tiedän että myös alisyöminen on huono juttu aineenvaihdunnan kanssa, joka laittaa elimistön säästöliekille ja pitää kaikista kiloista kiinni.
Siitäkään ei tässä ole aina kyse, silloin kun on Pcos.

Mun elämän kaikki herkut on nähtävillä blogissa :D. En väitä etten ikinä syö mitään herkkuja, siis kyllä syön, juuri Kreikassa söin viikon lomalla joka päivä jotain herkkuja ;). 

Elämässäni on ollut lukuisia pitkiä jaksoja kun olen noudattanut orjallisesti juuri mulle tehtyä ruokavaliota ja treeniohjelmaa ja paino on pysynyt silti samassa.

Enää en lähde sille linjalle ettei elämässä saisi syödä herkkuja. Kyllä saa, kunhan oikeasti muistaa kohtuuden.

Mutta mitä tulee ihan normi arki ruokailuun ja kulutukseen, pitäisi minunkin vaa'an lukema näyttää pienempää niiden perusteella. Moni Pcos-nainen tietää mistä puhun ja mitä tällä tarkoitan. 

Mulla on lisäksi kilpirauhasen vajaatoiminta joka toki lisää myös omat haasteensa aineenvaihduntaan. 

Viime vuonna mulle tehtiin kehonkoostumusmittaus ja otettiin laajoja labroja. Niiden tulokset yllättivät jopa mutkin, sillä ne olivat oikeasti hyvät ylipainosta huolimatta. Lihasmassaa oli reilusti enemmän kun keskiverto mun ikäisellä, mutta sen sijaan nesteenmäärä oli taas erittäin paljon isompi kuin normaalisti. 
Tähän ei liittynyt suolan käyttö, olisikin liittynyt ja ollut niin helppo asia korjata, 
vaan yhdessä Kilpirauhasen vajaatoiminta ja Pcos. 

Välillä tuntuu että pitäisi kantaa lompakossa mukana niitä kehonkoostumusmittaus tuloksia jne. ja kun joku avaa suunsa ja alkaa puhua mun painosta ilman että itse tietää yhtään mun asioista tai ruokailuista, tekisi mieli iskeä ne paperit nenän eteen ja sanoa "ole hiljaa, et tiedä mistä puhut". 

Kyllästymiseen asti olen siis niin minä kuin moni muu Pcos-nainen joutunut puolustautumaan niiltä perättömiltä lauseilta ja kommenteilta. 

Ja se on todella raivostuttavaa vuodesta toiseen.

En mene tässä sen enempää "Kehorauha" asioihin, mutta tämä olkoon hyvä muistutus samalla kaikille, "Ihminen ei ole aina mitä syö". 
On sairauksia ja oireyhtymiä mitkä vaikuttaa olenaisesti ihmisen painoon. 

Koitetaan siis olla neuvomatta jos ei oikeasti tiedetä ja arvostelematta tietenkin aina!! 

Mikään ei ole rasittavampaa kun joku alkaa sua neuvomaan esim." jätä ne herkut pois niin laihdut". 
Se että jos sinä, tai joku muu on ottanut lisäkiloja toistuvalla herkuttelulla, ei tarkoita että kaikki herkuttelee. 


Pcos-naiset ovat varmasti kuulleet liikaa laihdutukseen liittyviä asioita sekä siihen miten vauvoja tehdään. 

Asiat eivät aina ole niin yksinkertaisia. 


Tästä aiheesta voisin kirjoittaa viikon mittaisen jutun, mutta toivonmukaan tällä tekstillä saatiin niin asiatietoa ja näkyvyyttä Pcos:n liittyen sekä näkemyksiä niiden kanssa eläviltä. 


Itse tunnen useita kymmeniä Pcos-naisia ja jokaisella on oma tarinansa ja omat "liitännäisongelmansa" Pcos:ta johtuen. 
Näiden naisten kanssa on kaikista huojentavinta puhua näistä asioista koska he tietävät mistä puhutaan. 
Mutta jotta jokainen muu kuka ei elä Pcos:n kanssa ymmärtäisi myös meitä paremmin, on näistä asioista erittäin tärkeää puhua julkisesti enemmän!!

Koska ilman tietoahan kukaan ei voi edes yrittää ymmärtää :). 


Jos kaapissasi on turkoosin värisiä vaatteita, voit pukeutua nyt Syyskuun ensimmäisellä viikolla turkoosiin ja antaa sillä tukesi Pcos-naisille <3.


Kiitos Korento Ry kun sain jakaa kokemuksia PCOS-viikolla <3.






Tiina





Facebook
Instagram





















torstai 28. heinäkuuta 2022

Tulokset


















Tätä päivää olen pelännyt, jännittänyt ja odottanut viimeiset 2kk:tta.


Tänään saatiin Linnean ruumiinavaus tulokset, istukan, mun labrat jne. 

Kaikki tulokset mitä ennen ja jälkeen synnytyksen otettiin.


Meillä oli täysin terve, 100%:n täydellinen tyttö <3.

Hänessä ei ollut pienintäkään vikaa. 

Eikä istukassa. Esim. tulehdusta joka olisi voinut ennenaikaisen synnytyksen aiheuttaa.


Mun kaikki labrat lukuunottamatta Streptokokkia oli kunnossa.

Eli musta otetut Streptokokin vasta-aineet oli positiiviset, eli mulla on ollut Streptokokki positiivisena synnytyksen hetkellä.


Mikä Streptokokki on?


Streptokokki on lähes kaikilla meillä ihmisillä, ja se tulee ja menee eikä se aiheuta meille mitään oireita ollessaan aktiivinen. Näin mulle on kerrottu.

Streptokokkia ei seulota raskauden aikana millään tavalla. Ainoastaan se otetaan aina silloin kun synnytys alkaa ja jos se on aktiivinen, hoidetaan se antibiootilla ja pahimmillaan se voi aiheuttaa jonkun sortin vammaisuuden vauvalle. Tämä vammautumisen riski oli yhdellä ystävälläni ja useammalla se on ollut synnytyksen hetkellä :'(.

Myös muutama läheiseni ihminen on kokenut aivan samanlaisen ennenaikaisen synnytyksen / myöhäisen keskenmenon sen takia ja sitä myötä vauvan kuoleman kun vauva on ollut joko liian pieni, alle keskosrajan tai ei silti ole keskosena selvinnyt..


Kaikilla raskaana olevilla kenellä Streptokokki on, ei aiheuta ennenaikaista synnytystä, mutta osalla aiheuttaa. 

Se voi mm. aiheuttaa reikiä lapsivesipussiin ja näin ollen lapsivettä voi alkaa tihkumaan ennen lapsiveden menoa.

Tätä epäilen itselläni, mulle neuvolassa sanottiin tihkuilun olevan vaan virtsankarkailua jota hyvin monella raskaana olevalla tulee normaalistikin. 


Eli 100%:n varmoja emme voi toki olla aiheuttiko Streptokokki tämän meidän ennenaikaisen synnytyksen, mutta koska mitään muuta, pienintäkään muuta vikaa ei mistään löytynyt, on se hyvin todennäköinen syy.


:(


Mun sydän särkyy entisestään.

Me menetettiin aivan turhaan terve pieni vauva. 


Seuraavassa raskaudessa joudun / pääsen tehostettuun tarkkailuun, joka tarkoittaa joitakin lisäkertoja lääkärissä.

Yksityisellä meinataan kyllä varmasti ravata sitten sitäkin enemmän ja haluaisimme kyllä varmaan että musta sitten yksityisellä otetaan niitä Streptokokin vasta-aineita silloin tällöin.

Ymmärsin ettei näitä meinaan julkisella puolella oteta edes tämmöisessä tapauksessa. Vain sitten vasta kun synnytys alkaa. 


Heikon kohdun riski on kuulemma erittäin pieni ja sitä lääkäri ei minulla epäillyt. Mutta toki jos näin olisi, se selvinnee vasta jos näin kävisi uudestaan. 


Ennenaikaisen synnytyksen riskiä tämmöinen kuulemma aiheuttaa. Eli seuraavassa raskaudessa mulla on hyvin todennäköistä että synnytän alle 37 viikon, enkä pääse 40-42 viikkoon.

No, kunhan nyt päästäisiin edes yli 30 jatkossa!! Mielellään tietenkin lähemmäksi sitä 37!!!


No mutta, näillä mennään. 


Linnean nimipäivät on 3.8, eli ensi viikolla. Kävin eilen illalla haudoilla, vein Linnealle jo nimppari kukat jo nyt koska ensi viikolla emme ole näillä näkymin kotona. 


Näin eilen myös ystävääni Emiliaa ja sain häneltä aivan ihanan Hortensian Harsokukkien kera.

Myös toinen ystäväni Emmi antoi mulle viime viikolla tämän super kauniin enkelin joka on nyt olohuoneessa tarjotinpöydällä.


Olin etsinyt itse aivan samanlaista enkeliä Linnean haudalle, mutta kun en löytänyt, päädyttiin ostamaan tuo Äiti&vauva pupu patsas. Joten enkeli on nyt ainakin toistaiseksi meidän olohuoneessa ja katson jos sen joskus haluan vielä haudalle viedä, tai sitten en. 


Huomenna meillä on vielä aika Felicitakseen jossa sitten selviää jatko. Aloitetaanko mulla nyt se mieto lääke millä Linnea tuli, vai katsotaanko jonkin aikaa jatkuuko mun luomu ovulaatiot. 


Tänään olin lyhyen päivän töissä, mutta meillä alkoi kuulkaa loma NYT :). 

Eli luvassa on nyt 10 päivää lomailua :). 




Tiina



Facebook

Instagram 






torstai 21. heinäkuuta 2022

MIKSI











 Meidän Linnean kuolemasta tulee tulevana sunnuntaina yhdeksän viikkoa. Vielä yhdeksän viikkoa sitten torstaina olin eri ihminen kun nyt. Tänään. Linnean synnytyksen ja kuoleman jälkeen. Tämä tunnetila olikin ihan uusi maailma johon jouduin. Maailma jossa oli jo ennen minua lukuisia ihmisiä. Mistä vasta nyt tiedän. Tiesin ennen meidän kirpun syntymää ja kuolemaa muutamia läheisiä tuttuja kenelle oli käynyt samoin. Ketkä olivat myös haudanneet vauvansa. Silti tästä puhutaan mielestäni aivan liian vähän. Pidin näitä läheisiäni aiemmin vain harvinaisina tapauksina, mutta eiväthän he olleet sitä alkuunkaan. 

Suomessa syntyy ja kuolee päivittäin aivan liikaa vauvoja. Ja silti kun se omalle kohdalle osui, tuntui että me ollaan ainoat kenelle kävi näin huono tuuri. 

Mä olen päättänyt puhua tästä avoimesti. 

Yksi ystäväni ehdotti minulle, miksi en kirjoittaisi kirjaa tästä. Mulla olisi paljon varmasti annettavaa niin Pcos:n liittyen kuin oman lapsen kuolemaan. 

Ja kyllä hän ihan oikeassa on, niin varmasti olisikin. 

Eihän sitä ikinä tiedä vaikka se päivä vielä tulisikin. 

Pcos on toinen mistä tulisi puhua enemmän ja johon meidän julkisen puolen terveydenhoidolla perus hoitajilla ja lääkäreillä olisi myös paljon petrattavaa ja opittavaa. 

Ettei aina tarvitsisi mennä erikoissairaanhoidon puolen gynekologille ennenkuin joku sua ymmärtää ja saat tarvitsemaasi apua sekä hoitoa. 

Hei, (haloo!) joka viides nainen Suomessa kärsii tästä (Pco/Pcos:ta). Olisiko aika tehdä myös meidän terveydenhuollossa asialle jotain? 

Mä olen ollut ilman ehkäisyä nyt 20v. Se on pitkä aika toivoa ja yrittää lasta. 

Välillä ollaan oltu hoidoissa, tuloksetta. 


Tammikuussa 2021 olinkin yhtäkkiä raskaana, elämäni ensimmäistä kertaa ja vielä luomuna. 

Se meni kesken viikolla 10+. 

Lokakuussa 2021 aloitettiin hoidot ja sain ovulaatiota buustaavaa lääkettä, joka luonnollisesti tehostaa munasarjojen toimintaa, joka ei ole kuitenkaan normi hormonihoito jota yleensä käytetään. Tämä lääke sopi mulle kuin nenä päähän ja ovuloin joka kuukausi ja neljännestä kuukaudesta tuli tärppi, mä olin raskaana. 

Viidennelle raskauskuukaudelle päästiin kunnes elämältä vedettiin taas matto alta. Liian aikainen synnytys ja vauva oli n. 4 viikkoa liian nuori että hänet olisi yritetty keskosena pelastamaan. 

Hautajaiset oli edessä. Sen jälkeen yritettiin päivä kerrallaan räpistellä eteenpäin. Ja ollaankin räpistelty erittäin hyvin tahdon ja rakkauden voimalla. 

Olen lukenut että monella Pcos:laisella ensimmäinen raskaus ja synnytys voi jopa "parantaa" hedelmättömyyden. 

Voisinko mä olla niin onnekas että mulle kävisi niin? 

2,5 viikkoa synnytyksestä epäilin että ovuloisin kun kärsin niin kovista ovulaatiokivuista. En kuitenkaan siinä mielentilassa lähtenyt ostamaan ovulaatio testejä.

Ajattelin, että vielä ei joka tapauksessa saada uutta vauvaa yrittää koska mulle ei oltu tehty raskauden jälkitarkastusta, eikä suoraan sanottuna seksi ollut siinä mielentilassa ylimpänä edes mielessä.

Päätin kuitenkin että "No, testataan sitten ensi kuussa varuiksi".

Ennen Linnean raskauttahan mulla oli niinkin monta kertaa kuin täysi NOLLA positiivista ovulaatiotestiä.

Edes silloin kun olin hoidoissa, ei yksikään ovulaatiotesti näyttänyt positiivista ennenkuin irrotuspiikki pistettiin. 

Eli irrotuspiikin tehtävä on irrottaa kypsynyt munarakkula jotta ovulaatio voi tapahtua. Joskus munarakkula kypsyy täysikokoiseksi mutta ei irtoa ja tällöin voidaan varuiksi käyttää irrotuspiikkiä ovulaation varmistamiseksi. 

Ja. 

Vasta sen piikin jälkeen ovulaatiotesti näytti mulla positiivista silloin.


Koska epäilin 2,5 viikkoa synnytyksen jälkeen että ovuloisin, ihan luomusti, päätettiin tosiaan että tehdään nyt varuiksi seuraavassa kuussa ovulaatio testejä. 


Ja hitsin pimpulat.


Elämäni ensimmäinen positiivinen ovulaatiotestihän se meille napsahti. 

Bingo. 


Se mahdollisuus että tästä raskautuisin, on kuitenkin erittäin pieni. 

Toki se mahdollisuus on, mutta en nyt sen varaan luottaisi. 

Ensi viikolla meillä on varattu aika sekä Naistenklinikalle jossa saadaan Linnean ruumiinavaus tulokset, musta otetut labratulokset jne., että yksityiselle lapsettomuuspolille. 

Sitten selviää oliko mussa joku tulehdus joka kaiken aiheutti tai muu mikä, vai jääkö se ikuisiksi ajoiksi tietämättä. 

Lapsettomuuspolilla on tarkoitus ns. aloittaa uudet hoidot, eli saada resepti (uskoisin että) samaan lääkkeeseen mikä viimeksi ja hoidon suunnittelu.


Lääkärihän ei vaan vielä tiedä että olenkin nyt tässä kuussa ovuloinut luomusti. 

Eli vaikuttaako se nyt jotenkin meidän hoitoihin. 

Ehdottaako / haluaako lääkäri että katsotaan nyt muutama kuukausi ihan luomusti tuleeko tärppiä ja jatkuuko luomu ovulaatio vai aloitetaanko silti sama lääke tehostamaan ovulaatiota jollain miedommalla annoksella. Sitä vähän epäilen, koska miedoin annoskoko tällä lääkkeellä oli 1 tabletti viitenä päivänä (eli yht. 5 tablettia /kk) tiettyyn kierron päiviin. Ja mä söin viimeksi vain 3 tablettia kun sillä viidellä tabletilla tuli jo liikaakin munasoluja.

Linnea sai alkunsa siis vain kolmesta tabletista ja hänellä olisi voinut olla kaksoissisko tai veli, koska munasoluja siinä kuussa oli kaksi.

Tästä syystä vähän epäilen ettei lääkäri halua aloittaa mulla mitään lääkitystä. 


Koska nyt myös epäilen että mulle ei enää suositella kaksosraskautta enää ollenkaan, tai ettei sitä riskiä enää oteta.

Varsinkaan jos tuloksista ei selviäisi mitään. Tällöin mulla saattaisi olla ns. rakenteellisesti "heikko kohtu" ja jos kohtu ei yhtä vauvaa pysynyt kiinni kuin viidenteen raskauskuukauteen asti, ei se kahta vauvaa pitäisi sisällään edes sinne asti.

Heikosta kohdusta en nyt tässä kohtaa kirjoita enempää sillä siitä emme vielä tiedä oliko se aiheuttaja mulla synnytykseen. 

Jos jotakuta kiinnostaa siitä muuten lukea vaikka henkilökohtaisista syistä lisää, kannattaa vaikka googlata "tukilanka kohtuun" niin sillä pääsee jo alkuun.


Mä tässä kohtaa toivon että meillä syypää olisi se tulehdus. Se olisi itselleni nyt se paras vaihtoehto jos joku pitää valita. 



Mä olen saanut niin valtavan määrän teiltä positiivista palautetta siitä miten rohkea olen kun uskallan kirjoittaa kaikesta näin avoimesti.

Kiitos niistä ihan hurjan paljon. Ne kaikki antaa mulle myös rohkeutta jatkossakin olla täysin oma avoin itseni.

Linnean kuolema ei saa olla turha. Jos edes tällä tapaa voin lisätä itse tietoutta, on se kullanarvoista.


Edes niissä lukuisissa neuvolasta saaduista esitteistä ja kirjasista:

 "Meille tulee vauva"

ei yhdessäkään lue esim. loppusivulla:

"Aina kaikki ei mene suunnitellusti jne jne jne".


Miksi?


Miksi kaikkialla puhutaan ja korostetaan vaan niitä ensimmäistä 12 viikkoa keskenmenon osalta?



Kiitos, olen puhunut!




Tiina




Facebook

Instagram






perjantai 15. huhtikuuta 2022

Meille tulee vauva














Vihdoin se on totta ja nyt pääsen siitä myös teille kertomaan <3.


Mä olen raskaana, meille tulee syksyllä vauva!


Olen oikeastaan lähes koko vuoden, eli ihan tammikuun alkumetreiltä asti kasvatellut uutta elämää kohdussani ja samalla tässä myös masuani <3.


Nyt ollaan jo neljännellä raskauskuukaudella ja kahden viikon päästä alkaa jo viides raskauskuukausi.

Tasan neljän kuukauden päästä, elokuun puolen välin jälkeen mä jään jo äitiyslomalle.

Luulenpa että tämä neljä kuukautta tulee menemään aivan hurjan nopeasti kun ennen sitä pidän vielä kahden viikon kesälomankin. 


Me ollaan niin sanoinkuvaamattoman onnellisia että ollaan vihdoin tässä elämänvaiheessa. 

Masu on tosiaan jo pyöristynyt aivan selkeästi, eikä epäselväksi jää olenko raskaana. Myös muutaman potkun olen jo saanut tuntea <3.


Jos nyt lähes 20:n lapsettomuus vuoden jälkeen voi näin sanoa, niin nyt tämä onnistui tällä kertaa helposti hoidoilla.

Hoitojahan mulla on takana entuudestaankin tuloksetta, sekä vuosi sitten yksi luomusti alkanut raskaus joka ikävä kyllä päätyi keskenmenoon. 

Viime Lokakuussa aloitimme "hoidot" ja neljännestä kuukaudesta tämä onnistui.

Emme itseasiassa edes joutuneet ns. kovien hoitojen ääreen, sillä tämä raskaus sai alkunsa lääkkeellä joka luonnollisesti tehostaa munasarjojen toimintaa. Se riitti <3.

Ei täysin luomu vauva, mutta lähestulkoon sillä kunnon hormoonihoitoja ei tällä kertaa tarvittu. Ja täysin luonnollisella menetelmällä pikkuinen on alkunsa saanut <3.


Hyvin kiitollinen tästä <3.

Heti ensimmäisestä kuusta kun aloitin lääkkeen, ovuloin normisti. Jokaisena neljänä kuukautena ovuloin ja kahdessa viimeisessä oli kaksosraskauden mahdollisuus koska mulla kasvoi kaksi munasolua. 

Yksi vauva kuitenkin kohdussani on kaksosten sijaan.

Kaksosiin olisimme olleet valmiita ja näin myös kummassakin kuukaudessa saimme luvan vauvaa yrittää.

Ja niin se sitten tammikuun alussa tärppäsi. 

Ja mikä hassuinta, aivan niinkuin ensimmäisessä raskaudessakin. Nyt on vain 10 päivää myöhemmin laskettuaika mitä ensimmäisessä kesken menneessä raskaudessa oli.


(Nopea priifaus vielä tähän väliin, eli mulla on Pcos josta lapsettomuus johtuu, ja en siis ovuloi luomusti, eli siihen tarvitsin lääkitystä. Tai no, kerran olin ovuloinut luomusti, kun kerran raskaaksi vuosi sitten tulin, mutta se olikin ihme.) 


Alkuraskaudessa meitä varjosti kumpaakin sen ensimmäisen raskauden mikä vuosi sitten oli, keskenmeno. Se pelko uudesta keskenmenosta oli hyvin usein läsnä eikä kumpikaan oikein uskaltanut iloita tästä tai olla onnellisia. 

Vasta viikko sitten siskoni perheineen sekä osa ystävistäni saivat asiasta tietää.

Kun olimme käyneet jo neljässä ultrassa josta yksi oli niskapoimu-ultra.


Vanhemmilleni kerroimme raskaudesta heti kun siitä saimme tietää, mutta he tietenkin pitivät asian myös salassa. 


Toki tiedämme kumpikin että raskaudessa voi minä aikana vaan tapahtua jotain ikävää, mutta emme aio enää siinä pelossa elää, vaan ajatella ja asennoitua, että lokakuussa meille syntyy vauva. 


<3


Vauvan myötä tässä on paljon asioita järjesteltävänä ja hankintoja tehtävä. 

Niin kotona kun mulla töissäkin, johon etsin nyt vakituista toista parturi-kampaajaa. En pelkästään äitiyslomani ajaksi, vaan ihan vakituiseksi jo ennen äitiyslomani alkua! 

Uusi isompi auto on jo tilattu kun mun nykyiseen pikkuautoon ei vaunut mahtuisi. Kesällä meille saapuu meidän ensimmäinen sähköauto :). 


Tämä raskaus on asia jota meidän on edelleenkin välillä vaikea uskoa todeksi. Tätä kun olemme toivoneet Samun kanssa niin pitkään, vuosikymmeniä. 


Koska masuni on jo pyöristynyt, on se muuttanut meillä myös makuuhuoneen järjestystä ja sänky on käännetty jo muutama vko sitten toistepäin. 

Nykyään nukumme päät ikkunan edessä ja sängynpääty odottaa vielä sen kuskaamista varastoon.

Myös pikkuisen tuloon on jo makuuhuoneessa tehty muitakin muutoksia, jotta se auttaisi meitä kumpaakin tajuamaan, että kyllä tämä ihan totta on, eikä unta! 


Nyt alkaa myös täällä blogin puolella ihan uusi vaihe kun saadaan uutta ja erilaista sisältöä ja kuvia teksteihin :).


Ennen vauvan tuloa meillä on myös se keittiöremontin teko vielä edessä!

Suunnittelu on tehty, vielä toteutus puuttuu. 



Näin ihania uutisia tällä kertaa <3.



Rakkaudella, 



Tiina




Facebook

Instagram