Näytetään tekstit, joissa on tunniste lapsen kuolema. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lapsen kuolema. Näytä kaikki tekstit

perjantai 23. syyskuuta 2022

23.9. Kuolleiden lasten muistopäivä














Tänään, 23.9. on kuolleiden lasten muistopäivä <3.



Päivä jota kukaan ei halua itselleen, eikä kenellekkään. 


Päivä jota kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan. 

Päivä jota en koskaan osannut omalle kohdalle kuvitella. 


Ja niin se vaan meillekin tuli, niinkuin lukuisille muillekin perheille <3.



Tultiin hetki sitten haudalta. Hautakivi oli tällä viikolla vihdoin tullut takas paikoilleen ja näimme Linnean nimen siinä tänään ensimmäistä kertaa. 


Vietiin pieni enkeli haudalle, jonka sain ystävältäni Emmi R.:ltä (mulla on kaksi ystävää jonka nimi on Emmi). 

Olin aiemmin etsinyt samanlaista haudalle vietäväksi, enkä ollut semmoista löytänyt ja sitten Emmi yksi päivä semmoisen toi minulle eikä edes tiennyt minun etsineeni samanlaista. 

Enkeli oli tähän päivään asti meidän olohuoneessa, mutta tänään kun vietiin kynttilöitä haudalle, pääsi enkeli myös sinne. 



Iso suru on puserossa, eikä tätä tuskan tunnetta voi sanoin kuvailla. Vain saman kokenut voi tietää tämän tunteen. 

Itkin tovin sängyn laidalla istuen ja tuota vaaleanpunaista kevythaalaria sylissä pitäen. 

Meillä pitäisi olla täällä vaaleanpunaista onnellista vauvakuplaa, mutta vielä(kään) emme saaneet sitä kokea. 


Sydän on juuri nyt aika tyhjä, enkä osaa muuta sanoa kun että lähetän lämpimät halaukset jokaiselle lapsensa menettäneelle vanhemmalle ja perheille <3.





Tiina




Facebook

Instagram






torstai 21. heinäkuuta 2022

MIKSI











 Meidän Linnean kuolemasta tulee tulevana sunnuntaina yhdeksän viikkoa. Vielä yhdeksän viikkoa sitten torstaina olin eri ihminen kun nyt. Tänään. Linnean synnytyksen ja kuoleman jälkeen. Tämä tunnetila olikin ihan uusi maailma johon jouduin. Maailma jossa oli jo ennen minua lukuisia ihmisiä. Mistä vasta nyt tiedän. Tiesin ennen meidän kirpun syntymää ja kuolemaa muutamia läheisiä tuttuja kenelle oli käynyt samoin. Ketkä olivat myös haudanneet vauvansa. Silti tästä puhutaan mielestäni aivan liian vähän. Pidin näitä läheisiäni aiemmin vain harvinaisina tapauksina, mutta eiväthän he olleet sitä alkuunkaan. 

Suomessa syntyy ja kuolee päivittäin aivan liikaa vauvoja. Ja silti kun se omalle kohdalle osui, tuntui että me ollaan ainoat kenelle kävi näin huono tuuri. 

Mä olen päättänyt puhua tästä avoimesti. 

Yksi ystäväni ehdotti minulle, miksi en kirjoittaisi kirjaa tästä. Mulla olisi paljon varmasti annettavaa niin Pcos:n liittyen kuin oman lapsen kuolemaan. 

Ja kyllä hän ihan oikeassa on, niin varmasti olisikin. 

Eihän sitä ikinä tiedä vaikka se päivä vielä tulisikin. 

Pcos on toinen mistä tulisi puhua enemmän ja johon meidän julkisen puolen terveydenhoidolla perus hoitajilla ja lääkäreillä olisi myös paljon petrattavaa ja opittavaa. 

Ettei aina tarvitsisi mennä erikoissairaanhoidon puolen gynekologille ennenkuin joku sua ymmärtää ja saat tarvitsemaasi apua sekä hoitoa. 

Hei, (haloo!) joka viides nainen Suomessa kärsii tästä (Pco/Pcos:ta). Olisiko aika tehdä myös meidän terveydenhuollossa asialle jotain? 

Mä olen ollut ilman ehkäisyä nyt 20v. Se on pitkä aika toivoa ja yrittää lasta. 

Välillä ollaan oltu hoidoissa, tuloksetta. 


Tammikuussa 2021 olinkin yhtäkkiä raskaana, elämäni ensimmäistä kertaa ja vielä luomuna. 

Se meni kesken viikolla 10+. 

Lokakuussa 2021 aloitettiin hoidot ja sain ovulaatiota buustaavaa lääkettä, joka luonnollisesti tehostaa munasarjojen toimintaa, joka ei ole kuitenkaan normi hormonihoito jota yleensä käytetään. Tämä lääke sopi mulle kuin nenä päähän ja ovuloin joka kuukausi ja neljännestä kuukaudesta tuli tärppi, mä olin raskaana. 

Viidennelle raskauskuukaudelle päästiin kunnes elämältä vedettiin taas matto alta. Liian aikainen synnytys ja vauva oli n. 4 viikkoa liian nuori että hänet olisi yritetty keskosena pelastamaan. 

Hautajaiset oli edessä. Sen jälkeen yritettiin päivä kerrallaan räpistellä eteenpäin. Ja ollaankin räpistelty erittäin hyvin tahdon ja rakkauden voimalla. 

Olen lukenut että monella Pcos:laisella ensimmäinen raskaus ja synnytys voi jopa "parantaa" hedelmättömyyden. 

Voisinko mä olla niin onnekas että mulle kävisi niin? 

2,5 viikkoa synnytyksestä epäilin että ovuloisin kun kärsin niin kovista ovulaatiokivuista. En kuitenkaan siinä mielentilassa lähtenyt ostamaan ovulaatio testejä.

Ajattelin, että vielä ei joka tapauksessa saada uutta vauvaa yrittää koska mulle ei oltu tehty raskauden jälkitarkastusta, eikä suoraan sanottuna seksi ollut siinä mielentilassa ylimpänä edes mielessä.

Päätin kuitenkin että "No, testataan sitten ensi kuussa varuiksi".

Ennen Linnean raskauttahan mulla oli niinkin monta kertaa kuin täysi NOLLA positiivista ovulaatiotestiä.

Edes silloin kun olin hoidoissa, ei yksikään ovulaatiotesti näyttänyt positiivista ennenkuin irrotuspiikki pistettiin. 

Eli irrotuspiikin tehtävä on irrottaa kypsynyt munarakkula jotta ovulaatio voi tapahtua. Joskus munarakkula kypsyy täysikokoiseksi mutta ei irtoa ja tällöin voidaan varuiksi käyttää irrotuspiikkiä ovulaation varmistamiseksi. 

Ja. 

Vasta sen piikin jälkeen ovulaatiotesti näytti mulla positiivista silloin.


Koska epäilin 2,5 viikkoa synnytyksen jälkeen että ovuloisin, ihan luomusti, päätettiin tosiaan että tehdään nyt varuiksi seuraavassa kuussa ovulaatio testejä. 


Ja hitsin pimpulat.


Elämäni ensimmäinen positiivinen ovulaatiotestihän se meille napsahti. 

Bingo. 


Se mahdollisuus että tästä raskautuisin, on kuitenkin erittäin pieni. 

Toki se mahdollisuus on, mutta en nyt sen varaan luottaisi. 

Ensi viikolla meillä on varattu aika sekä Naistenklinikalle jossa saadaan Linnean ruumiinavaus tulokset, musta otetut labratulokset jne., että yksityiselle lapsettomuuspolille. 

Sitten selviää oliko mussa joku tulehdus joka kaiken aiheutti tai muu mikä, vai jääkö se ikuisiksi ajoiksi tietämättä. 

Lapsettomuuspolilla on tarkoitus ns. aloittaa uudet hoidot, eli saada resepti (uskoisin että) samaan lääkkeeseen mikä viimeksi ja hoidon suunnittelu.


Lääkärihän ei vaan vielä tiedä että olenkin nyt tässä kuussa ovuloinut luomusti. 

Eli vaikuttaako se nyt jotenkin meidän hoitoihin. 

Ehdottaako / haluaako lääkäri että katsotaan nyt muutama kuukausi ihan luomusti tuleeko tärppiä ja jatkuuko luomu ovulaatio vai aloitetaanko silti sama lääke tehostamaan ovulaatiota jollain miedommalla annoksella. Sitä vähän epäilen, koska miedoin annoskoko tällä lääkkeellä oli 1 tabletti viitenä päivänä (eli yht. 5 tablettia /kk) tiettyyn kierron päiviin. Ja mä söin viimeksi vain 3 tablettia kun sillä viidellä tabletilla tuli jo liikaakin munasoluja.

Linnea sai alkunsa siis vain kolmesta tabletista ja hänellä olisi voinut olla kaksoissisko tai veli, koska munasoluja siinä kuussa oli kaksi.

Tästä syystä vähän epäilen ettei lääkäri halua aloittaa mulla mitään lääkitystä. 


Koska nyt myös epäilen että mulle ei enää suositella kaksosraskautta enää ollenkaan, tai ettei sitä riskiä enää oteta.

Varsinkaan jos tuloksista ei selviäisi mitään. Tällöin mulla saattaisi olla ns. rakenteellisesti "heikko kohtu" ja jos kohtu ei yhtä vauvaa pysynyt kiinni kuin viidenteen raskauskuukauteen asti, ei se kahta vauvaa pitäisi sisällään edes sinne asti.

Heikosta kohdusta en nyt tässä kohtaa kirjoita enempää sillä siitä emme vielä tiedä oliko se aiheuttaja mulla synnytykseen. 

Jos jotakuta kiinnostaa siitä muuten lukea vaikka henkilökohtaisista syistä lisää, kannattaa vaikka googlata "tukilanka kohtuun" niin sillä pääsee jo alkuun.


Mä tässä kohtaa toivon että meillä syypää olisi se tulehdus. Se olisi itselleni nyt se paras vaihtoehto jos joku pitää valita. 



Mä olen saanut niin valtavan määrän teiltä positiivista palautetta siitä miten rohkea olen kun uskallan kirjoittaa kaikesta näin avoimesti.

Kiitos niistä ihan hurjan paljon. Ne kaikki antaa mulle myös rohkeutta jatkossakin olla täysin oma avoin itseni.

Linnean kuolema ei saa olla turha. Jos edes tällä tapaa voin lisätä itse tietoutta, on se kullanarvoista.


Edes niissä lukuisissa neuvolasta saaduista esitteistä ja kirjasista:

 "Meille tulee vauva"

ei yhdessäkään lue esim. loppusivulla:

"Aina kaikki ei mene suunnitellusti jne jne jne".


Miksi?


Miksi kaikkialla puhutaan ja korostetaan vaan niitä ensimmäistä 12 viikkoa keskenmenon osalta?



Kiitos, olen puhunut!




Tiina




Facebook

Instagram






lauantai 11. kesäkuuta 2022

Vauvan vaatteet ja tavarat














Kerkesimme ostaa vauvalle ja vauvan hoitoon melko paljon kaikkea, niin vaatetta, rintareppua jne jne jne. 


Korisänky jossa minä olen vauvana nukkunut oli myös jo tuotu mökiltä kotiin. 


Mitä teemme kaikille tavaroille, vaatteille ja sängylle nyt kun menetimme vauvamme?


Vielä sairaalassa ollessamme synnytyksen jälkeen kysyin Samulta mitä me tehdään kaikille vauvan tavaroille?

Pyydänkö vanhempiani käymään meillä ennen kuin päästään kotiin ja hakemaan kaikki pois, sängyn, vaatteet ja tavarat?


Samu vastasi heti melko "tiukkaankin" äänensävyyn että hän tahtoisi että mitään ei laiteta pois, että kaikki pidetään ennallaan esillä. 

Että hänestä tuntuisi siltä, että se on lopullista, jos kaikki korjattaisi pois.


Mikäli se olisi vaan mulle ok, pitäisimme kaikki ennallaan esillä. Niin pienen korisen ensisängyn kuin lipaston joka vauvaa varten varastosta tuotiin ja kaikki muutkin. 


Hetken mietin miltä tuntuu nähdä kaikki kun kotiin palaamme, mutta kun kotiin palasimme, tajusin että joka tapauksessa koti ei tuntunut nyt enää samalta. 

Siinä menisi joka tapauksessa hetki, että koti alkaa taas tuntumaan kodilta. 

Musta ei tuntuisi yhtään paremmalta tai pahemmalta jos tavarat ovat esillä tai ei. 


Ehkä juurikin tuntui samalta mitä Samusta.

Jos nyt korjaisimme kaiken pois, tuntuisi se lopulliselta. 

Siispä, kaikki saivat jäädä esille. 


Meille ei tule kylään ketään semmoista ihmistä kuka ei tilanteestamme tietäisi.

Emme joutuisi selittämään kenellekään miksi meillä on vauvan sänky ja tarvikkeita esillä.


Linnean kymmenkunta ultrakuvaa on edelleen meidän jääkaapin ovessa. 

Ne saavat siinä nyt olla juuri sen aikaa kun meistä siltä tuntuu. Yksi kuvista on laitettu kehyksiin joka saa aina olla tästä eteenpäin esillä, siinä missä muutkin kuvat, kuten meidän hääkuvat. 

Hän ei poistu enää ikinä meidän elämästä vaikka hän ei täällä meidän luona enää olekaan. 


<3



Tähänkään asiaan ei ole oikeata tai väärää tapaa tehdä ja elää. 


Osa varmasti samanlaisessa tilanteessa haluaa kaikki tavarat ja muistot pois ja osa toimii niinkuin me. Ja jokaisen kuuluukin tehdä niin kuin oma sydän sanoo. 


Meidän sydän sanoi näin ja mitä nyt kolme viikkoa on kulunut, ei meistä ole pahaa tehnyt nähdä tavaroita. 


Päinvastoin. 


Se pitää meidän toivoa yllä. Että saamme vielä nämä käyttöön. 

Että saamme vielä vauvan elävänä syliin asti! 


Usko ja toivo on se mitä pidämme nyt yllä, rakkautta unohtamatta. 


Uskoa asiaan tuo onneksi se että kun viime lokakuussa aloitettiin "lapsettomuushoidot" ja miedoin lääke pienimmällä annoksella teki mulle ovulaation jokaisessa neljässä kuussa mitä lääkettä söin ennen onnistumista. 

Linnea sai alkunsa neljännestä kuusta, eli melko pian lääkkeen aloituksesta. 


Toki emme voi tietää miten lääke nyt toimii, mutta outoa olisi jos se ei enää toimisi ollenkaan kun siitä on niin vähän aikaa kun se toimi loistavasti. 


Puolessa välissä viikkoa tällä viikolla jopa mietin olisinko ovuloinut luomusti kun kahtena päivänä oli selkeät ovulaation oireet. 


Odotamme tietenkin jälkitarkastuksen ja seuraavat kuukautiset ennen kun yritämme uudestaan. 


Ja isolla todennäköisyydellä kuitenkin lääkitystä tulen myös tarvitsemaan. 

Mutta on myös mahdollista että Pco:ssa raskauden jälkeen munasarjojen toiminta muuttuu ja ovulaatio voi tapahtua luomusti.

Sekään ei täysin mahdotonta ole. Näin on monella käynyt. 


Vaikka nyt kerronkin että aiomme yrittää vauvaa uudestaan heti kun mahdollista, toivon ettei meiltä kyseltäisi "Joko on onnistunut, onko jo uutisia"? 


Siinä menee se aika mitä siinä menee ja kerromme kyllä sitten taas joskus kun sen aika on :). 


Onneksi meillä on usko, toivo ja rakkaus jäljellä. 

Se lause on saanut nyt syvemmän merkityksen omassa elämässä <3.




Tiina



Facebook

Instagram








Mahdollinen synnytyksen syy











"Suunnittelin, kun sinä nimen saat, pukeudut sinä mekkoon pitkään ja valkeaan ja minä mekkoon kukkivaan". 

Suunnitelmat muuttuivat ja pukeuduin mustaan mekkoon, mutta kauneimmat kukat sinä saat, aina <3.



Kun elämä muuttui kokonaan yhdessä salamannopeassa hetkessä, on omaa päätä mahdotonta muuttaa taas uuteen asetukseen yhtä nopeasti. 


Huomenna sunnuntaina kaikesta tulee vasta kolme viikkoa. Yritän olla itselleni armollinen ja antaa itselleni luvan toipua kaikesta pikkuhiljaa. 

Fyysinen kunto mulla on voi sanoa jo ihan ennallaan. Se palautui jo raudanpuuteanemian aiheuttamaa huimausta lukuunottamatta viikossa synnytyksestä. 


Suru ei tietenkään poistu koskaan, mutta varmasti tulee muuttamaan muotoaan ja viikko viikolta toivonmukaan elämä muuttuu siltä osalta helpommaksi. 

Kun hautajaiset on nyt pidetty, se helpotti myös jo omaa oloani. 

Nyt voi kunnon surutyö alkaa. 


Vielä mielessä ja päässä on isoja kysymysmerkkejä miksi näin kävi. 

On mahdollista ettemme koskaan edes saa tietää miksi synnytys alkoi ennen aikojaan.

Toivomme kyllä suuresti että saisimme sille vastauksen, se helpottaisi varmasti elämää vielä entisestään. 

Sekä minusta otettiin kaikenmaailman kokeita, labroja ennen ja jälkeen synnytyksen ja Linnealle tehtiin ruumiinavaus ja sen lisäksi istukka, lapsivesipussi jne lähti patologille tutkimuksiin. 

Lopulliset tutkimukset saamme Heinäkuun lopulla. Sinne asti varmasti pyöritämme ajatuksia mitä on voinut tapahtua. 


Kun lapsivesi meni ja lääkäri kertoi ettei mitään ole tehtävissä ja että tulemme menettämään vauvamme koska hän on liian pieni pelastettavaksi, kysyin mistä tämmöinen ennenaikainen lapsiveden meno ja synnytys voi johtua? 

Saimme vastauksen että suurimmassa osassa tämmöisiä tapauksia kun vauva on elossa ja vika ei ole hänessä, aiheuttaa ennenaikaisen lapsiveden menon ja synnytyksen suurimmassa osassa aina tulehdus. 

Tämä voi olla esimerkiksi oireeton pissatulehdus. 

Kun tämän kuulin, järkytyin. 

Koska. 

Saman viikon tiistaina, eli vain viisi päivää ennen kuin kaikki alkoi mulla oli neuvolan lääkäri aika. 

Te ketkä olette olleet raskaana, tiedätte että jokaisella neuvola ja neuvolan lääkärikäynnillä tehdään aina itsenäisesti pissakoe jossa tikulla katsotaan glukoosit ja proteiini. Glukoosi palkki kertoo sokereista ja proteiini palkki virtsatietulehduksista.

Raskauden aikana virtsatietulehdukset ovat erittäin yleisiä ja niin myös raskausdiabetes. 
Tästä syystä tätä pissakoetta tehdään joka kerta. 

Ennen tätä mun tiistain neuvolan lääkäriä mulla oli ollut edellinen neuvola käynti n. kolme viikkoa ennen, ja tällöin pissatesti oli täysin kunnossa. Niinkuin sitä edellisilläkin kerroilla. 

Tällä tiistain lääkärikäynnillä tikun tulos näyttikin proteiinin kohdalla vihreää kun normaali on keltainen. 
Wc:n seinässä lukee että mikäli tikun värit muutuvat normaalista keltaisesta vihreäksi, ota tikusta kuva ja näytä se lääkärille / hoitajalle. 

Toimin näin. Otin kuvan ja näytin kuvan lääkärille. Kuva on edelleen tallessa puhelimessani ja pidän sen niin kauan tallessa kun tämä kaikki selviää. Mahdollisen virhe valituksen takia :(. 

Näytin kuvan ja lääkäri kertoi että raskauden aikana valkovuoto lisääntyy ja tämä on yleensä syy tähän proteiinipalkin vihreäksi muuttumiseen. 

Kyseenalaistin tämän heti ja kerroin ettei multa tule tätä vuotoa yhtään, ollenkaan, pisaraakaan ja kysyin eikö musta pitäisi kuitenkin ottaa varuiksi labralla tulehdusarvot ja kunnon pissakoe. Kerroin myös että käyn kyllä pissalla useammin mutta lääkäri sanoi sen johtuvan siitä kun kohtu painaa virtsarakkoa. 

Lääkäri katsoi koneelta että multa on nämä kokeet otettu maaliskuussa, jolloin ne ovat olleet täysin normaalit. 

Herkkänä raskaushormooneista purskahdin itkuun ja sanoin että mutta nyt on Toukokuu, Maaliskuusta on aikaa. 

Hän rauhoitteli mua ja sanoi vielä että olen ihan turhaan huolissani, kaikki olisi kunnossa, eikä ole syytä lisätutkimuksiin. 

Kun lähdin lääkäristä soitin ensimmäisenä Samulle ja kerroin tästä käynnistä ja mietin pitäisikö meidän mennä käymään varuiksi vielä yksityisellä. 

Mutta lääkäri oli niin vakuutellut mut, vaikka kyseenalaistin hänet monta kertaa ja kysyin lisäkokeita, joten ajattelimme mun varmasti vaan nyt ylireagoivan asiaan. 
Pitäähän meidän pystyä luottamaan lääkäriin, hän on tässä lääkäri, en minä! 


Kumpa en olisi luottanut. 


Se oliko syy meidän ennenaikaseen lapsiveden menoon ja synnytykseen oireeton pissatulehdus, saamme toivonmukaan myöhemmin tietää. 

Sen tiedän jo nyt, että joku tulehdus mulla on ollut. Musta otettiin mm. tulehdusarvot heti kun sairaalaan jouduin ja tulehdusarvoni olivat 14 kun ne pitää olla alle 4. Maaliskuussa ne olivat olleet alle 4. 
Myös pissakoe musta otettiin infektioiden tarkistamiseksi. Sitä tulosta en vielä tiedä. 

Joku tulehdus mulla on ollut mutta täysin oireeton koska mitään oireita mulla ei missään ollut. 

Olimme eläneet koko raskausajan super varovaisesti. Olimme tehneet parhaamme välttääksemme koronan. Luimme jokaisen elintarvikkeen pakkausselosteen ja tarkistimme että saan sitä syödä. Ostimme kaiken luomuna ja Suomalaisena jos mahdollista ja en syönyt mitään ei sallittua koko raskauden aikana. Söin kaikki vitamiinit mitä piti. Ravintolassa syödessämme pyysimme aina kunnon paistoa ruoalle Jne jne. 

Tiedän ettemme olisi voinut tehdä mitään toisin. 

Kävimme niin julkisen puolen neuvolat ja lääkärit ja alkuraskaudessa kävimme yksityisellä Felicitaksessa varhaisultrassa viikon - kahden välein. 

Tarkistin että sain käydä saunassa raskauden aikana koska muistin kolmen S:n säännön kun synnytystä yrittää nopeuttaa kun synnytys on käynnissä: sauna, seksi ja mikä se kolmas nyt olikaan. 

Kävin ensimmäistä kertaa raskaana ollessaan saunassa edellisenä päivänä siitä kun lapsivesi meni. Ja tätä itkin Naikkarilla hysteerisenä lääkärille kun lapsivesi meni. 
Hän vakuutteli mulle että se ei johtunut siitä. 


Syytin ensimmäisen viikon aikana Linnean kuoleman jälkeen itseäni tapahtuneesta. 
Mietin olenko voinut tehdä jotain väärin, vaikka tiedän 100%:sti että en. 
En olisi voinut olla huolellisempi ja tarkempi. Työtkin muutin 6-7h:n päivässä ja neljä päivää viikossa. Edes fyysisessä työssäni en antanut itseni rasittua liikaa. Töiden jälkeen lepäsin vaan kotona ja tein Iineksen kanssa rauhallisia kävelyitä. 



Lääkäri kertoi että oireettoman pissatulehdukden lisäksi voi syy olla myös esim. streptokokki joka meillä kaikilla ihmisillä on elimistössä joka tulee ja menee ja tästä emme tiedä onko sellainen aktiivisena päällä. 

Streptokokin takia on muutama ystäväni menettänyt vauvansa samalla tavalla Keski-tai loppuraskaudessa :(. 

Syy voisi olla myös istukassa. Joskus istukka ei kiinnity tai kehity kunnolla vaikka vauva kehittyisi täysin normaalisti. 

Meidän Linnea vastasi niin pituudeltaan kuin painoltaan täysin meneillä olevaa viikkoa ja kaikki tutkimukset missä oltiin oli kunnossa ja hyvin. 

Myös Listeria voisi olla syypää tämmöiseen. 
Mutta ainakaan itse en ole voinut kotona saada Listeriaa kun ollaan oltu niin tarkkoina ruoan kanssa. 


Syitä voi varmasti olla muutakin, mutta kuulemma tulehdus on se yleisin syy ja sen jo tiedämme että ne mun tulehdusarvot olivat nousseet eikä ollut normaalit. 

:(


Jos jotain pelkään, niin sitä että syy olisi se pissatulehdus. Jos pissatulehduksen takia olisimme menettäneet meidän toistakymmentä vuotta yritetyn vauvan, särkisi se varmasti sydämeni. 

Tämä myös varmasti hetken ajaksi nostaisi vihan lääkäriä vastaan. Miksi niitä tutkimuksia tehdään jos niihin ei puututa ja tutkita jos niihin tulee muutoksia. 

Kaikki tuttuni ketkä ovat nähneet tämän mun pissakoetikun ovat kertoneet että he joutuivat tämmöisestä tuloksesta lisätutkimuksiin. 


Oli syy sitten se oireeton pissatulehdus tai mikä vaan muu, ei se tuo meidän Linneaa takaisin. 

Mutta minkä takia näistä ei varoiteta ja puhuta enemmän? 

Jos olisin vaan tiennyt että joku pienikin tulehdus voi tämmöisen menetyksen aiheuttaa, en olisi suostunut poistumaan lääkäristä silloin tiistaina. 

Eikö näistä olisi hyvä kertoa kaikille odottaville äideille, jotta hekin osaisivat tunnustella eri tavalla kehoaan raskauden aikana? 

Uskon että vauvojen kuolematilastot olisivat paljon pienemmät jos näitä tulehduksia, Streptokokki, virtsatieinfektio ym seulottaisi enemmän.

Kun viikko Linnean kuolemasta soitin patologille kysyäkseni milloin hän on valmis ja voimme hänet noutaa hautajaisiin, vastasi patologi minulle että ennen meidän vauvaa heillä on siellä yli 30 vauvaa tutkimuksissa. 
Ja tämä on heillä jokapäiväistä. 

Siis järkyttävä luku. 

Naistenklinikan seinällä oli viikkokohtainen lukumäärä syntyneistä vauvoista joka oli vähän alle 200 vauvaa /vko. Siinä ei ollut kuolleita. Mutta jos ennen Linnean kuolemaa lähipäiviltä oli yli 30 kuollutta vauvaa. 

Niin järkyttävän surullista. 


Itselläni on kuusi tuttua kuka on kokenut saman. Lisäksi teistä lukoijoistani on mulle kertonut hirveän moni kokeneensa tämän saman. 


Tämä on mm. syy miksi olen hyvin avoimesti kertonut tästä kaikesta suoraan. 

Kyllähän näistä täytyisi puhua enemmän koska silloin kun se osuu omalle kohdalle, tuntuu että se on harvinaista ja vain meille kävi huono tuuri. 

Mutta se ei ole totta, tämä sama asia koskettaa aivan liian monia, joka päivä, viikosta ja kuukaudesta toiseen. 


Se täytyy vielä lopuksi sanoa, että emme ole mistään sairaalasta saaneet niin hyvää hoitoa ja palvelua kuin Naistenklinikalta.

Heille kaikki sydämet sinne! 

Lisäksi Naistenklinikan sairaalapastori kuka toimii myös parisuhdeterapeuttina oli niin ihana, sydämellinen ihminen, että toista saa hakea. <3


Mulla on synnytyksen jälkitarkastus Naikkarilla Heinäkuun lopulla jossa samassa saamme kuulla patologin tulokset ja toivonmukaan syyn tälle kaikelle. 

Ensi viikolla mulla on kuitenkin jo Felicitaksessa jälkitarkastus jossa voimme keskustella samalla uusien hoitojen aloituksesta. 
Uudet hoidot aiomme aloittaa heti kun mahdollista. 

Naikkarilla sanottiin että uutta vauvaa saa alkaa yrittämään kun yhdet kuukautiset on tullut. 


Eli haluamme ja aiomme kyllä yrittää uudelleen heti kun mahdollista. 

Tämä tulee jättämään jäljet jonka tietää jo nyt. Varmasti seuraavissa raskauksissa johon uskon ja luotan täysin, emme varmasti uskalla hengähtää ennen kuin vauva on terveenä syntynyt. 
Mutta sen kanssa on vaan elettävä ja uskottava siihen, että meidän sylit vielä kullannupuista täyttyvät <3.



Ihanaa viikonloppua, 

Rakkaudella, 





Tiina




Facebook
Instagram













perjantai 10. kesäkuuta 2022

Linnean hautajaiset














































Takana on erittäin surullinen, tuskainen ja vaikea päivä. 

Meidän rakas pieni enkeli, Linnea Karoliina saatettiin tänään haudan lepoon.


Meidän aamu alkoi varhain seitsemän jälkeen. 
Ihan ensimmäisenä haimme kukat meidän ihanimmasta lähikukkakaupasta Kirsikankukasta.

Kukat olivat juuri niin kauniit ja herkät kuin vain saatoimme meidän pienelle tytölle toivoa <3.

Kukkakaupalta lähdimme Naistenklinikan patologian laitokselle hakemaan Linneaa. 

Saimme vielä nähdä ja hyvästellä hänet Patologian pienessä kappelissa.

Hänet oli puettu ja kapaloitu <3. 

Olimme ostaneet vaaleanpunaisen pupun hänelle jonka halusimme laittaa arkkuun mukaan hänen viereensä. 

Täältä ajoimme arkku minun sylissäni Käpylän kirkolle jossa siunaustilaisuus pidettiin. 

Oltiin kirkolla ennen muita ja saimme rauhassa asetella kukat arkun päälle ja hiljentyä, vain me <3.

Kun Pappi, vanhempani ja Teresa saapuivat kirkolle, annoimme vanhemmilleni sekä Teresalle muistokukat, vaaleanpunaiset Hortensiat jotka olin tilannut kaikille. 

Siunaustilaisuus oli samaa aikaa niin kaunis ja niin surullinen. 

Alussa kanttori soitti ja lauloi niin mielettömän upeasti, upealla äänellä Suojelusenkelin.

Välissä Pappi puhui ja laskimme kukat vuorotellen arkulle. Minä ja Samu menimme hyvästelemään meidän pienen ja laskemaan kukat samaa aikaa. 
Tässä tuli kyllä totaalinen romahdus, olisin voinut vain lyyhistyä lattialle arkun viereen 
:(. 

Tämän jälkeen vanhempani sekä Teresa kävivät laskemassa kukat ja hyvästelemässä Linnean. 

Lopuksi kanttori soitti Albinoni: Adagion.

Tämän Adagion kappaleen aikana Samu kantoi arkun ja minä kaikkien kukat kirkosta ulos. 


Kirkolta siunaustilaisuuden jälkeen ajoimme Malmin hautausmaalle jossa on yksi meidän sukuhauta. 

Samu kantoi taas arkun haudalle sekä laski yksin pienen arkun hautaan, minä Samun vierellä. 

Otimme Hortensiasta kaikki yhdet pienet kukat jotka heitimme haudalla vielä arkun päälle hyvästiksi.



Kotona sytytimme vielä kynttilän. 


En voi sanoin kuvailla miten raskas päivä meillä kaikilla on tänään ollut. 


Linnea oli niin kauan odotettu ja kaivattu ja niin paljon rakastettu. 

Häntä odottivat niin lukuisan monet ihmiset ja tuntuu niin pahalta, että hänen elämänsä loppui ennenkuin se kerkesi edes kunnolla alkaa. 


Jäämme kaipaamaan häntä niin paljon ja hän jäi sydämiimme ikuisiksi ajoiksi <3 <3.


Hautajaiset olivat juuri niin kauniit kuin osasimme toivoa ja nyt meillä on paikka johon häntä pääsemme muistamaan. 


Nämä viimeiset viikot, kohta kolme viikkoa ovat olleet elämäni raskaimmat. 
Ystäväni ovat mulle ihan älyttömän tärkeitä ja se että en ole pystynyt puhumaan yhdenkään ystäväni kanssa edes puhelimessa vielä, kertoo paljon siitä kuinka rikki olen. 

Tiedän että he ymmärtävät, ja tietävät että soitan heille kun pystyn. 

Toivon että nyt kun hautajaiset ovat ohi, voi meillä suruaika ja toipuminen alkaa kunnolla. 


Kiitos vanhemmilleni ja Teresalle kun tulivat meidän kanssa tänään saattamaan Linnean viimeiselle matkalle <3.

Kiitos kaikille ystäville ja läheisille viesteistä, kukista ja korteista jota olette meille antaneet <3.

Kiitos kaikille teille lukijoilleni valtavasta määrästä osanottoja <3.



Me selvitään kyllä ajan kanssa tästä valtavasta surusta vaikka tällä hetkellä kaikki tuntuukin niin pahalta. 

Ikävä ja aukko sydämeen jää ikuisiksi ajoiksi. 

Linnea teki meistä vanhemmat ja toivomme että hän tietää kuinka paljon häntä rakastamme ja kaipaamme <3.

Meidän pieni tyttö <3.





Tiina




Facebook
Instagram