tiistai 5. lokakuuta 2021

Siivouskomero kuntoon

















Vapaapäivän viettoa... 

Siivouskomeron siivousta... 


Heipparallaa :). 


Mulla on tänään (+ sunnuntaina) vapaapäivä kun olen lauantaina töissä ja näin sedepäivänä päätin nyt vihdoin laittaa tuon meidän kauhistus kaapin kuntoon. 


Näissä vanhan talon neliöissä säilytystilat on todella minimaaliset ja vaikka miten karsittiin tavaraa muutossa, tarvitaan joka päiväiseen elämään tiettyjä asioita ja tavaroita.
Kuten mm. siivoukseen tarvittavat! 

Meillä siivouskomero pitää sisällään myös Samun työtakit ja pari työhupparia siivoustarvikkeiden lisäksi. 

Ennen näillä Samun työvaatteilla oli sekä eteisen ulkotakkien kaapissa, että kodinhoitohuoneessa oma hyllynsä ja paikkansa, mutta täällä piti inprovisoida koska ne ei meidän mini kokoiseen ulkotakkikaappiinkaan mahdu. 


Tuo kaappi on jokaisella kerralla kun on avannut oven, tullut lähes syliin. 

Niinkuin kahdesta viimeisestä kuvasta näkee, ei mitään järjestystä ja aina kun halusit jonkun tietyn asian sieltä, sai suunnilleen purkaa puoli kaappia ennen kun tämän asian löysi. 

Todella pieni komero kyseessä ja sinne on saatava mahtumaan niin kodin pesuaineet kuin rätit, pesusienet jne., pyykinpesuaineet, wc- ja talouspaperirullat, silitysrauta ja lauta, autonpesurätit ja kintaat, sohvanpesuaine jne. 

Paljon siis kaikkea. 

Jotta sain tähän edes jotain järjestystä olin jo vuosi sitten katsonut Ikeasta tuon SKUBB säilytyslokerikon joka on vaatetankoon kiinnitetty, mutta tämä lokerikko oli melkein vuoden Ikeasta loppu. 

Tänä syksynä sitä tuli jälleen myyntiin ja haettiin se heti! 

En löytänyt mistään muualta tällä tarrakiinnityksellä olevaa, sekä näin kapeaa hyllykköä ja tämä on kuin tehty tähän. 

Viereen jäi vielä juuri oikean kokoinen rako silityslaudalle. 
Sen olin valmistautunut viemään myös varastoon jos se ei olisi siihen mahtunut koska sitä en niin usein kuitenkaan käytä. 

Mutta koska se mahtui, sai se jäädä. 



Vuosi asuttu täällä ja kuulkaa meillä ei edelleenkään ole imuria. 

Sen osto vähän niinkuin jäi kun ei löydetty mieleistä varsi-imuria (joka olisi sekä super tehokas, että ei tarvitsisi kokoajan painaa samaa aikaa sormella napista imuroidessa). 

Ollaan vuosi käytetty Sinin kertakäyttösiivousliinoja yhdessä Sini mopin kanssa ja lisäksi tietenkin pesty vielä lattioita. 

Enpä olisi uskonut että sanon tämän, mutta ihan yhtä hyvin ollaan pärjätty näinkin yhden koiran ja kahden aikuisen perheessä. 

Jos imuri pitäisi saada tuohon komeroon vielä mahtumaan, joutuisi Samun työvaatteille keksimään uuden paikan. 

Nyt Samun työtakit roikkuu henkareilla tangosta ja hupparit ovat niiden alapuolella kestokassissa. 


Vaikka haaveillaankin vielä joku päivä ehkäpä omakotitalosta isompine tiloineen, emme vaihtaisi tällä hetkellä tätä kaupunkiasumista mihinkään. 

Vaikka tilat on pienet ja paljon joutuu improvisoimaan juttuja, tämä on just hyvä asunto meille nyt tässä hetkessä. 



Nyt olen helpottunut ja iloinen kun siivouskomero on edes tämän vertaa siisti nyt :). 


Mukavaa viikkoa kaikille :). 





Tiina




Facebook
Instagram
















sunnuntai 3. lokakuuta 2021

Kesäkeittiön reklamaatio kuulumiset


















Syksyiset terveiset mökiltä <3.


Kaunis ruska se on tännekin saapunut! 




Miten kävi meidän reklamaation NETRAUTAAN useita viikkoja myöhässä tulleen lähetyksen, jonka avattuamme huomasimme että ikkunoiden koko kahdessa ikkunassa ei vastannut mitään mittoja mitä ikkunoiden myynti-ilmoituksessa Netraudan sivuilla oli?! 



Tätä on jo multa keritty kysymään miten tämä juttu päättyi? 



Ja koska vaalin elämässä rehellisyyttä, kerron teille nyt rehellisesti miten asia päättyi. 


Mun mielestä se on ainoa oikea tapa koska kerroin teille myös tästä "koko sotkusta" NETRAUDAN kanssa, on heillä myös oikeus korjata asia, jos he vaan haluavat toimia niin. 

Halusivatko he? 


No jos meiltä kysytään, niin EI MITENKÄÄN. 


Itse lähetin heille asiasta sähköpostia kera Blogi postaukseni asiasta jossa teille ensimmäisellä kerralla kerroin asiasta. 


Sain heiltä vastauksen pari viikkoa myöhemmin:

"Hei, kiitos palautteestanne. Pahoittelemme asiakaspalvelun ruuhkautumista sekä teille aiheutunutta vaivaa. Isänne onkin ollut yhteydessä asiakaspalveluumme ja jatkamme asian hoitamista hänen kanssaan".


Tämä oli täysin ymmärrettävää, että he jatkoivat asian selvittelyä isäni kanssa koska hän oli ikkuna- ja ovitilauksen tilaaja. 


He todella olivat isääni yhteydessä. 
TEKSTIVIESTILLÄ. 

Kyllä vain. 

Tekstiviestillä missä kysyivät mikä on pielessä.

Isäni oli soittamalla heihin yhteydessä monta kertaa missä kertoi ensinnäkin tilauksen olleen useita viikkoja myöhässä, mutta isompana ongelmana, kaksi ikkunaa ei vastaa mitään mittoja heidän nettisivuillaan eikä tilaus- tai toimitusvahvistuksessa. 


He eivät tätä tuntuneet ymmärtävän mitenkään. 

Ihan loppuun asti he sanoivat meille ettei heillä ole sen kokoisia ikkunoita edes myynnissä mitä meille on meidän sanomisten mukaan tullut ja että ikkuna olisi ikkunakarmien kanssa oikean kokoinen. 


Ainoa ongelma että ei meille mitään ikkuna karmeja ikinä tullut, yhteenkään ikkunaan. 

Tämäkin heille sanottiin, että jos tässä kuuluu olla jotkut erilliset karmit vielä niin missä ne ovat sitten?? 

Ei meillä ainakaan. 


Isäni oli heihin kyllästymiseen asti yhteyksissä saaden aina saman vastauksen. 


He eivät hyvittäneet meille euroakaan mistään. 

Ei siitä että tilaus tuli (olikohan 6 viikkoa) myöhässä eikä siitä että ikkunat eivät vastanneet tilaamiemme ikkunoiden kokoa. 


En edelleenkään mustamaalaa ketään. 

Jokainen voi ihan itse tehdä oman mielipiteensä tästä asiasta. 


Meidän mielipide asiasta on, että tämä oli erittäin huonoa palvelua. 


Erittäin ikävää. 


Käytimme toki nämä liian pienet ikkunat, mutta jouduimme pienentämään ikkuna-aukkoja jälkikäteen jo niiden ollessa valmiit. Eli visuaalinen ilme ei vastaa nyt ns. rakennepiirustuksia. 




Kesäkeittiön rakentaminen on nyt tältä vuodelta tehty ja jatkuu ensi vuonna! 


Kaunis tuo kesäkeittiö on meidän mielestä, todella kaunis. 




Täällä Samu piirteli eilen jo meidän haave kodin pohjapiirustusta. 

Saas nähdä ruvetaanko vielä sittenkin joskus rakentamaan. 

Mä vannoin jo kesällä tämän kesäkeittiön ollessa aivan raakile, että en enää ikinä halua rakentaa :D. 


Aika näyttää :). 




Aurinkoista sunnuntaita! 





Tiina




Facebook
Instagram










lauantai 2. lokakuuta 2021

Kiitos & "kaapista ulos"


































Ihan aluksi haluan kiittää teitä, teidän aivan ihanista kommenteista ja yksityisviesteistä mitä lähetitte viime postaukseni jälkeen kun kerroin teille sekä keskenmenostani, että lapsettomuudesta joka on varjostanut elämääni jo 18 vuotta. 


Kiitos <3.


Jokainen kommentti ja viesti lämmitti sydäntäni todella paljon!! 




Sen tekstin jälkeen mulla tuli itsellä sisälläni todella helpottunut olo. 

Kun olisin tullut ns. kaapista ulos asian kanssa. 


Aktiiviset lukijat ovat saattaneet hyvinkin ymmärtää joitain asioita sen tekstin jälkeen kenties myös paremmin :). 



Halusin vielä sanoa, että vaikka lapsettomuus onkin erittäin ikävä ja kipeä asia, mä (ja me) olen oppinut elämään sen kanssa. 


Näiden 18v. :n aikana jolloin lapsen olisi ollut mahdollista tulla jos olisi ollut tullakseen, puhun korkeintaan yhteensä joistain muutamista viikoista jolloin asia on todella vaikuttanut omaan mieleeni kipeästi. 

Eli oikeasti todella vähän! 

Eikä se tarkoita etten olisi tarpeeksi halunnut perheenlisäystä, en missään nimessä. 


Olen kyllä, enemmän kun mitään muuta! 


Kyseessä on ehkä enemmänkin omalla kohdalla ollut sekä hyväksymisestä, että uskosta tulevaan ja tulevaisuuteen. 


Mä oon aina sanonut, jo 18v mun läheisille että "kyllä mä saan lapsia, mä vaan tiedän sen. Kyllä musta joku päivä äiti tulee". 



Myöskään ikinä kenenkään tutun / läheisen ihmisen vauvauutiset eivät ole ikinä tuntuneet mussa edes millin vertaa pahalta!! 


Päinvastoin, olen jokaisesta vauvauutisesta läheisilläni ollut niin iloinen että toisinaan olen myös itkenyt onnesta! 


Sallin tietenkin kaikille myös muut tunteet tässä asiassa! 



Ystäväni Heli mm. ehkä muistaa kun hän kertoi minulle että heille on tulossa vauva, itkin onnesta ja suunnilleen pompin onnesta <3.



Siskoni Teresan tyttö, joka jo 11v on, on minulle "kuin oma lapsi". 
Blogissa olen käyttänyt hänen yksityisyyttään suojaten nimeä "Pikku T". 

Pikku T, tämänkin jutun kaikissa kuvissa, on ollut meillä vauvasta asti todella paljon hoidossa. 

Hän päiväkodissakin kertoi ollessaan kolmen vai neljän vanha, että hänellä on kolme kotia. 
"Äidin ja isin luona, mummin ja vaarin ja Tiinan ja Samun". 

"Tiinan ja Samun koti on Jumbokoti, tosi iso ja siellä mulla on ikioma huone". 

Tällöin asuttiin siis vielä edellisessä kodissa, missä meillä oli tosiaan neidillä oma huone leluineen kaikkineen. 
Omat kylpypyyhkeet, oma potta, oma syöttötuoli, oma kylpyamme, omat lakanat, oma unipupu, omat rattaat... 

Pian rakentui "lastenhuone". 

Aluksi kun hän syntyi ja tuli meille hoitoon, kuskattiin tavaroita heidän kotoota meille edestakaisin. 
Pikku hiljaa kuitenkin ostettiin meille omat tavarat koska hän oli meillä kuitenkin sen verran usein, että se helpotti hoitoa. 


Plus, olihan se hänestä selkeästi myös Ihanaa kun sai tuntea todella, että meidän koti on myös hänen kotinsa. 


Kuinka monesti sainkaan häneltä itkuisen puhelun, kuinka hänellä on Tiinaa ikävä ja voisinko minä tai Samu hakea hänet meille hoitoon. 


Vanhempien ei tarvinnut varmaan ikinä kysyä meiltä hoitoapua, kun neiti osasi ihan itse hoitaa itsensä meille hoitoon :D. 

Hänen ollessaan 5v. oli hän meillä hoidossa putkeen kaksi viikkoa  kun vanhemmat oli toisella puolella maapalloa kahdestaan häämatkalla. 

Tämän lapsen kanssa tämäkin oli helposti toteutettavissa koska hän tunsi olonsa varmasti hyvinkin kotoisaksi ja tervetulleeksi, sekä rakastetuksi myös meillä. 


Mikä on ollut mulle ja meille aivan ihanaa! 


Näin tiivis suhde mikä meille muodostui heti hänen ollessaan aivan pieni, vauva, on asia jota vaalin todella paljon ja korkealle. 


Voin sanoa, että rakastan häntä kuin omaa lasta! 


Nykyään näemme harvemmin vaikka asummekin nykyään hyvin lähekkäin, mutta nykyään kaverit menee tädin edelle :). 


Kyllä me viimeksi tänään olemme viestejä vaihtaneet ja miettineet koska toteuttaisimme "museo ja kahvila/ravintola" lahjakortin jonka joulupukki hänelle viime jouluna antoi. 

Lisäksi koska jo lokakuuta elämme, on meillä edessä pian myös meidän jouluretki missä hän saa valita yhden joulukoristeen itselleen. 

Muistatte ehkä viime joululta meidän jouluretken :)? 


Vaikka rakastankin tätä neitiä kuin omaa lastani, eihän se tietenkään korvaa omaa lasta mitenkään. 

Ei mitenkään. 


Mutta hänen ansiostaan mun sydän on täytetty myös tällä rakkaudella mikä mulla häntä kohtaan on <3.


Yhteisiä retkiä ja hoitokertoja on niin monta ja valokuvia myös, että on paljon mitä muistella vanhana. 

Toivottavasti hänkin edes osan näistä vanhempana muistaa <3.


Eipä mulla nyt tässä kohtaa muuta asiaan lisättävää ole. 

Kunhan halusin kiittää teitä ja avata myös samalla sydäntäni teille tästä asiasta lisää :). 



Ihanaa viikonloppua! 



Rakkaudella, 





Tiina




Facebook
Instagram












sunnuntai 26. syyskuuta 2021

Enkeli meidän - keskenmeno
















Jos kaikki olisi mennyt hyvin, eläisimme parhaillaan uutta ja ihmeellistä aikaa. 

Meillä mahdollisesti olisi jo sylissä tuhisemassa pienen pieni nuppunen tai olisi viimeistään lähipäivinä syntymässä. 


Meillä olisi ollut laskettuaika 6.10.2021.


Enkeli meidän. 


Keskenmeno. 



Mä olisin ollut valmis kirjoittamaan tästä jo aiemmin, mutta halusin kunnioittaa Samun toivetta ja en tästä aiemmin kirjoittanut. 


Nyt me ollaan kumpikin käsitelty tämä suru ja mennään jo toiveikkaina eteenpäin. 



En ole teille koskaan suoraan tai sen tarkemmin puhunut lapsettomuudesta, mutta jollain pienellä tavalla olen sen teille joskus jossain yhteydessä kertonut. 


Lapsettomuus ja keskenmeno, ne on kumpikin, niin valitettavaa kun se onkin, älyttömän yleisiä. 


Meillä "vika" on mussa. 


Mulla on Pcos. 


Jos tämä erittäin yleinen, joka viidennen naisen (Suomessa) kärsimä "vaiva" ei ole tuttu, on Google siitä tietoa pullollaan. 

En lähde nyt tässä yleisellä tasolla kertomaan Pcos:ta, mutta mulla se tarkoittaa mm. Sitä että en ovuloi luomusti ollenkaan. 

Kuukautiset sain jo 11-vuotiaana ja Pco-diagnoosin ollessani vain 14v.

Tullessani täysi-ikäiseksi sain tietää että kohdallani lapsen saamiseen saattaisi mennä useampia vuosia. 

Sanotaanko näin, että mulla voisi olla nyt täysi-ikäinen lapsi jos olisin aiemmin ovuloinut. 


Samun kanssa ollaan oltu melkein 15v. yhdessä ja kerroin hänelle asiasta ihan meidän tapailun ensimetreillä. 

Ehkäisyä meillä ei ole koskaan Samun kanssa ollut. Vauva saa tulla jos on tullakseen, näin ajattelimme alusta asti. 

Meni siinä 14v. kun ihme tapahtui. 

Ihan luomusti! 


Ennen sairastumistani käsisairauteen olimme kerinneet olla myös muutaman kuukauden lapsettomuushoidoissa. 

Hoidot lopetettiin kun sairaus selvisi koska silloin mun käsi oli saatava kuntoon. En olisi voinut olla raskaana kun mua hoidettiin sekä kuudella leikkauksella, että kovilla kipulääkkeillä. 


Tänä päivänä tilanne on onneksi eri ja niin hyvä mun terveyden suhteen! 


No mutta joo, siinä oli vähän mun ja meidän  taustaa tässä asiassa.


Meidän elämä mullistui tänä vuonna, helmi-maaliskuun vaihteessa.


Yksi yö. 

Tarkalleen ottaen yhtenä su-ma välisenä yönä näin unta että olen raskaana.


Uskokaa, näitä haaveunia olen nähnyt viimeisen 18v.:n aikana hyvin monta kertaa. 


Tällä kertaa se vaan oli erilainen. 

Enneunelta tuntuva. 

Olen nähnyt enneunia 13v.:sta asti ja ne ovat erilaisia.

Heräsin keskellä yötä 03.00 aikaan tästä raskaus unesta. 

Mietin että "Mitä ihmettä, miten se on mahdollista"?


Samun kello soi sinä aamuna viiden jälkeen. Heti kun Samun kello soi sanoin hänelle:

"mä olen raskaana, näin enneunen".

Samu vastasi: "Ei se voi olla mahdollista, se olisi aivan ihanaa, mutta ei se voi olla mahdollista".


Meni maanantai, tiistai ja keskiviikko. 


Mä en saanut mielenrauhaa tästä unesta. 

Keskiviikkona sanoin kauppareissulla että meidän on pakko varmistettava asia. En saa sitä mielestäni. 

Mä tunnen sen eron normi unen ja enneunen kohdalla. 

Tän on pakko olla totta. 


Käytiin apteekissa. 

Ostin yhden raskaustestin. 

Ajattelin, että teen sen sitten viikonloppuna. 


Maltoin odottaa perjantaihin. 

Meillä oli kummallakin vapaapäivä tuolloin. 

Heräsin 8.00 kun Samu oli vielä täydessä unessa. 


Nousin ylös ja marssin vessaan ja päätin tehdä sen testin nyt. 


Kaksi viivaa tuli siihen HETI. 


Mä en saa sanaa suustani. 

Istun pöntöllä pikkarit nilkoissa ja tuijotan sitä tikkua kädessäni ja mun sydän lyö niin kovaa että tuntuu kuin se tulisi mun rinnasta ulos. 

Hetkeen en saa sanaa suusta. 

Sitten alan "huutamaan" : "Samu, Samu, Samu"!!

Samu herää ja vastaa hätääntyneenä: "Mikä hätänä, missä sä oot"??


Mä juoksen tässä vaiheessa sänkyyn Samun luo se tikku kädessä. 


"Mä oon raskaana, mä oon raskaana"!!


En oo muuten ikinä nähnyt näiden melkein 15v.:n aikana että herra olisi noussut niin nopeasti ylös :D.


Samu: Mitä ihmettä, teitkö sä sen testin varmasti oikein"??


Mä nauroin ja sanoin ettei sitä voi tehdä väärin :D.


Totesin että mä pukisin päälle ja juoksen apteekkiin ja ostan vielä toisen testin.


Ostin halvimman ja kalleimman testin. 


Tein ne heti. 


Kumpikin heti positiivinen. 

Toisen testin mukaan olen vähintään kuudennella viikolla raskaana. 


Me täristiin kumpikin ja todettiin että tämä on selvitettävä tänään, onko tää oikeesti totta. 


Saatiin aika samalle päivälle yksityiselle varhaisultraan jossa meille vahvistui.


Mä todella olen raskaana. 

Yhdeksännellä viikolla.


Ensimmäisten ultrakuvien kanssa lähdettiin ajamaan lääkäristä suoraan mun vanhemmille. 

Päätettiin kertoa heille heti, silläkin riskillä että raskaus menisi kesken, elimmehän kuitenkin vielä raskauden ensimmäistä kolmannetta, eli suurinta riskiaikaa.


Vanhempani olivat yhtä sekaisin (onnesta) kuin mekin.

Siinä taisi meistä jokainen itkeä tirauttaa kyyneleitä. 


Tämän jälkeen me elimme hyvin sekavaa, mutta super onnellista aikaa. 


Kalenterissa oli niin julkisen puolen neuvola-aikaa kun yksi toinen varhaisultra vielä yksityisellekin ennen ensimmäistä kunnallisen ultraa.


Nämä viikot olivat varmasti tietyllä tavalla elämämme parhaat viikot <3.


Kaikki loppui kutenkin liian lyhyeen. 

Seuraavassa yksityisen ultrassa saimme kuulla kauheimman mahdollisen lauseen. 

"Sydänääniä ei ole".


Mä romahdin aika lailla siinä kohtaa, samoin Samu. 


Olo ei ollut ikinä tuntunut niin pahalta. 

Mulla on jo raskaus maha ollut pari viikkoa ja nyt mun kohdussa on kuollut sikiö.


Musta tehtiin lähete naistenklinikalle, ja sain kolmen päivän päähän ajan raskaudenkeskeytykseen koska keskenmeno ei ollut alkanut itsestään. 

Päivä ennen tätä aikaa sainkin kuitenkin keskenmenon luomusti. 

Tätä kokemusta emme tule ikinä unohtamaan. 

Klo:17.00 alkoi ensimmäisellä kovalla kivulla vuoto ja kovat supistukset.

Niitä kesti aina 01.30 asti jolloin meidän pieni sikiö kiinni napanuorasta istukkaan syntyi mun omiin käsiini meidän omassa kylpyhuoneessa. 


:(


(Olimme toki useamman kerran puhelinyhteydessä tänä aika naistenklinikalle.)


Sitten se tyhjyys vasta iskikin. 

Itkin ja pitelin tätä "möykkyä" mun omissa käsissäni.


Tämä yö oli yhtä helvettiä.


02.00 ruvettiin nukkumaan kumpikin aivan poikki tapahtuneesta, minä helpottuneena kipujen loppumisesta. 

Nukuin Samun sylissä koko yön. 


Sain supistuksia vielä neljänä seuraavana päivänä ja yhtenä päivänä mut kiidätettiin ambulanssilla naistenklinikalle.

Pari päivää tästä olin takaisin töissä.


Elämän oli jatkuttava. 


Nyt aikaa on kulunut 6kk:tta.


Olemme käyneet keskustelemassa yksityisellä lapsettomuuspolilla jatkosta. 


Ja aloitankin tässä lähiaikoina lääkityksen jolla toivomme että alkaisin ovuloimaan normaalisti. 


Sen enempää en usko tässä kohtaa että tulen mahdollisista hoidosta kirjoittamaan. Ainakaan niin kauan kun toivonmukaan meillä on jotain ihanaa kerrottavaa.


Olo meillä kummallakin on hyvin toiveikas.

Tulinhan jo kerran LUOMUSTI raskaaksi joten se toivonmukaan on hyvä merkki.

Näin meidän lääkäri sanoi :)!


Mutta tietenkään tässä asiassa kukaan ei voi mitään takuita asiasta antaa! 


Se miksi halusin kirjoittaa tästä. 


Mä olen ollut teille aina hyvin avoin ja rehellinen. Mä en osaa olla muuta. 

Ja koska lapsettomuus ja keskenmenot on niin yleisiä, halusin myös antaa sille omat kasvoni. 



Me todella toivotaan perheenlisäystä enemmän kuin mitään muuta. 

Samusta tulee joku päivä niin ihana ja hyvä isä meidän lapsille <3.


Kyllä meillä on välillä mielessä ollut myös sijaisvanhemmiksi alkaminen. 


Nyt kuitenkin yritetään ensin biologisia lapsia saada. 

Mutta pidämme myös mahdollisena sitä ajatusta että olisimme myöhemmin myös sijaisperheenä jollekin pienelle vaikka saisimmekin biologisia lapsia <3.


Te olette nähneet meistä blogin kautta kahden aikuisen elämää, mutta todellisuudessa haaveemme tulevaisuuteen sisältää useamman lapsen ja ihan tavallista lapsiperhe arkea <3.



Mulla on ollut aina hyvin vahva usko siitä että saan biologisia lapsia. 

Uskon siihen edelleen. 

Mä tarviin toivonmukaan nyt vaan hieman apua ovulaatioiden tulemiseen.



Ja koska Pco/Pcos on niin yleinen Suomessa, tiedän että siellä ruudunkin takana on useampi samasta "vaivasta" kärsivä.

Teille esitän toiveen, en kaipaa nyt mm. laihdutusvinkkejä tms. Kiitos :).


Olen hyvin tietoinen koko Pcos:ta ;). 



Jos saisin jotain sanoa tälle meidän pienelle ihmeelle joka liian varhain lähti pois:

"Kiitos kun teit meistä hetkellisesti äidin ja isin, kiitos kun näytit meille, että tämä on mahdollista. Kiitos kun annoit meille tämän toivon takaisin. Emme tule ikinä unohtamaan sinua. Rakastimme sinua niin paljon. Enkeli meidän. T. Äiti ja isi". 

<3





Lämpimiä ajatuksia kaikille samojen asioiden kanssa kamppaileville ja kiitos kaikille ystävilleni ja perheelleni kaikesta tuesta niin keväällä kuin tänä päivänäkin. 


Kiitos <3.




Rakkaudella,




Tiina




Facebook

Instagram