sunnuntai 5. toukokuuta 2024

Kuulumisia
















Heippa :).


Viikonloppu hujahti nyt jotenkin ihan hurjan nopeasti. Toki viikonloppu sisälsi myös paljon eri juttuja, jonka takia se varmasti niin nopeasti nyt menikin. 

Eilen käytiin mm. vanhemmillani, sekä Jumbossa kaupassa. Tilasin KappAhlista aivan super kauniit (samanlaiset) mekot mulle ja Leonalle ja haettiin se paketti. Jännitin sopivatko ne meille, ja voi että miten ihanaa, sillä sopi kummallekkin. Nyt samistellaan sitten kesän "kaikki" juhlat ja ehkä vähän arkeakin samis mekoissa :).
Samalla ostettiin Leonalle pari muuta kesävaatetta, trikoot ja ihana raidallinen pusero. Nekin vaatteet olisin voinut ostaa myös omassa koossa jos vaan olisi ollut myös aikuisille. Itselleni todellakin tarvitsisin parit uudet vaatteet. Samoissa trikoissa ja t-paidoissa on tullut nyt mentyä liian pitkään (eli monta vuotta). Jotain raikasta ja värikästä kaipaisin omaan vaatekaappiini. Synnytyksen jälkeen kroppani ei ole vielä palautunut entisiin mittoihin vaikka kiloja mulla ei olekaan kun +3kg jäljellä. Silti peilikuva näyttää omaan silmään tyyliin "+20kg" kun jo ennestään pömpällä ollut vatsani on vielä enemmän sitä nykyään raskauden jälkeen. Eli en ole raskaana, vaikka vatsani varmaan siltä välillä näyttääkin ;).



Rakastan pukea tuota ihanaa ilopilleriä. Äitini totesi kun heillä käytiin ja oli Leonan lounas aika "että syöttäkää te kun hänellä on niin kaunis valkoinen mekko". Totesin äidille, että se on vaan mekko, saa mennä likaiseksi, ja sitten putsailen tahroja ja lähtee jos lähtee. 
Se periaate mulla Leonan vaatteiden kanssa on, että ne ovat vain vaatteita. Lapsen pitää saada olla lapsi ja sotkea! Jos haluan pukea hänet vaaleisiin vaatteisiin, "ollaan me sitten ulkona hiekkalaatikolla tai syödään porkkanasosetta", se on mun "häpeä" jos ne menee sotkuun eikä lähde puhtaaksi. "Mitäs puin hänet valkoiseen"!

Vaatteet ei saa rajoittaa lapsen elämää!!!


Eilen oli niin mahtava ilma, että itsellänikin oli kesämekko ja paljaat sääret ja Samulla shortsit ja t-paita. Oltiin pihalla keinumassa ja leikkimässä, sekä pesin parvekkeen ja hain parvekekalusteet varastosta. 
Sitruspuun ajattelin tänä vuonna parvekkeen pöydälle ostaa. 
Vielä odotan vähän että lämpenee lisää. Tänään oli huomattavan paljon viileämpi kuin eilen.


Tänään kävin 2h:n hieronnassa keskustassa. Sain vuosi sitten yllätysvauvakutsuilta kun vielä Leonaa odotin, ystäviltäni lahjakortin. 
Ensin 1,5h hieronta, jonka jälkeen 15min. purentalihasten hieronta, sekä lopuksi vielä 15min. päähieronta. Oli niiiin ihanaa ja rentouttavaa! Kiitos vielä ystävilleni tästä upeasta ja muhkeasta lahjakortista joka mahdollisti useamman käynnin ja rentoutumisen tälle mamalle <3. KIITOS <3.


Olen todella huono ottamaan aikaa itselleni ja tiedän että pitäisi useammin niin tehdä. Sitä ei vaan perhekeskeisenä ihmisenä jotenkin osaa :).





Multa on aina välillä kysytty miten sen tukilanka episodin kanssa kävi, joka kohdunkaulaani jäi synnytyksen jälkeen?

Mulla oli muutama viikko sitten lääkäri Naistenklinikalla jossa tarkistettiin tilanne ja mietittiin mitä sille voidaan tehdä? Onko mitään tehtävissä. No, on ja ei ole.
Vaihtoehdot ei kumpikaan ole hyvät, mutta valitsin mahdollisesti sen paremman vaihtoehdon. Eli päätin pitää langan sisuksissani. 
Toinen vaihtoehto olisi ollut hankala ja vaativa leikkaus joka olisi todennäköisesti lyhentänyt kohdunkaulaani ja tehnyt todennäköisesti enemmän hermovaurioita kohdunkaulaan. Toiselle lapsihaaveelle olisi saanut myös heittää hyvästit tämän leikkauksen jälkeen.

Kestän nämä aika-ajoin vierailevat hermokivut, kun varmuutta ei kuitenkaan edes ole, johtuvatko ne siitä jäljellä olevasta langasta vai siitä kun tukilanka ennen synnytystä oli leikannut kohdunkaulan "läpi". Leikkaus tosiaan ei välttämättä edes auttaisi ja hankaluuden vuoksi se tekisi vaan lisää vaurioita.
Leonan raskaudesta ei jäänyt muistoksi pelkästään sektioarpea vaan myös lanka kohdunkaulaani.


Toki jos tulen vielä raskaaksi joku päivä, mulle varmaan laitettaisiin taas se tukilanka, joka kyllä vähän kauhistuttaa. Mutta turha sitä etukäteen on miettiä. Se on sitten sen päivän murhe jos niin onnellisesti käy :). 
Kuitenkin toivomme että voisimme toisen biologisen lapsen vielä joku päivä saada. Leona on mullistanut meidän maailman täysin. Hän on niin ihana ja rakastamme tätä elämää tuon pienen tättähäärän kanssa. 

Olen valmis ottamaan sen riskin että raskaus ei olisi taaskaan helppo ja laittamaan itseni ns. likoon jos vaan meille toinen lapsi siunaantuisi <3.

Lapsiperhe-elämä on enemmän kuin vastannut meidän haaveita siitä. Välillä toki väsyttää ihan julmetun paljon :D, mutta tämä on ihan meidän juttu.




Vapusta hiiripallo vielä sinnitelee, mutta perhonen ja serpentiinit on korjattu pois.



Mitä sisustukseen tulee, haaveilen 1-2 vaaleansinisävyisestä sohvatyynynpäällisestä, sekä siitä sitruspuusta parvekkeelle :).
Vähiin on käynyt omat haaveet ;).


Tai no toki se isompi asunto on haaveena, mutta tuo asuntomarkkina näyttää junnaavan vaan paikoillaan, eikä mikään liiku, eikä uusia asuntoja tule myyntiin. Samat asunnot ollut varmaan kaksi vuotta myynnissä :(.

Välillä epätoivo iskee, mutta kyllähän me tässä pikku kaksiossa vielä mahdutaan olemaan :D.


Nyt lähden unille, hyvää yötä <3.






Tiina







Facebook
Instagram











 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti